Ylen Fem-kanavan Buu klubbenissa esitetään tiistaisin sarjaa nimeltä Tatonka (Les legendes de Tatonka). Neljästäkymmenestä jaksosta on ehtinyt tulla vasta kolme, joten mukaan ehtisi vielä hyvin. Sarjassa puhutaan tietysti ruotsia, ja tekstejä ei ole, mikä saattaa karistaa katsojia. Mutta luulisi että Tatonka tulee jossain vaiheessa Ylelle myös suomeksi.
Vuonna 2010 valmistuneen sarjan takana on ranskalainen Cyber Group Studios. Samalta studiolta on lähtöisin esimerkiksi Juniorilla pyörivä Pinkkupoppoo. Molemmat sarjat on ohjannut Olivier Lelardoux.
Tatonka kertoo neljästä sudenpennusta nimeltään Wanji,Nunpa,YamnijaTopan, ja heidän ystävistään joihin lukeutuu mm.karhu, ilves ja sarjalle nimen antanut biisoni Tatonka (joka on Sioux-intiaanien nimi biisonille, sudenpentujen nimet tarkoittavat numeroita yhdestä neljään). Kuulostaa suomalaisen korviin aika kotoisalta eläimistöltä, biisonia lukuunottamatta. Tapahtumapaikkana on Pohjois-Amerikka ja sarjan maisemien mallina on ollut Yellowstonen kansallispuisto.
Viime vuoden viimeisessä jutussa esittelin 2012 (tai aiemmin) valmistuvia, Suomessa vielä julkaisemattomia elokuvia. Tässä hieman lisäystä tuohon listaukseen:
Chico & Rita on valmistunut jo vuonna 2010. Oscar-ehdokkuus voisi hyvinkin tuoda tämän espanjalais-englantilaisen animaation Suomeenkin. Musiikki yhdistää pianisti-säveltäjä Chicoa ja laulajatar-Ritaa. Elämä heittelee intohimoisesti rakastunutta paria 40-50-luvuilla ympäri maailmaa, menestykseen ja tappioon.
Arrugas/Wrinkles on myös Espanjasta. Ignacio Ferrerasin ohjaama elokuva on valmistunut 2011. Elokuvan pääsosassa ovat Emilio ja Miguel, jotka asuvat vanhainkodissa. Toinen miehistä on sairastunut Alzheimerin tautiin, mikä ei saa paljastua jotta häntä ei siirrettäisi toiselle osastolle.
Vuonna 2011 valmistunut Zang Ao Duo Ji/The Tibetan Dog on kiinalais-japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Masayuki Kojima ja animoinut japanilainen Madhouse-studio. Vaikka ensi-ilta Kiinassa oli jo kesällä 2011, Japaniin elokuva on tullut vasta Tammikuussa 2012. Tarina tapahtuu Tiibetissä ja se kertoo toisistaan vieraantuneista isästä ja pojasta. Menetettyään äitinsä Tenzin joutuu muuttamaan isänsä luokse. Sopeutumista helpottaa ystävyys Tiibetinmastiffin kanssa.
Tanskalainen cgi-animaatio Ronal Barbaren/Ronal the Barbarian on parodia Conan barbaarista. Se on mustakomedia joka sisältää jopa naurettavan paljon seksiä ja väkivaltaa. Elokuvan ensi-ilta oli Tanskassa syksyllä 2011 ja se on loppuvuodesta nähty jo Venäjällä ja Saksassa. Babes, nosser og muskler i 3D for hele familien.
RanskalainenLe Tableau/The Painting on eräänlainen kurkistus kulisseihin: se esittelee taitelijoiden maalausten hahmot elävinä. Osa hahmoista on valmiita, osa keskeneräisiä ja osa vasta luonnoksia, mikä aiheuttaa ristiriitoja hahmojen välille. Jean-Francois Laguionien ohjaamassa elokuvassa yhdistellään cgi- ja 2D animaatiota. Ranskan ensi-ilta oli loppuvuodesta 2011.
Sir Billi on Skotlannin ensimmäinen animaatioelokuva. Elokuvan on tuottanut Sean Connery ja häntä kuullaan vanhana eläinlääkärinä Sir Billinä. Elokuvan on ohjannut Sascha Hartmann.
Piirroselokuva Zarafa kertoo pojan ystävyydestä kirahvin poikaseen. Tarina perustuu tositapahtumiin, nimittäin 1800-luvun alussa Afrikassa otetiin kiinni kirahvi, jonka Egyptin hallitsija luovutti lahjaksi Ranskaan, jossa ei tuohon aikaan oltu kirahvia ennen nähtykään. Elokuva on Ranskan ja Belgian yhteistuotantoa ja sen ovat ohjanneet Rémi Bezançon ja Jean-Christophe Lie. Liellä on tausta animaattorina ja hän on työskennellyt mm. muutamassa Disney elokuvassa ja Bellevillen kolmosissa. Zarafan ensi-ilta Ranskassa oli Helmikuussa.
Mamoru HosodanSummer Wars esitettiin 2010 Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla ja äänestettiin sieltä laajempaankin levitykseen. Tänä vuonna valmistuu Hosodan uusi elokuva, Ōkami Kodomo no Ame to Yuki/The Wolf Children Ame and Yuki. Elokuva kertoo kertoo Hanasta, jonka pienet lapset ovat saaneet isältään melkoiset geenit, he ovat puoliksi susia. Japanin ensi-ilta on kesällä. Ehkä tämä elokuva nähdään R&A:lla 2013?
Ranskalaisen La Mécanique du cœur/The Boy with the Cuckoo-Clock Heart elokuvan tausta on mielenkiintoinen: se perustuu ranskalaisen Dionysos-yhtyeen samannimiseen levyyn ja bändin laulajan Mathias Malzieun kirjaan. Elokuvan ohjaajina ovat Malzieu ja bändin kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Stéphane Berla. Loppuvuodesta 2012 julkaistava elokuva kertoo pojasta, jonka sydämen tilalla tikittääkin käkikello.
