Studio Ghiblin Liikkuva Linna julkaistaan blu-raylla.Extroina kirjailija Diana Wynne Jonesin haastattelu, Dokumentti siitä miten Haurun linna on toteutettu ja studion muiden elokuvien trailereita. Ääniraidat japaniksi ja suomeksi.
3.10 Maameren tarinat
Myös Ghiblin Maameren tarinat julkaistaan blu-raylla. Ilmeisesti julkaisussa ei ole extramateriaalia. Elokuvaa ei myöskään ole dubattu suomeksi.
24.10 Joulupukki ja noitarumpu
Kuka ei vielä omista omaa kappaletta kotimaisesta jouluklassikosta voi suunnatta kauppaan hakemaan tätä uusintajulkaisua. Elokuva julkaistaan vaan dvd:llä.
24.10 Monster High: Monsterit Määrää
Monster High -konsepti on Suomessa rajoittunut tähän asti ilmeisesti vain leluihin mutta nyt monsterimuotinukkejen suosiota nostatetaan meilläkin animaation voimin.
26.10 Tuhkimo 2 ja 3
Syyskuussa julkaistun Disneyn Tuhkimon jatko-osat julkaistaan sekä dvd:llä että blu-raylla. Dvd:llä jatko-osat myydään erikseen mutta blu-rayllä näyttäisi olevan saatavilla vain molemmat elokuvat sisältävä julkaisu.
Maija Mehiläisen ja Peukaloisen retkien uudelleen julkaisu alkoi jo Syyskuussa. Tässä kuussa molempiin sarjoihin saadaan seuraavat dvd:t. Kumpaakin sarjaa julkaistaan muutaman jakson paketeissa. Peukaloisen retket on julkaistu jo kolmessa erilaisessa boksissa (kahtena 26:n jakson pakettina ja yhtenä koko sarjan pakettina) jotka ovat jatkuvajuoniselle sarjalla tälläisiä tynkäjulkaisuja huomattavasti parempi julkaisukanava.
Maija Mehiläisen ensimmäinen kausi taas on julkaistu sekä boksilla että kahteen kertaan yksittäisinä dvd:einä. Sarjan toinen tuotantokausi on edelleen julkaisematta. Aiemmilla julkaisuilla oli Ylen vanha dubbaus, uutuusjulkaisun kansien Juniori -logon perusteella näillä dvd:eillä on Juniorin dubbaus.
Otsikkona olevaan Muumilaakson tarinoiden tunnuslaulun pätkään tiivistyy aika hyvin tv-sarjan tunnarin tarkoitus. Tunnari kertoo meille mistä ohjelmassa on kyse, johdattelee sen maailmaan ja pohjustaa tunnelmaa. Tuttu tunnari houkuttelee television ääreen, mutta parhaita tunnareita jaksaa kuunnella myös kappaleina, ohjelmasta irrotettuna. Toimiva tunnari jää soimaan päässä ja laulattaa mukana, jopa vuosikymmenten jälkeenkin.
Syyskuun ajan blogissa oli mahdollista pisteyttää viisi suosikkiaan suomenkielisistä tunnuslauluista. Nyt on aika laittaa tulokset tiskiin. Viidestä eniten saaneesta tunnarista on pidempi esittely, loput on listattu äänestäjien kommenttien kera.
1. Matka maailman ympäri 49 pistettä
-Tarttuva, ja lopun kuoro-osuus saa kylmät väreet kulkemaan kehossani. -Reipas ja tarttuva laulu, joka ei ärsytä, vaikka jäisikin korvamadoksi. Dubbausjäljetkin on saatu hyvin piiloon. -Ihan MAHTAVA tunnusmusiikki! Muistoja liittyy tähän kappaleeseen niin paljon, ettei mitään rajaa, ja melodia + sanat täsmäävät juuri toisilleen. Sarjassa on muutenkin paljon hyvää musiikkia. - Mahtava biisi, sarjan henki tiivistetty tunnariin hienosti jälleen, mukava laulella itekin mukana.
-Hyvin sävelletty ja sanat osuvat kohdalleen. Muistan kun lapsena oli helppo laulaa aina mukana.
Seikkailuun meitä kutsutaan, herrasmies kun vedon lyö on kiire kilpaan. Phileas Foggilla on työ kiertää maailma ja kotiin ennättää. Minä olen Passepartout, ja Tikon (Tiko on) ystävä. Minä olen Prinsessa, rakkaudessa kestävä. Maapallo mennään kiertämään, päivää kahdenksankymmentä on aikaa seikkailuun. Kuinka aika riittänee, kun päivät hupenee ja maailma on suuren suuri? Lontoo, Hawaiji, Hong Kong, ne pian nähty on ja Singapore. Kuinka pitkä onkaan tie, kun juna meitä vie ja laiva, elefanttikin. Muutkin, meitä seuratkaa. Niin hauskuus jaetaan. Hei, tule mukaan vaan. Niin hauskuus jaetaan.