Vuoden vaihtuessa on kiva hieman kurkistaa tulevaan. Minkälaisia elokuvia ensi vuonna katsellaan? Vielä ei voi varmaksi tietää mitkä näistä filmeistä tulevat Suomeen asti. Tietysti joukossa on esimerkiksi Pixarin, DreamWorksin ja Disneyn elokuvia jotka varmasti meillä ennen pitkää nähdään, mutta myös leffoja jotka oikein hyvässä lykyssä päätyvät meillä dvd:lle. Ehkä.
Osa näistä elokuvista on saanut ensi-iltansa jo kuluvana vuonna, mutta tunnetusti matka esimerkiksi Japanista Suomeen voi kestää pitkäänkin. Ja tietysti vuoden lopussa maailmalla julkaistavia elokuvia saadaan meillä odottaa vuoteen 2013. Mutta hyvää kannattaakin odottaa ja tässä on monia oikein kiinnostavia tulokkaita ja ihanasti erilaisia elokuvia.
Makoto Shinkain ohjaama Hoshi o ou kodomo, englanniksi Children Who Chase Lost Voices from Deep Below on saanut ensi-iltansa Japanissa keväällä 2011. Vielä sitä ei ole Suomessa asti nähty.
Studio GhiblinKokuriko-Zaka Kara sai ensi-iltansa Japanissa viime kesänä. Suomessa Goro Miyazakin ohjaus nähdään varmasti, ja ajankohta on mitä luultavimmin syksyllä R&A festareilla.
Vuonna 2011 valmistunut Korealainen animaatio Madangeul Naon Amtak on pärjännyt hyvin kotimaassaan ja herättänyt ilmeistä kiinnostusta muuallakin. Hwang Sunmin kirjaan perustuva elokuva on myyty jo ainakin 46 maahan. Ehkä kanan ja ankan poikasen tarina nähdään jossain vaiheessa Suomessakin.
Syksyllä 2011 ensi-iltansa saanut Un monstre à Paris on ranskalainen cgi-animaatio. Elokuvan on ohjannut Bibo Bergeron. Elokuva sijoittuu vuoteen 1910 ja kertoo mystisestä hirviöstä ja nuoresta laulajattaresta. Lucillen roolissa on Vanessa Paradis.
Islannin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Hetjur Valhallar - Þór sai ensi-iltansa Lokakuussa 2011. Skandinaavisesta mytologiasta ammentava elokuva on tulossa ensi vuonna nähtäville ainakin Norjassa ja Hollannissa.
Friends: Mononoke Shima no Naki on saanut ensi-iltansa Japanissa Joulukuussa 2011. Vaihteeksi cgi-animoidun elokuvan ovat ohjanneet Takashi Yamazaki ja Ryūichi Yagi.
Japanilainen piirroselokuva Majikku tsurî hausu eli Magic Tree House perustuu englantilaiseen kirjasarjaan. Se kertoo sisaruksista jotka löytävät metsästä puumajan ja pääsevät sen kautta minne tahansa, jopa toiseen aikaan.
Maaliskuussa Suomeen tuleva Lorax (The Lorax) perustuu useita suosittuja lastenkirjoja tehtailleen Dr. Seussin kirjaan. Elokuvan takana on Illumination Entertainment joka tunnetaan elokuvista Hop ja Itse Ilkimys.
Aardmanilta saadaan nähtäville uusi pitkä vaha-animaatio. Edellinen onkin Wallacen ja Gromitin seikkailu vuodelta 2005. The Pirates! In an Adventure with Scientists leffan ensi-ilta on Suomessakin Maaliskuussa. Merirosvo-elokuvan on ohjannut Peter Lord.
Hiroyuki OkiuraMomo e no Tegami on kiertänyt jo kansainvälisiä festivaaleja, vaikka sen Japanin ensi-ilta on vasta keväällä 2012. Elokuvan nimihenkilö Momo on 13-vuotias tyttö joka on juuri menettänyt isänsä. Äitinsä kanssa tämän lapsuuden kotiin muuttavalle Momolle on jäänyt vain isän keskeneräinen kirje.
Le magasin des suicides saa ensi-iltansa Ranskassa Toukokuussa. Lähtökohta tarinalle on melkoisen synkkä, masennuksen ja ahdistuksen kalvamilla ihmisillä ei ole elämänhalua. Toiset ovat osanneet kääntää tämän hyödykseen, nimittäin perhe joka pitää itsemurhaa helpottavia välineitä tarjoavaa putiikkia. Mutta sitten perheeseen syntyy aivan liian ihana ja onnellinen lapsi. Elokuvan on ohjannut Patrice Leconte.
DreamWorksin kolmas Madagascar-elokuva saa ensi-iltansa kesällä alaotsikkonaan Europe's Most Wanted. Eläintarhasta karannut joukkio jatkaa pakoaan ja liittyy sirkukseen. Loppuvuodesta on luvassa toinenkin DreamWorkisin elokuva.
Pixarin uutuuselokuva on studion ensimmäinen fantasia-seikkailu. Lisäksi sen pääosassa on ensi kertaa nainen, prinsessa Merida. Brave saa maailman ensi-iltansa Kesäkuussa.
Ice Age-sarjan neljäs elokuva saa ensi-iltansa Heinäkuussa. Sen on toteuttanut tietysti Blue Sky Studios. Elokuvan otsikko Continental Drift tarkoittaa mannerten liikkumista.
Elokuussa ensi-iltansa saava ParaNorman on Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan tuottaneen Laika-studion uusi nukkeanimaatio. Coralinen tapaan tämäkin elokuva on synkähkö, päähenkilöpoika Norman näet omaa kyvyn jutella kuolleille.
Sony Pictures valmistelee cgi-animaatioita Hotel Transylvania, jonka ensi-ilta on Syyskuussa.Elokuva on ollut tuotannossa jo vuodesta 2006 ja sen ohjaajaa on vaihdettu kolmesti. Nyt on vuorossa Genndy Tartakovsky. Hotellin omistavan Draculan äänenä on Adam Sandler ja tämän Mavis-tytärtä näyttelee Miley Cyrus.
Tim Burton on palannut nukkeanimaatiohin. Frankenweenie on jo vuonna 1984 valmistunut Burtonin lyhäri, josta on nyt tehty pitkä animaatioversio. Kuolleista herätetyn koiran tarina nähdään ainakin Amerikan teattereissa Lokakuussa.
Kotimaista animaatio on luvassa Lokakuussa kun Niko lentäjän poika saa jatko-osan, joka toistaiseksi kulkee nimellä Niko 2. Elokuvassa Niko saa pikkuveljekseen Jonnin mutta poropojan on vaikea suhtautua uusiin perhekuvioihin. Elokuvan ohjaa ykkösosan tapaan Kari Juusonen.
Disneyltä nähdään Nalle Puh-piirrosanimaation jälkeen taas tietokoneanimaatio. Wreck-It Ralphissa liikutaan 8-bittisessä pelimaailmassa. Oman pelinsä pahis Ralph tahtoo mainetta sankarina ja siirtyy toiseen peliin. Elokuvan ohjaaja Rich Moore on aiemmin ohjannut jaksoja Simpsoneihin ja Futuramaan.
DreamWorksin toinen vuoden 2012 ensi-ilta elokuva on Rise of the Guardians. Elokuvassa nähdään mm. Joulupukki ja Pääsiäispupu sekä muita lapsille tuttuja "satuolentoja".
Vuoden lopussa valmistuu cgi-animaatio Ihmemaa Ozista. Dorothy of Oz on amerikkalaisen Summertime Entertainmentin tuotos.
Ranskalainen Joann Sfarin sarjakuvaan perustuva Rabbin katti -piirroselokuva pyörähti Suomessa Animatricks-festareilla 2011. Nyt Banjo-studio työstää Marguerite Abouetin sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa Aya of Yop City. Sarjakuvan on piirtänyt Clément Oubrerie. Banjo-studion takaa löytyvätkin sekä Sfar että Oubrerie.
Tv2:lla alkaa tänään uusi sarja. Tiistaisin Pikku Kakkosta edeltävässä Pikku Kinossa esitetään kanadalais-ranskalaista piirrossarjaa Anton Siilinen ratkaisee (The Mysteries of Alfred Hedgehog/Les Mystères d'Alfred).
Sarjan pääosassa on siis Anton Siilinen, joka ystävineen ratkaisee erilaisia mysteerejä kotimetsässään. Etsiväkolmikko tuntuu perinteisten kaavojen mukaan rakennetulta: Anton on neuvokas ja rohkea johtohahmo, arka Niilo hassuttelee ja tyttövahvistuksena mukana on pirteä saparopää Kati. Myös vastapuolella on tutulta tuntuva hahmo: hienosteleva, turhamainen ja suorastaan kanamainen tyttö. Mysteerien ratkontaa vauhditetaan nykytekniikalla. Kuitenkin arvoitukset liittyvät usein luontoon ja sarjasta voi tietysti myös ottaa oppia ja kehittää omaa päättelykykyään.
Kaksiosaisia jaksoja on tähän mennessä valmistunut 26. Sarjan takaa löytyy ranskalainen Alphanim-studio joka on ollut mukana myös mm. Franklinin, Hillittömän hotellin ja Kauhulan koulun teossa.
On mukavaa että myös nuorille tehdään animaatioita, ei ainoastaan lapsille tai aikuisille. Ja on mukava huomata, että piirrossarjakin voi kertoa suht tavallisista ja samaistuttavista nuorista, joilla ei ole supervoimia tai yliluonnollisia kykyjä. Ja vieläpä erityisen mukavaa on kun sarjan päähenkilö on persoonallinen ja omaa tietään kulkeva teinityttö.
Alkujaan Daria oli sivuhahmo sarjassa Beavis ja Butt-head, mutta vuonna 1997 kyyninen lukiolaistyttö sai nimiinsä oman sarjan MTV:lle Glenn Eichlerin ja Susie Lewis Lynnin toimesta. Sarjaa tehtiin 65 jaksoa vuoteen 2002 mennessä. Lisäksi sarja poiki kaksi tv-elokuvaa. Is It Fall Yet? valmistui vuonna 2000 ja toinen elokuva Is It College Yet? toimi sarjan päätöksenä vuonna 2002.
Daria käy periamerikkalaista lukiota eikä tosiaan ole koulun suosituin tyttö. Mutta tuskinpa haluaisi ollakaan. Daria on älykäs ja rehellinen, eikä esitä mitään tai hae hyväksyntää. Tunteitaan Daria ei näytä juuri koskaan, vaan hänet tunnetaan sekä lakonisesta puhetavasta että ilmeettömyydestä. Darian kanssa samanalaisen sarkastisen maailmankatsomuksen ja huumorin jakaa paras ystävä Jane. Jane on taiteellinen ja hieman Dariaa avoimempi. Yhdessä he luovivat läpi lukion kohti collegea, minkä alkamiseen sarja päättyy.
Myös Darian perhe esiintyy sarjassa. Pikkusisko Quinn on Darian täydellinen vastakohta. Hän on pinnallinen ja kiinnostunut lähinnä muodista, eikä mielellään tunnusta Dariaa siskokseen. Työnarkomaani äiti tekee uraa ja isää kalvavat lapsuuden traumat. Myös Janen isoveli Trent on keskeinen hahmo sarjassa ja on Daria salaa ihastunut häneen.
Daria on katsottu ja kehuttu sarja, sitä on kiitelty huumorin lisäksi mm. aidosta nuorisokuvauksesta ja Daria ja Jane ovat tarjonneet samaistumiskohteen monelle valtavirtaa vierastavalla tytölle. Visuaalinen puoli on saanut moitteitakin, mutta Darialle vähäeleinen animointi ja yksinkertainen piirrostyyli tuntuu sopivan täydellisesti.