Tässä tunnuslaulussa esitellään selkeästi sarjan päähenkilöt ja alkuasetelma. Phileas Fogg on lyönyt vetoa kiertävänsä maailman kahdeksassakymmenessä päivässä. Mukana ovat Passepartout, Tiko ja Prinsessa Romy. Myös muutama muu tärkeä hahmo esiintyy tunnarivideossa, vaikka heitä ei laulussa mainita nimeltä. Alkulaulusta käy ilmi myös matkan ongelmallisuus, aikaa on vähän ja matkakohteita paljon. Liikkeellä ollaan niin junalla kuin laivalla. Vaikka sarjan ensimmäinen jakso olisi jäänyt näkemättä, tunnarin ansiosta ideasta saa heti kiinni. Tunnarin lopussa esitetään vielä kutsu tulla mukaan seikkailuun.
Tunnarin ovat säveltäneet italialaiset veljekset Guido ja Maurizio De Angelis. Kaksikko löytyy myös Muskettikoirien ja Sandokanin tunnareiden takaa. Manittakoon että Japanissa sarjalle on aivan oma tunnuslaulunsa. Suomenkieliset sanat on tehnyt Kirsti Luova. Laulun esittävät sarjassa mm.Tikoa näyttelevä Harri Hyttinen ja Romyn ääni Kaija Kiiski. Phileas Foggin ääninäyttelijää, Eero Saarista ei tunnarissa kuulla, mutta Passepartoun repliikin lausuu hahmoa näyttelevä Jarmo Koski. 2. Tao Tao 34 pistettä-Suoraan sanottuna ihan ylivertaisen kaunis ja koskettava kappale jota olen joskus herkkänä hetkenä kuunnellut repeatilla koneelta. Ja pitkään! -Sanat on vaan niin kauniit, samoin laulajan ääni.
-Ihan hurjan kaunis ja ihana tunnari, niin positiivinen ja suloinen.. tästä ei voi olla tykkäämättä!-Ihanan rauhallinen esitys. Sopii hyvin sarjaan, jonka pääosassa on lempeä panda. -Ihanan hempee ja rauhoittava kappale, laulajal kaunis ääni ja tulkintakin mitä mainioin.
Missä salo sinertää ja nurmi on kauniin vihreää ja kaikki on niin rauhaisaa. Hiljaa puro solisee ja kauniit kukat kuiskailee ja elämä on leppoisaa. Siellä Tao Tao, pieni Tao Tao, pieni pandakarhu on. Ystävineen saapuu luoksenne.
Tao Taon tunnuslaulu ei suoraan kerro sarjan sisällöstä. Sarjassa Panda-muori kertoo laakson lapsille opettavaisia tarinoita jotka ajallisesti vievät jaksosta isoimmain osan. Tao Tao ystävineen nähdään vain jaksojen alussa ja lopussa. Tao Taon äitiä tai tarinoita ei laulussa kuitenkaan mainita, vaan siinä kerrotaan ihanasta Waizan laaksosta jossa pandat asuvat. Idyllistä laaksoa esitellään sarjassa usein laajoissa maisemakuvissa. Rauhallinen ja kaunis laakso vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan. Laaksolla on tärkeä osa sarjan viimeisessä jaksossa. Siinä ei poikkeuksellisesti kuulla Panda-muorin tarinaa vaan koko jakso keskittyy Tao Taoon ja muihin eläinlapsiin, jotka miettivät millainen heidän unelmiensa laakso voisi olla. Se on tietysti juuri sellainen kuin Waizan.
Tunnuslaulun on säveltänyt tšekkiläinen Karel Svoboda. Myös Maija Mehiläisen, Peukaloisen retkien ja Pinokkion tunnuskappaleet ovat Svobodan säveltämiä. Suomeksi kappaleen laulaa Satu Vuorjoki. Tunnarin voi löytää myös lastenlaululevyiltä ja vuonna 2003 siitä tuli radiohitti kun Guava-yhtye levytti sen.
3. Pokémon 26 pistettä -Tykkään kauheasti laulajan äänestä, tunnarin lyriikat ovat sopivan mahtipontiset, sekä kyseinen tunnari aiheuttaa aina valtavan nostalgiaryöpyn. -Älyttömän hieno biisi tähän ekaan kauteen tehty, kertoo alkujaksoista kaiken: ei vain taistelua ja voittamista vaan ystäviä, matkaamista... Muistoryöppy oikein iski! -Anssi Känsälän äänestä olen aina tykännyt, ja tämä summaa hyvin yhteen ykköskauden tunnelmaa. -Laulajal hyvä ääni, menevä rytmi, tätä tuli lapsena laulettuu ja paljon.
Mä tunnen sen jo kasvavan voiman sisälläin. Uuden haasteen toteutan ja teen sen pystypäin. Takaa vuortenhuippujen, etsin aina vaan. Ja Pokémonin jokaisen mä opin tuntemaan. Pokémon, omakseni saan. (Kun uskaltaa) Me yhdessä voitetaan. Pokémon, oot mun ystäväin olet aina vierelläin. Pokémon, omakseni saan. (Kun uskaltaa) Niin rohkeus palkan saa. Toinen toistaan opettaa. Pokémon. Omakseni saan, omakseni saan. Pokémon!
Pokémonia on tehty jo 14 tuotantokautta ja sarjassa on ehtinyt olla myös useita tunnuskappaleita. Tässä kisassa pärjäsi tunnareista ensimmäinen. Sarjan alussa Ash Ketchum ryhtyy pokémonkouluttajaksi ja saa ensimmäiseksi pókemonikseen Pikachun. Sitten alkaakin uusien pokémonien etsintä. Tunnarissa kerrotaan siis melko selkeästi sarjan sisällöstä ja tehdään nimitys Pokémon varmasti tutuksi. Myöhemmissä tunnareissa nimeä ei enää mainita varsinaisessa laulussa yhtä usein.
Ensimmäinen on aina ensimmäinen ja tämä tunnari on sarjan eri tunnuslauluista varmasti tunnetuin. Mutta eniten julkisuutta taisi aikanaan saada sarjassa kuultu Pokérap. Eri pokémonien luetteleminen kuvien kera ja fraasi "Kaikki kerätään, kaikki kerätään" tulkittiin lapsille suunnattuna piilomainostuksena ja räppäysosuus jätettiin jakson lopusta pois.
Suomessa käytetiin samaa tunnuskappaletta kuin Amerikassa, japanilaista tunnaria ei liene käytetty Euroopassa ollenkaan. Suomeksi tunnarin esittää Anssi Känsälä.
4. Maija Mehiläinen 22 pistettä -Iloinen ja tarttuvahan varsinainen kappale on ja instrumentit puhkeavat mahtavasti kukkaan kertosäkeessä. -Oon aina pitäny niist rummuist taustalla ja laulajan kerrassaan ihanast äänest. -Sympaattinen ja kiva laulu.
Oli kerran kauan sitten aivan tuntematon maa. Siellä asui mehiläinen, josta paljon puhutaan. Ja tämän mehiläisen nimi oli Maija. Tuo pieni sievä mehiläinen Maija. Maija lentää maailmaan. Ihmeitä sen katsomaan. On täällä tänään ystävämme Maija. Pieni reipas ystävämme Maija. Maijaa kaikki rakastavat. Maija, Maija, Maija, kerro tarinas.
Tämä tunnuslaulu ei jätä epäselväksi päähenkilön nimeä, sehän mainitaan laulussa yhdeksän kertaa. Se on Maija. Myös se käy selväksi että Maija on reipas ja sievä ja mehiläisenä toki myös pieni. Maija on myös utelias ja kiinnostunut kokemaan ja näkemään uusia asioita ja tapaamaan uusia ystäviä. Siitä sarja oikeastaan kertookin ja vaikkei tätä aivan suoraan tunnarissa sanota, tulee sarjan perusidea laulussa selväksi. Menevä kappale on kuin Maija itse: sievä, iloinen ja aika vauhdikas. Tunnarille sopivasti kappele loppuu Maijalle osoitettuun kehotukseen kertoa tarina.
Kuten jo Tao Taon kohdalla mainittiin, Maijan tunnarin on säveltänyt Karel Svoboda. Saksaksi, tšekkiksi ja slovakiaksi tunnarin esittää tunnettu tšekkiläinen laulaja Karel Gott, jolle Svoboda muutenkin sävelsi kappaleita. Tunnari on saavuttanut vankan suosion Gottin esittämänä. Suomeksi tunnarin laulaa ilmeisesti Satu Vuorjoki, joka varmasti laulaa ainakin Tao Taon tunnuslaulun. Vaikkei kappale ole Suomessa samanlainen hitti kuin Saksassa, on se päätynyt lastenlevyille.
5. Alfred J. Kwak 20 pistettä -Lapsuuden nostalgia ja muutenkin itselle rakkaaksi noussut alkulaulu, jota aina rallattelen itsekseni. - Alfreddi, Tao Tao sekä Muumilaakson tarinoita saivat kilpailla lapsuudesta tutun tunnuskappaleen paikasta. Lopulta päädyin tähän, koska kyllä kai tämä tuon lapsiäänen myötä kaikkein kaunein ja ilmeikkäin lopulta on. -Kappaleessa on vahva imu ja persoonalliset soundit.