Inkun päiväkirja (As Told by Ginger) on amerikkalaisen Klasky-Csupon tv-sarja. Sitä tehtiin kolme tuotantokautta vuosina 1999-2003. Jaksoja valmistui 60. Suomessa sarjaa on esittänyt Yle. Inkun päiväkirjaan kuuluu neljä tv-elokuvaa, jotka on laskettu myös osaksi sarjaa.
Inkku elää tavallista nuoren tytön elämää. Hän asuu yhdessä yksinhuoltajaäitinsä ja pikkuveljensä Kallen kanssa. Hän käy LuckyJuniorHigh -koulua, Amerikassa kun ollaan. Koulun asettamat sosiaaliset paineet rassaavat Inkkua. Toisaalta hän toivoo olevansa suosittu, toisaalta pelkää huomiota. Inkulla on kaksi hyvää ystävää, suulas Pipsa ja varovaisempi Maisa. Inkku kaveeraa myös koulun suosituimman tytön, Oonan kanssa, mitä Oonan ystävät eivät katso hyvällä. Inkun elämään kuuluu myös ihastumisia: naapurinpoika osoittautuu enemmän kuin ystäväksi, ainakin hetkeksi.
Sarjassa ei elätä pysäytyneessä tilassa, vaan aika kuuluu niin että Inkku ystävineen jättää yläasteen taakseen ja siirtyy lukioon. Vaikka jokaisessa jaksossa on oma juonikuvionsa, on mukana myös jatkuvuutta, eikä menneitä tapahtumia unohdeta. Iän lisäksi myös hahmojen ulkonäkö muuttuu, Inkku ystävineen jopa vaihtaa vaatteita ja kampausta jaksojen välillä, mikä ei piirrossarjoissa ole kovin tavallista.
Claire Bretécherin sarjakuvaan perustuva Agrippina (Agrippine) on ranskalaista tuotantoa. 26 osaisen sarja valmistui vuonna 2001 ja sitä on esitetty Suomessa Ylellä. Sarjakuvia ei tietääkseni ole suomennettu ja tämä hauska tv-sarjakin on jäänyt aika vähälle huomiolle.
Agrippina noin 15 vuotias. Agrippinan suurin syy angstata on oikeastaan se, ettei syitä ahdistukseen juuri ole. Mutta eihän teini-ikä ole mitään ilman kapinaa ja ahdistusta. Agrippina omaa Darian tapaan melko kyynisen tavan katsoa maailmaa. Teini-ikä on ranskalaisneidolle tunteiden kanssa tasapainoilua, välillä valtaa epävarmuus, välillä tuntuu jopa onnelliselta.
Teinitytön arki tuntuu samanlaiselta ollaan sitten Amerikassa tai Ranskassa, eiköhän myös suomalaisnuori voi helposti samaistua ystävyyden, ihastumisen ja koulun kiemuroihin. Harmi ettei näitä sarjoja ole viime vuosina tv:ssä nähty eikä myöskään dvd:llä suomeksi julkaistu.
Ernest vampyyri (Ernest le vampire) on 1988-1991 tehty ranskalainen piirrossarja. Syöksyhampaisen vampyyrihahmon on luonut François Bruel.Piirrossarjan ensimmäiset 13 jaksoa on toteuttanut ranskalainen Studio SEK ja loput jaksot on tehty Koreassa. Kaikkiaan jaksoja on 117.
Yksi jakso kestää parisen minuuttia. Loppu on joka jaksossa sama: tukalimmassa tilanteessa Ernest herääkin säpsähtäen arkustaan. Sarjassa ei ole puhetta, vaan siinä kuullaan elokuvasäveltäjä Gabriel Yaredin musiikkia.
Ranskalainen Albert Barillé loi opettavaisten Olipa kerran... (Il était une fois... ) animaatioiden sarjan vuosina 1978-2008. Uransa animaatioiden parissa Barillé aloitti suomalaisillekin tutulla nukkeanimaatiolla Pikku Nallen seikkailut (Colargol) joka animoitiin Puolassa. Tämän jälkeen hän perusti oman animaatiostudion, Procidiksen joka toteutti kaikki seitsemän Olipa kerran -ohjelmaa.
Barillé halusi Olipa kerran -sarjan olevan laadukas ja väkivallaton ja korostavan ystävyyden ja humanismin tärkeyttä. Vaikka sarjan tehtävä oli opettaa, sen piti myös viihdyttää koko perhettä.
Jokaisessa sarjassa on 26 jaksoa ja kaikissa esiintyvät samat hahmot, jotka nähdään eri rooleissa kuhunkin sarjaan ja tarinaan liittyen. Pitkäpartainen Maestro on sarjan näkyvin ja tunnetuin hahmo, joka toimii muiden hahmojen ja katsojan ohjaajana ja opettajana.
Muita vakiohahmoja sarjassa on kuusi. Kun historian tapahtumia tai kehon toimintaa käydään läpi, heidät nähdään eri rooleissa, vaikkapa historiallisina henkilöinä. Jokaisella hahmolla on oma identiteetti, jonka mukaan roolit jaetaan: fiksu ja komea sankari, tätä auttava toveri, sankarin neuvokas tyttöystävä tai vaimo ja kiusantekijät ja pahikset... Lisäksi useissa sarjoissa nähdään vakiohahmona kello, joka osoittaa tapahtumavuotta. Kellolla on silmät ja kädet ja se on hyvin eläväinen kapine.
Olipa kerran ihminen (Il était une fois... l'Homme, 1978) Sarja kertoo ihmiskunnan historiasta. Se alkaa maailman synnystä ja käy läpi ihmisen historian käännekohtia nykypäiviin asti.