Minä lennän polskin ja uin. Sanon sulle kvaak, ystävälle kvaak. Kvaak sanon teille kaikille. Ja jos minua huvittaa, lähden merelle tai viidakkon seikkailemaan. Minä poika roiskin, lammikossa loiskin hiukan oottakaa, tulen kohta poiskin. Minä poika roiskin, lammikossa loiskin, hiukan oottakaa. Tulen kohta poiskin.
Laulu ei kerro sarjasta tai edes sen nimihahmosta paljoakaan. Toki Alfred seikkailee sarjassa merellä,viidakossa, ja monessa muussakin paikassa, mutta kuinka paljon hän roiskii lammikossa? Tai oikeastaan, onko roiskiminen ja loiskiminen mainittavampi saavutus kuin rasismin vastustaminen, luonnonsuojelu tai vallankumouksen tekeminen? Sarjan sisältöön nähden tunnuslaulu on hyvin leppoisa, mutta ehkä tarkoitus onkin keventää tunnelmaa. Jos jo tunnuslaulussa esiteltäisiin kaikki mahdolliset ongelmat joita Alfred kohtaa, olisi se ehkä liian ahdistava tapa aloittaa jakso. Kaikissa sarjan jaksoissahan ei käsitellä vakavia aiheita. Sarjan loppulauluna kuultava "On tänään onnenpäivä" tuntuu olevan alkulaulua tunnetumpi. Tässäkin kyselyssä se mainittiin useampaan kertaan.
Hollanniksi ja saksaksi tunnarin esittää Alfredin "isä", Herman van Veen, joka on myös sanoittanut kappaleen. Ilmeisesti Herman van Veen, Erik van der Wurff ja Harry Sacksioni ovat säveltäneet sarjan musiikit yhdessä. Suomalaisen version esittäjästä ei löytänyt varmaa tietoa, mutta sanoitus on Kirsti Luovan.
6.Tontut 19 pistettä -Keskivälillä on se kiva nopeatempoinen pätkä jota odotan aina kuunnellessani. -Jotenkin tässä on se tunnelma ja fiilis. Tekisi ihan mieli mennä jonnekkin metsään loikkimaan, niinkuin joku hevonen :D -Tämä tunnari kuvastaa mielestäni hyvin sarjan tunnelmaa, ja se on kovin kaunis.
7. Sherlock Koira 18 pistettä -Kamala korvamato joka on soinut säännöllisesti päässä lapsesta asti vaikka näin koko sarjasta silloin vain kaksi jaksoa. Annan anteeksi kummahkon sanoituksen kun on muuten niin hyvä.
-Musiikki jotenkin omaperäisen kuuloista ja sanat jäävät päähän soimaan, kerta kaikkiaan pirteä kappale.
8. Nalle Puhin uudet seikkailut 14 pistettä (2+4+4+4) -Yksinkertaisesti suloinen ja hyvin sanoitettu laulu. -Kaunis, laulun tarina saa aikaan lämpimän tunnelman.
9. Vili Vilperi 14 pistettä (2+4+5+2+1) -Mukavan vauhdikas tempo, banjo ja viulu tuovat hyvän kansanmusiikkipohjan kappaleeseen. -Tämä tunnari on ihan valloittava!
10. Bambukarhut 9 pistettä (5+4)
-Laulajal on NIIIIN kaunis ääni ja tulkinta onnistunut!
11. Muumilaakson tarinoita 9 pistettä (4+1+4) -Muumilaakson tarinoihin ei kyllästy koskaan, eikä myöskään tähän tunnariin! Benny Tönröösillä on mukavan pehmeä ääni. -Tämä vaan on yksi parhaista tunnareista koskaan.
12. Ankronikka 9 pistettä (1+5+1+1+1) -Ehkä vähän naurettava, mutta joillain tavalla diggaan tstä ;) -Legenda. Puhdas legenda. Se jää soimaan päähän, eikä lähde koskaan pois. 13. Tiku ja Taku 8 pistettä (3+1+4) -Introsta tulee hauskasti MacGuyver mieleen, ja sehän sopii sarjaan tismalleen. Alkupuolisko on tunnelmanluontia ja kertsistä tietää että odotettavissa on kunnon perinteinen seikkailusarja.
-Niinkun joku sanokin, että MacGuyver-henkinen. Jotenkin vain tosi "vakuuttava" tunnari.
14. Nalle Luppakorva 8 pistettä (3+2+1+2)
15. Postimies Pate 7 pistettä
6 Pistettä: Muumien maailma -Se on reipastahtinen ja iloinen, tekee mieli taputtaa mukana.
5 pistettä: Urpo ja TurpoPhineas ja Ferb -Tunnari on todella hyväntuulinen. Muutenkin sarjassa on panostettu tohon musiikkipuoleen tosi kivasti. Muskettikoirat -Puhdas nostalgiapiste. Dibitassut -Laulun yksinkertaisista sanoituksista huokuu sama tunnelma kuin sarjastakin; ystävyyden merkitys, lapsuuden huolettomuus ja viattomuus.
4 pistettä: Hamtaro Nokkapokka Kallen kiipeilypuu Kim Possible -Suomalaisen version ääni ainakin kuulostaa siltä, että sen esittää Jonna.
3 pistettä: Inkun päiväkirja Tabaluga -Ei perusteluja, tykkään vaan tästä paljon, hieno tunnari.. Muori Pippuri -Muorin näkökulma tulee tutuksi tunnuslaulussa ja pidän siitä miten sanoituksissa katsojat kutsutaan mukaan jakamaan seikkailun iloa. Olipa kerran keksijät -Kappale esittelee hyvin sarjan tematiikkaa, ja Eija Ahvon laulu tuo tähänkin kyllä herkkää värinää. Viidakkokirja -Lauletaan vähän silleen hiljasesti, mystinen viidakkotunnelma oikein tulee!
2 pistettä Puuhapete Arttu -Ehkä se on regeevivahde joka tässä toimii. Keisarin uusi koulu -Jotenkin tosi hyvin sarjalle sopiva tunnari. Tekee ittekkin mieli hihkasta "TUNNARII!" niinkun Kuczo siinä alussa tekee. Digimon -Agapio sikseen, tämä valittiin Japanissa viitisen vuotta sitten parhaaksi openingiksi ikinä, ja syystä. 1 piste: Pikku ponit -Päädyin antamaan sen yhden ainoan puhtaan lapsuusnostalgiapisteen tälle. Varjoankka -Ihan tarttuva kappale, vaikka sanat ei oikein jääneet mieleen. Animaaniset -Iloinen ja menevä.
Instrumentaaleista mainittiin Peukaloisen retket, Tohtori Sykerö, Disneyn välitunti ja Leikkitiikeri Luukas. Jopa pisteitä annettiin, Nooan Saari ja Kaukametsän pakolaiset keräsivät molemmat viisi pistettä. Instrumentaalitunnareita saatetaan joskus laittaa järjestykseen samanlaisen kyselyn voimin, myös alkuperäiset tai vieraskieliset tunnarit olisi hauska ottaa tarkasteluun.
Saksalainen Studio100 Media ja turkkilainen TRT (Turkin Yle) ovat tehneet sopimuksen kolmesta uudesta animaatiosarjasta, jotka valmistuvat vuosina 2012-2014. Jokaisessa sarjassa on 78 11 minuuttista osaa. Sarjojen päähenkilöinä nähdään Maija Mehiläinen, Heidi ja Vicki Viking (Viki Viikinki?) ja ne toteutetaan cgi-animaatioita.
Eikö vanhoja klassikkosarjoja voisi jättää rauhaan? Onko vanhat ihanat hahmot pakko herättää uudelleen henkiin tyhjinä cgi-zombeina?
Uusien versioiden tekemistä vanhoista sarjoista on perusteltu mm.sillä että vanhoja animaatioita pidetään nykylapsille liian hidastempoisina ja toisaalta ne saattavat sisältää nykymittapuulla myös liian pelottavia kohtauksia. Ja eiväthän lasten silmät kestä vanhojen sarjojen kuvanlaatua ja haaleita värejä. Eli sarjoista halutaan siis visuaalisesti räikeän värisiä muovimaailmoja, joissa tarina etenee nopeasti mutta ei sisällä mitään jännittävää. Kuulostaapa hyvältä!
Studio100 omistaa oikeudet myös moneen muuhun klassikkosarjaan, joten esimerkiksi Nils Holgerssonilla saatta olla edessään samanlainen modernisointi. (Lue: lobotomia)
Kesän päättymisen myötä hiljenee hyttysten ininä ja heinäsirkkojen sirinä. Perhosia ei enää näe edes karvamatoina pyöräteiden varsilla ja viimeinenkin sisään pyrkinyt ampiainen lienee hyytynyt. Jos ötököitä tulee talven aikana ikävä, voi kaipuuta lievittää seuraavien animaatioiden parissa.
Pixarin Ötökän elämää (A Bug's Life) valmistui vuonna 1998. Sen ohjasi John Lasseter. Muurhaisilla on ongelma. Heidän on kerättävä joka vuosi ruokaa ahneelle heinäsirkkaparvelle. Kekseliäs ja innokas, mutta aliarvostettu muurahainen Flik onnistuu tuhoamaan heinäsirkoille kerätyn ruuan ja joutuu etsimään pelastusta tukalaan tilanteeseen. Hän lähtee etsimään hurjia ötököitä jotka voisivat panna heinäsirkoille kampoihin, mutta kohtaakin joukon epäonnistuneita sirkustaiteilijoita.