Olipa kerran avaruus (Il était une fois... l'Espace, 1982) Olipa kerran ihminen päättyy surullisiin tunnelmiin tulevaisuudesta, jossa ihminen on tuhonnut maan asumiskelvottomaksi. Tästä alkaa Olipa kerran avaruus. Siinä on sarjoista eniten fiktiota, mutta kuvitteellisten avaruusseikkailujen lomassa tulee myös todellista tietoa avaruuden asioista. Sarjasta on tehty myös elokuvaversio, Humanoidien paluu.
Olipa kerran elämä (Il était une fois... la Vie, 1987) Sarja tutustuttaa katsojan ihmisen sisuksiin, tutuksi tulee mm. sydämen ja munuaisten toiminta, ruuansulatus ja hengitys. Olipa kerran elämä taitaa olla Suomessa sarjoista tunnetuin. Sitä on esitetty useassa koulussa oppitunneilla.
Olipa kerran Amerikka (Il était une fois... les Amériques, 1991) Sarja kertoo Amerikan mantereen historiasta alkaen Amerikan alkuperäisasukkaista, viimeisen jakson suunnatessa katseet 1900-luvulle.
Olipa kerran keksijät (Il était une fois... les Découvreurs, 1994) Sarjassa esitellään eri alojen keksijöitä ja tutkijoita, mm.Leonardo da Vinci, Newton, Darwin ja Einstein ja perehdytään monien keksintöjen syntyyn.
Olipa kerran löytöretket (Il était une fois... les Explorateurs, 1996) Sarjassa esitellään löytöretkeilijöitä ja seikkailijoita, jotka valloitavat niin uudet maat, kuin merten syvyydet ja vuorten huiput.
Olipa kerran planeetta Maa (Il était une fois... notre Terre, 2008) Sarjassa kehotetaan ympäristön suojelemiseen ja kerrotaan sitä uhkaavista tekijöistä mm. saasteista ja kasvihuoneilmiöstä. Vaikka sarja on kerronaltaan tuttua Olipa kerran -tyyliä, se poikkeaa visuaalisesti aiemmista sarjoista. Ensimmäistä kertaa sarjan animoinnissa käytettiin tietokonetta ja myös hahmojen ulkonäköä on muokattu.
Olipa kerran -sarjat ovat keränneet vankan fanijoukon, niitä on esitetty yli 120 maassa. Barillé on myös useasti palkittu sarjoistaan. Sarja tuskin tulee enää saamaan jatkoa, koska jokaisen ohjelman itse ohjannut Barillé kuoli vuonna 2009.
Kaikki Olipa kerran -sarjat on julkaistu Suomessa dvd-bokseina. Niitä on myös esitetty televisiossa eri kanavilla. Tällä hetkellä Yle Teeman opettaja tv:ssä pyörii Olipa kerran löytöretket.
Brittiläisen Michael Bondin luoma karhuhahmo Paddington on esiintynyt kirjojen lisäksi myös kolmessa animaatiosarjassa. Tekeillä on myös elokuva, jonka on suunniteltu valmistuvan vuodeksi 2014. Vuonna 2008 Paddington täytti muuten jo viisikymmentä vuotta.
Paddington on Perusta kotoisin oleva karhu, joka on asettunut asumaan Brownin perheen luo Lontooseen. Paddington on pukeutunut punaiseen hattuun ja takkin ja kantaa mukanaan matkalaukkuaan. Hänen herkkuaan ovat marmeladivoileivät. Hän on optimistinen ja hyvää tarkoittava karhu, mutta onnistuu yleensä sotkemaan asiat ja ajautuu näin ongelmiin.
Vuosina 1975-1984 tehtiin nukkeanimaatiota nimeltä Paddington. Viisiminuuttisia jaksoja valmistui 56. Lisäksi vuosina 1980-1986 tehtiin kolme parinkymmenen minuutin mittaista lyhytelokuvaa, Paddington Goes To The Movies, Paddington Goes to School ja Paddington’s Birthday Bonanza.
Animaatio tehtiin FilmFair studiolla Englannissa. Sen toteutus on melko erikoinen, Paddington on nukke, mutta muut hahmot ja taustat ovat pahvia. Sarjan omalaatuisesta ulkomuodosto on kiittäminen animaattori Ivor Woodia. Sama studio on tehnyt myös nukkeanimaation Vompelit (The Wombles). Animaatiota on esitetty Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1976 nimellä Karhuherra Paddington.
Amerikkalaisen Hanna-Barberan Paddington sarja valmistui vuonna 1989 ja sitä tehtiin ainakin 13 jaksoa. Sarjaan lisättiin uusi hahmo, amerikkalaispoika David joka on Brownin lasten serkku.
Piirrossarjaa Karhuherra Paddington (The Adventures of Paddington Bear) tehtiin vuosina 1997-2001. Ranskalais-Kanadalaisessa sarjassa on 117 jaksoa, tai vaihtoehtoisesti 39 pidempää jaksoa jotka sisältävät kolme tarinaa. Sarjaa olivat tekemässä Cinar, Protécréa ja Busy Bear Productions. Sarjaa on esitetty Tv2:lla pidempinä jaksoina ja Paddingtonin suomalaisena äänenä toimi Mikko Kivinen.
Sub Juniorilla alkaa Lokakuun 25 päivä Karhuherra Paddingtonin seikkailut. Ilmeisesti kyseessä on uusin piirrossarja, mutta toisaalta kuvassa oleva nalle ja tekstin korostus "perustuu alkuperäiseen karhuhahmoon" viittaisi enemmän ensimmäiseen sarjaan.
Yhtäkään Paddington-animaatioista ei ole julkaistu Suomessa dvd:llä.
Vuonna 2000 julkaistiin Marjane Satrapin omaelämänkerrallinen sarjakuva Persepolis. Sarjakuvasta tehtiin animaatio Ranskassa vuonna 2007. Sitä ohjaamassa oli Satrapin lisäksi Vincent Paronnaud.