Loppujen lopuksi heinäsirkat kukistetaan ja muurahaiset huomaavat olevansa vahvempia kuin mitä ovat luulleet. Flik saa vihdoin ansaitsemaansa arvostusta ja puolisokseen pesän tuoreen kuningattaren.
Pixarin muurahaistarinan kanssa samana vuonna, itse asiassa hieman sitä aiemmin valmistui DreamWorksin versio muurahaisten elämästä. Antz (Muurahaizet) kertoo Z-4195 nimisestä muurahaisesta, jonka on vaikea sopeutua sovinnaiseen muurhaisyhteiskuntaan. Kun hän vielä rakastuu prinsessaan, on edessä ongelmia. Monien vaiheiden kautta Z:ntoiminta johtaa jopa vallankaappaukseen ja joukkomurhakin on lähellä. Loppu on kuitenkin onnellinen, Z saa prinsessan ja jokaisesta muurahaisesta tulee omana itsenään arvostettu yksilö.
Mainiot murkkulaiset (Gallavants) on amerikkalaisen Marvel Productionsin elokuva vuodelta 1984. Tämä Art Vitellon ohjaus tunnetaan Suomessa myös nimellä Mukavantit tulevat. Kyseessä on muurahaismusikaali, jossa kuullaan jopa 14 laulua.
Tässäkin tarinassa jokaisella muurahaisella on tarkka paikkansa yhteiskunnassa, mutta kaikki eivät siihen helpolla sopeudu. Nuori Taito tahtoo muusikoksi vaikka opiskelukaan ei ole sujunut.
Jokaisessa muurahaispesässä näyttäisi olevan yksi kapinallinen, joka ei sovellu tarkasti jäsenneltyyn yhteiskuntaan, jossa arvostetaan enemmän yhteisöä ja ryhmää kuin yksilöä ja hänen halujaan tai mielipiteitään. Mutta pienille muurahaisille yhteistyö on usein voimaa, varsinkin jos heitä uhkaa vaara muurhaispesän ulkopuolelta.
Muurahaisten kauhu (The Ant Bully) on valmistunut vuonna 2006. Elokuva on John A. Davisin ohjaama. Se kertoo Luukas pojasta joka purkaa pahan olonsa kiusaamalla muurahaisia. Mutta kuten aiemmissakin muurhaisleffoissa, tässäkin muurhaisilla on oma yhteiskuntansa eivätkä ne todellakaan ole mitättömiä pikku ölliäisiä. Muurahaisilla on jopa oma oikeusjärjestelmä ja Luukaskin joutuu vastaamaan teoistaan kun hänet kutistetaan taikajuoman avulla muurhaisen kokoiseksi. Luukas joutuu pakkotyöhön muurahaiskekoon, mutta osoittaa lopulta olevansa ihan kelpo poika. Elokuvassa pohditaan ihmisten ja muurahaisten eroja, yhteistyön voimaa ja suvaitsevaisuutta.
Vuosina 1969-1971 valmistui 17 lyhytelokuvaa Charlie muurahaisesta ja sitä jahtaavasta maasiasta. The Ant and the Aardvark on DePatie-Freleng Enterprisesen tuotantoa, joka tunnetaan ehkä paremmin Vaaleanpunaisesta Pantterista kuin punaisesta muurahaisesta ja sinisestä maasiasta.
Nippon animationin animoima Maija Mehiläinen on ihastuttanut suomalaisia tv-katsojia ensikerran jo vuonna 1986. Sarjan ensimmäiset 26 jaksoa voi katsastaa dvd-boksilta. Tarinan alussa Maija syntyy ja asuu mehiläispesässä. Hän on utelias pieni mehiläinen ja lähtee pian tutkimaan maailmaa, yhdessä Ville mehiläisen kanssa. Heidän oppaanaan toimii Flip heinäsirkka.
Maailma on täynnä erilaisia hyönteisiä, toiset kilttejä, toiset hieman hankalia ja jotkut vaarallisia. Maija kohtaa mm.herhiläisen, joka pistää Max-kastematoa, orvon toukan joka ei tiedä olevansa pussikehrääjä, heinäsirkkaparven joka syö tieltään kaiken ja monta hämähäkkiä, kovakuoriaista, kärpästä ja perhosta. Maija myös muuttaa muurhaiskekoon ja tutustuu veden alla asuvien hyönteisten elämään purjehtiessaan limonadipullossa. Jokaisessa jaksossa Maija kohtaa uusia ötökäitä ja oppii uusia asioita elämästä. Sarja kannustaa hyväksymään erilaisuuden, ja vaikka Maija onkin lähtenyt mehiläispesästä hän ei niinkään kapinoi, vaan on utelias näkemään ja kokemaan ympäröivän maailman tapahtumia.