Elokuva kertoo Marjanesta, joka asuu Teheranissa, Iranissa. Vuonna 1979 elämä Iranissa muuttuu, kun shaahi syöstään vallasta. Marjanen arjessa tämä näkyy mm. huivipakkona ja länsimaisen kulttuurin kieltämisenä. Marjanen perhe yrittää jatkaa elämäänsä kuin ennenkin ja protestoi uutta hallintoa vastaan, mutta poliittinen valvonta kiristyy koko ajan. Elämää synkistää entisestään Iranin ja Irakin välinen sota ja uudet epäreilut lait.
Marjanen on vaikea niellä koulussa kerrottuja valheita ja hän kapinoi ostamalla kiellettyjä c-kasetteja kadulta ja käyttämällä farkkutakkia. Marjanen vanhemmat lähettävät tyttärensä Itävaltaan kouluun, jotta tämän ei tarvitsisi luopua vapaudestaan.
Itävallassa Marjanella on sopeutumisvaikeuksia, identiteettiongelmia ja hän tuntee syyllisyyttä ja koti-ikävää. Hän kasvaa nuoreksi naiseksi ja kokee muutaman romanssin, jotka kuitenkin päättyvät ikävästi. Marjane ajautuu lopulta jopa kodittomuuteen ja käy lähellä kuolemaa.
Vuonna 1987 Marjane palaa Iraniin, mutta sopeutuminen ei ole helppoa nytkään. Hän masentuu ja yrittää jopa itsemurhaa mutta saa lopulta taas kiinni elämästä, alkaa opiskella ja seurustella. Mutta elämä Iranissa on edelleen hyvin rajoitettua ja monelaista vääryyttä tapahtuu. Marjane ei ole kadottanut kapinamieltään ja tasapainoilee yhteiskunnan vaatimusten ja omien arvojensa välillä. Marjanen on lopulta taas lähdettävä Iranista, nyt pysyvästi.
Vaikka tarina perustuu tositapahtumiin ja siinä on mukana politiikkaa ja kritiikkiä yhteiskuntaa kohtaan, se on ennenkaikkea nuoren naisen kasvutarina. Länsimaisella katsojalle Iranin lähihistoria tuo tarinaan lisää eksotiikkaa ja ehkä laajentaa maailmankuvaa, mutta se ei ole pääasia. Rankoista tapahtumista ja isoista asioista huolimatta elokuva on yllättävän hauska ja pääpaino on Marjanen kokemuksissa.
Animaatio on visuaalisesti samaa tyyliä kuin sarjakuva. Se on kontrastiltaan rajusti mustavalkoinen ja ihmishahmot ovat pelkistettyjä, mutta eläviä ja persoonallisia. Sarjakuvan elokuvasovituksesta tehtiin animaatio koska se olisi näytelmäelokuvaa universaalimpi ja siihen olisi helpompi samaistua. Tarinassa on myös fantasiaosuuksia, joiden toteuttaminen ei animaatiossa tuottanut ongelmia.
Elokuva on toteutettu perinteisesti käsin paperille. Satrapi päätyi tähän tekniikkaan, koska piti sitä ajattomampana kuin puhdasta tietokoneanimaatiota. Hän myös vierasti tietokoneella luotua täydellisyyttä, ihminenhän ei koskaan ole täydellinen, ja se välittyy myös piirroksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että animaatio olisi huonosti tehtyä, vaan piirrokset ovat käsinpiirretyinä elävämpiä.
Elokuva on palkittu mm.Cannesissa ja se oli Oscar-ehdokkaana vuoden parhaaksi animaatioksi. Iranissa elokuvaa ei ole arvostettu aivan yhtä paljon ja siitä on saanut esittää vain rajoitetusti ja monien kohtien sensuroinnin jälkeen.
Persepoliksen Suomen ensi-ilta oli Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla vuonna 2007. Elokuva on julkaistu dvd:llä ja esitetään televisiossa tänään, 11.9.2010. Sarjakuva on julkaistu kahdessa osassa, Iranilainen lapsuuteni ja Kotiinpaluu. Lisäksi Satrapin sarjakuvista on suomeksi saatavilla teokset Pistoja ja Luumukanaa.
Suomessakin on julkaisu ranskalaisen Yves Gotin kuvakirjoja Antti piirtää (Didou).
Sub Juniorilla alkoi eilen kirjojen pohjalta tehty animaatio. Sitä esitetään keskiviikkoisin ja torstaisin.
Utelias Antti-pupu tutkailee maailmaa ja ratkoo vastaantulevia ongelmia piirroksiensa avulla. Piirrossarja on valmistunut vuonna 2005 ja sen on tehnyt ranskalainen Millimages -studio. Yhden jakson pituus on viisi minuuttia.
Suomessa on esitetty myös muita Millimagesin sarjoja, esimerkiksi jokin aika sitten lyhyesti esittelemäni Nooran naapurissa, Pablo ja Elmeri ovat kaikki Millimagesin sarjoja.
Visuaalisesti Antti tuo mieleen niinikään kuvakirjoista animaation siirtyneet englantilaisen Maisa-hiiren (Maisy) tai hollantilaisen Milla-kanin (Miffy).
-Oon Toukka -Mä Mato Oot tervetullut taloon! Hillitön hotelli (Zombie Hôtel) on esitetty ensi kerran vuonna 2005. 26-osaisen sarjan on luonut Jan Van Rijsselberge ja sen on tuottanut ranskalainen Alphanim-studio.
Sarjan päähenkilöitä ovat zombielapset Toukka ja Mato, jotka asuvat vanhempiensa johtamassa hotellissa. Zombiudestaan huolimatta kyseessä ovat oikein sympaattiset kaksoset. He käyvät tavallista koulua, jossa esittävät olevansa tavallisia lapsia. Koulussa he ystävystyvät Sami-nimisen pojan kanssa, mutta muuten asiat eivät aina oikein suju.