DreamWorks jatkoi ötökkäteemaa vuonna 2007 elokuvalla Mehiläisen elokuva (Bee Movie). Kun Muurahaisten kauhussa murkut vaativat oikeutta heitä kiusanneelta pojalta, syyttää tässä elokuvassa mehiläinen ihmisiä hunajan varastamisesta.
Barry mehiläinen ei ole tyytyväinen mehiläisen elämään. Samaa työtä tehdään koko ikä, ilman mahdollisuutta vaihteluun. Barry haluaa nähdä maailmaa ja liittyy mehiläisryhmään, jonka tehtävä on kerätä mettä. Hänen uusi elämänsä on vapaata, mutta myös vaarallista ja Barry on vähällä menettää henkensä. Hänet kuitenkin pelastaa ihmisnainen Vanessa, ja Barry rikkoo mehiläisten tärkeintä sääntöä ystävystymällä hänen kanssaan. Jos muurahaisten kauhussa mietittiin ihmisten ja muurahaisten eroja, nyt vaaditaan ihmisen ja mehiläisen erottamista toisistaan. Vanessan avulla Barry alkaa vaatia mehiläisten oikeuksia, mikä johtaakin yllättäen ympäristökatastrofiin. Ihminen ja mehiläinen onnistuvat kuitenkin pelastamaan maailman yhdessä.
Kun muurahaiset ja mehiläiset on käyty läpi, on vuorossa kapinallinen kastemato. Tanskalainen Discomadot (Disco ormene) vuodelta 2008 kertoo Aarosta, joka ei halua uurastaa muiden matojen tapaan kompostifirmassa. Löytäessään 70-luvun discolevyn hän löytää samalla suunnan tulevaisuudelleen. Aaro perustaa bändin ja alkaa tavoitella discotähteyttä.
Samana vuonna joraavien matojen kanssa nähtiin elokuvissa kärpäsiä kuulennolla. Amerikkalainen Kärpäsenä kuuhun (Fly Me to the Moon) tapahtuu vuonna 1969, jolloin ihminen kävi ensimmäisen kerran kuussa. Mutta Apollo-lennolle lähtee salaa myös kolme kärpästä, suunnitelmanaan tehdä historiaa. Kärpäset auttavat oikosulun korjaamisessa ja yksi on jopa Armstrongin kypärässä tämän ottaessa ensimmäisiä askeleita kuussa. Mutta amerikkalaiskärpästen kuumatka ei miellytä neuvostoliittolaisia kärpäsiä. Tarina on päättyä ikävästi, mutta lopulta kärpäset murskaavat Neuvostoliiton pahat suunnitelmat.
Jo aiemmissa ötökkäleffoissa pienetkin ovat pystyneet suuriin tekoihin, nyt ötökät tekevät historiaa. Yhteisöllisyyskin viedään tässä elokuvassa aiempaa pidemmälle, yhdestä hyönteispesästä isänmaan asiaksi.
Sinisen ritarin seikkailut (Przygody blekitnego rycerzyka) on puolalainen 13-osainen piirrossarja vuodelta 1963. Animaation on toteuttanut Studio Filmów Rysunkowych. Marshall Lechosław ohjasi tv-sarjasta elokuvaversion vuonna 1983.
Hyönteiset seikkailevat tällä kertaa ritareina ja kuninkaallisina tarinassa jonka tyylilaji on romanttinen balladi.
Suomalaista näkökulmaa ötökkäasiaan tuo 13-osainen nukkeanimaatio Turilas ja Jäärä. Turilas putkahtaa Jäärän asuintoveriksi tämän kodin katon läpi pudottuaan. Vaikka kaksikko toisinaan äityy riitelemään, yleensä ne täydentävät toinen toistaan ja joutuvat moniin kommelluksiin. Ihmisten jäljiltä jäämistä esineistä voi rakentaa jos jonkinlaista ötököille sopivaa ja tarpeellista vekotinta. Turilas ja Jäärä eivät muuten puhu ihmistenkieltä vaan ötökkää.
Ruohonjuuri tasolla (Minuscule) on Thomas Szabon luoma ranskalainen tv-sarja. Viiden minuutin mittaisia jaksoja on valmistunut ainakin 78. CGI-hyönteiset seikkailevat oikeilla tapahtumapaikoilla. Komedialliset tarinat eivät sisällä puhetta, ainoastaan äänitehosteita ja musiikkia. Sarjaa on esitetty Tv2:lla ja julkaistu Suomessakin dvd:llä.
Hämähäkki (Spider!) on Graham Ralphin ohjaama 13-osainen piirretty vuodelta 1991. Sarja tehtiin Englantilaisella Hibbert Ralph Entertainment -studiolla. Yhden jakson kesto on n.viisi minuuttia. Sarjassa ei puhuta, vaan tarina etenee laulun mukaan. Hämähäkkiä on esitetty Suomessa ainakin 1990-luvun alussa suomeksi laulettuna.