Myös hotellin henkilökuntaan kuuluvat ovat enemmän ja vähemmän kummallista väkeä, zombeja, vampyyreja ja kummituksia. Hillitön Hotelli on oiva suomennos tälle sarjalle, jonka genre on enemmän komedian kuin kauhun puolella.
Suomessa Hillitöntä Hotellia on esitetty Tv2:lla. Sarja on myös uusittu, viimeksi tämän vuoden keväällä. Dvd:llä sitä ei ole julkaistu.
Jaksot: Ensimmäinen päivä Rakkautta ilmassa Putkipulmia Karmea kakara Sekaisin zombeista Zombiedustaja Onnelliset ihmiset Tyttöpulmia Epäreilua! Kalmattaren kuolemapäivä Kuolettavan trendikäs Lisko vapaalla jalalla Monta lusikkaa sopassa Noidutut Tarkastaja Mato Vaihto-oppilaat Elokuvahullut Zombien kunnia Väärä Af Lapsenvahtien yö Taikanukke Keppiä ja porkkanaa Zombin paras ystävä Halikuume Luokkakokous Mato mörkönä
Jean-Francois Laguionien ohjaama Apinan tarina (Le château des singes/Monkey's Tale) on eurooppalaisena yhteistyönä vuonna 1999 valmistunut piirroselokuva.
Tarina kertoo kahdesta apinaheimosta, jotka ovat aikojen saatossa joutuneet eroon toisistaan. Toiset asuvat ylhäällä puihin rakennetussa kylässä ja toiset veden rannalla kaupungissa. Kom putoaa ylhäältä alas viidakkoon, josta toisen heimon kuningas joukkoineen löytää hänet. Kom tutustuu toisen heimon elämään ja huomaa etteivät he ole kovinkaan erilaisia.
Kom tutustuu nuoreen Gina-tyttöön ja viisaaseen Martiin. He opettavat Komille omaa kulttuuriaan ja tapojaan. Kuningas kiinnostuu Komista ja tämän maailmasta, vaikka hänen neuvonantajansa eivät suvaitse muukalaista. Kuninkaan tytär on pahasti sairas ja kuningas menehtyy onnettomuudessa, kun hän on matkalla jään yli tutkimaan uusia maita. Gina ja Kom ehtivät paljastaa neuvonantajan juonen sairastuttaa prinsessa juuri ajoissa ja hän pääsee nousemaan valtaistuimelle isänsä jälkeen.
Apinan tarina on julkaistu dvd:llä suomeksi puhuttuna. Suomidubissa näyttelevät mm.Petteri Summanen ja Kiti Kokkonen. Elokuva on esitetty myös televisiossa.
Rikkautta on se mielikuvituksen, kun eläimetkin saa satuolemuksen. Kissa vieköön, iloon ja nauruun käy tie, kissa sun kieltä ei vie. Kissa vieköön satujen maailmaan, meidät se vie mukanaan. Puun oksalla katti nostaa häntänsä, seikkailuja se sepittää mielessään. Vauhdikkaat seikkailut katti sulle kertoilee taas salaisuuteen uuteen pistät pään. Avaa silmäsi näät uuden kuvituksen. Laula koiralle, saat uuden kumppanuksen. Kissa vieköön, iloon ja nauruun käy tie, kissa ei kieltä sun vie. Kissa vieköön, jos tarina miellyttää, paikalles silloin jää, uusia sepittää katti kun kuulijan saa.
Kippurahännän kertomuksia (Les contes du chat perché) on ranskalainen 15-osainen piirrossarja vuodelta 1994. Sarja perustuu Marcel Aymén kirjoihin. Sarjan on ohjannut Jacques Colombat, jonka ohjaama kuusiosainen sarja Robinson Crusoe(Robinson et Compagnie) on esitetty Suomessa 1991.
Sarja kertoo maatilalla vanhempiensa kanssa asuvista siskoksista (Delphine ja Marinette). Tilalla asuu myös joukko eläimiä, jotka osaavat puhua tyttöjen kanssa ja sitä myöten myös aiheuttaa monenlaista hämminkiä.
Yle on esittänyt sarjaa 1990-luvun puolivälissä. Dvd:llä sitä ei ole julkaistu, eikä ilmeisesti videollakaan.
Jaksot erittäin vapaasti suomennettuina: "Koira" (Le chien) "Kissan käpälä" (La patte du chat) "Lehmät" (Les vaches) "Ongelma" (Le problème) "Härät" (Les bœufs) "Riikinkukko" (Le paon) "Kelvoton hanhi" (Le mauvais jars) "Ankka ja pantteri" (Le canard et la panthère) "Lampaat" (Les moutons) "Elefantti" (L'éléphant) "Hirvi ja koira" (Le cerf et le chien) "Joutsenet" (Les cygnes) "Susi" (Le loup) "Aasi ja hevonen" (L'âne et le cheval) "Maalaus" (Les boîtes de peinture)
Kirikou ja paha noita (Kirikou et la sorciére) perustuu Länsi-Afrikkalaiseen kansansatuun. Se kertoo Kirikou-pojasta, joka jo äitinsä kohdusta kehottaa äitiään synnyttämään itsensä, ja lopulta pieni poika kävelee itse ulos maailmaan.
Kirikou syntyy kylään, jota piinaa paha Karaba-noita. Hän on kuivattanut kylän lähteen ja syönyt lähes kaikki kylän miehet. Kirkou tahtoo vapauttaa kylänsä noidan vallasta ja selvittää miksi noita on paha. Apua hän saa mm. viisaalta mieheltä joka asuu korkealla vuorella. Lopulta nokkela Kirikou saa kuin saakin selville syyn noidan pahuuteen, ja onnistuu jopa parantamaan hänet.
Elokuva on Ranskalaisen Michel Ocelotin esikoinen ja se on valmistunut vuonna 1998. Animaatio on tehty usean Euroopan maan yhteistuontantona. Animaation tyyli on hyvin värikäs ja sopivan naivistinen. Ocelot on tehnyt myös silhuettianimaatioita, ja tämä tausta näkyy myös Kirikoussa, hahmot kuvataan hyvin kaksiuloitteisina. Myös Egyptiläisen taide on vaikuttanut tähän.
Elokuvan musiikin on säveltänyt Senegalilainen Youssou N’Dour ja musiikki viimeisteleekin Afrikkalaisen tunnelman. Soittimina on käytetty perinteisiä Afrikkalaisia soittimia. Alkuperäisten ääninäyttelijöiden suoritukset äänitettiin N’Dourin studiolla Dakarissa.
Alkuperäisessä tarinassa Kirikou tappaa noidan, mutta elokuvassa hän tahtoo selvittää syyn noidan pahuudelle ja auttaa tätä. On hienoa että näinkin perinteisessä sadussa ei paha ole paha ilman syytä.
Elokuvan levityksessä oli vaikeuksia, koska se sisältää alastomuutta. Päähahmo Kirikoulla ei vaatteita ole, myös muut lapsihahmot ovat alastomia. Naishahmoilla on hameet, mutta rinnat ovat paljaat. Kuulostaa luonnolliselta kun kyseessä on Afrikkalainen tarina, mutta osa elokuvan levittäjistä vaati että mieshahmoille piirrettäisiin housut ja naisille rintaliivit. Ymmärrettävästi Michel Ocelot ei tähän suostunut ja elokuva julkaistiinkin joissain maissa neljä vuotta valmistumisen jälkeen.
Jatko-osa Kirikou ja Viidakoneläimet (Kirikou et les bêtes sauvages) valmistui vuonna 2005. Suomessa on julkaistu myös Michel Ocelotin elokuva Azur ja Asmar vuodelta 2006.
Kirikou ja paha noita voitti useita palkintoja. Oulun kansainvälisillä lastenelokuvien festivaaleilla elokuva valittiin parhaaksi elokuvaksi. Suomessa elokuvan ensi-ilta oli vuonna 2001 ja se on dubattu suomeksi ja julkaistu dvd:llä.
Jouluna näytetään tv:stä perinteisesti paljon animaatioita. Tässä listausta tämän vuoden tarjonnasta.
Lauantai 19.12 klo 15:25 Nelonen: Painajainen ennen joulua Henry Selickin ohjaama ja Tim Burtonin ideoima ja tuottama nukkeanimaatio vuodelta 1993.
Maanantai 21.12 klo 13:00 Nelonen: Pikku kananen Disneyn tietokoneanimaatio Kananpojasta joka uskoo taivaan putoavan vuodelta 2005.
Tiistai 22.12 klo 08.33 Tv2: Lauran joulutähti Saksalaisen animaatiosarjan joulujakso.
klo 13:00 Nelonen: Tallipihan bilehileet Saksalais-Amerikkalainen tietokoneanimaatiokohellus on valmistunut 2006.
Keskiviikko 23.12 klo 13:00 Nelonen: Autot Vuonna 2006 valmistunut Pixar elokuva.
Torstai 24.12 klo 07.15 Tv2: Topeliuksen tarinoita: Peikkojen joulu Animaatio Sakari Topeliuksen sadusta.
klo 09:05 Nelonen: Helinä-keiju Tietokoneanimaatio Peter Panin keijuystävästä Helinästä.
klo 10.35 Tv2: Hylätyt lelut Englantilainen animaatioelokuva vuodelta 1995 kertoo nallesta ja nukesta jotka etsivät uutta omistajaa.
klo 10.40-14.40 Subtv: Simpsonit 10 jaksoa Simpsonit tv-sarjasta.
klo 11.33 Tv2: Lumiukko Joka jouluinen perinne.
klo 14.20 Tv2: Pekka Töpöhäntä Ruotsalainen animaatioelokuva.
klo 15.50 Tv2: Wallace ja Gromit: Paakarin painajainen Uusin Wallace ja Gromit lyhytelokuva vuodelta 2008.
klo 17.25 Tv2: Karhuveljeni Koda Disneyklassikko vuodelta 2003.
klo 19.10 Mtv3: Samu-Sirkan joulutervehdys Ikimuistoisia hetkiä Disneyn klassikkoelokuvista ja kurkistuksia tulevaan.
Perjantai 25.12 klo 08.05 Tv2: Jouluksi kotiin Pikku Kinossa pyörivästä tv-sarjasta tuttujen Töötti ja Pulteri possujen joulutarina.
klo 09:05 Nelonen: Robin Hood Disneyn 21.klassikko on valmistunut vuonna 1973.
klo 10.00 Tv2: Saiturin joulu Klassikkokirjaan pohjautuva piirroselokuva vuodelta 2001.
klo 10.40-14.40 Subtv: Simpsonit 10 jaksoa Simpsonit tv-sarjasta.
klo 14.20 Tv2: Pekka Töpöhäntä Amerikassa Pekka Töpöhäntä elokuvan jatko-osa.
klo 14:25 Nelonen: Tokyo Godfathers - löytölapsen arvoitus Japanilaisen Satoshi Konin elokuva vuodelta 2003.
klo 20.30 Sub tv: Simpsonit. Suomessa ennennäkemättömän 20.kauden ensimmäisen jakson ennakkoesitys.
Keskiviikko 30.12 klo 07.40 Tv2: Leon talvi Ranskalainen animaatio karhunpoika Leosta.
Torstai 31.12 klo 09:10 Nelonen: Mikki, Aku, Hessu - kolme muskettisoturia Vuonna 2004 valmistunut Disneyn piirroselokuva Akusta, Mikistä ja Hessusta muskettisotureina.
Perjantai 1.1 klo 11.00 Nelonen: Opettajan lemmikki Amerikkalainen elokuva Spot-koirasta joka haluaisi olla ihminen vuodelta 2004.
klo 15.00 Tv2: Arthur ja minimoit Ranskalainen tietokoneanimaatio vuodelta 2006, jonka jatko-osa pyörii juuri teattereissa.