Kyselin vuoden aluksi mistä ihmiset mieluiten blogista lukisivat. Ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto oli vanhojen tv-sarjojen esittelyt, joka sai äänistä lähes puolet (18/40). Ilokseni myös ihmiset animaatioiden takana kiinnostavat (8/40). Kolmanneksi eniten ääniä sai uudet dvd-julkaisut (5/40). Elokuvat eivät kiinnostaneet niin paljon kuin tv-sarjat, sekä vanhat elokuvat että tiedot elokuvien ensi-illoista keräsivät kumpainenkin vain 3 ääntä.
Tuloksista voisi vetää johtopäätöksen, että vanhojen tv-sarjojen dvd-julkaisuille riittää kysyntää. Ihan mukavastihan noita ollaan jo saatukin, mutta vielä uupuu kauppojen hyllyltä moni helmi ja klassikkosarja.
Nyt aloitankin uuden kyselyn, jonka aiheena on Mikä tv-sarja pitäisi julkaista dvd:llä? Jos vaihtoehdoista puuttuu oma suosikki, voi tähän viestiin jättää kaihoisan kommenttinsa.
Tv-sarjojen dvd-julkaisuissa on pari asiaa joiden uskoisin ottavan päähän myös muita kuin minua. Miksi osa sarjoista julkaistaan ensin muutaman jakson sisältävillä dvd:eillä ja vasta myöhemmin boksilla joka kattaa mahdollisesti jopa koko sarjan? Yksittäiset dvd:t maksavat huomattavasti enemmän kuin yhden boksin ostaminen, mutta mistä voi tietää ilmestyykö sarja myös boksina? Ja jaksaako rakkaan sarjan, jota ei mahdollisesti ole nähnyt sitten lapsuusvuosien, katsomista lykätä vielä siihen asti että boksi ilmestyy vaikka tarjolla olisi jo samat jaksot pienemmissä erissä?
Entäpä kun sarjaa aletaan julkaista mutta se jää kesken? Näinkin on käynyt. Maija Mehiläinen -sarjassa on 52 jaksoa, mutta niistä ei ole dvd:llä julkaistu kuin 26, sekä kuudella dvd:llä, että yhdessä paketissa. Sama kohtalo on myös Tao Taolla, mutta onneksi Ylellä näkyy 10.4 alkaen jaksoja joita dvd-boksilta ei löydy. Babar-boksissa mainostetaan sen sisältävän kaikki jaksot, mutta sarjassa on 78 osaa ja boksilta löytyy 39. Minulla ei ole varmaa tietoa siitä onko kaikki 78 jaksoa suomenettu, mutta siitä olen varma että suomennettuja jaksoa on enemmän kuin boksin 39. Esimerkiksi nämä jaksot boksilta puuttuvat:
Kun on kyse animaatiosarjoista, ne mielletään useimmiten lastenohjelmiksi. Lieneekö se syynä siihen ettei kansilehtiin aina panosteta kunnolla. Itseäni häiritsee jos niissä käytetään kuvia jotka eivät ole jaksoista joita dvd:ltä löytyy. Kansitekstitkin ovat usein melkoista huttua. Hyvänä esimerkkinä Alfred J. Kwak: Alfred J. Kwak on vilkas ja musikaalinen orpo ankka, jonka maamyyrä Henk on ottanut hoiviinsa. Alfred, eläinten maailman Don Quijote, ottaa vastuuta maailmasta ympärillään ja taistelee ystävineen herkeämättä paremman maailman puolesta.
Suurempi synti on jos jaksojen järjestys ei ole oikea, näin on Muumilaakson tarinoiden julkaisuissa. Esimerkiksi Muumilaakson talvi dvd:ltä löytyvät jaksot 2o, 21, 22 ja 36. Vaikka moni muumijakso toimii yksinkin, mukana kulkee kuitenkin koko ajan pidempiä juonikuvioita, kuten Niiskun ilma-aluksen rakentaminen, Hemulin kasvitieteilijän ura ja Aliisan noitakoulutus. On käsittämätöntä että jaksojen järjestys on dvd-julkaisussa sekoitettu. Myöskään kuvat jaksoista eivät aina ole oikeita, mutta että kannessa on kuva jaksossa jota ei dvd:llä ole on jo todella harhaanjohtavaa. Tässä kaksi esimerkkiä:
Blogin kävilaskuri on rullannut oikein kivasti eteenpäin. Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille sekä Hyvää Pääsiäistä!
Peukaloisen retket(Nils no fushigi na tabi) on japanilaisen Studio Pierrotin animoima 52-osainen tv-sarja. Se perustuu ruotsalaisen Selma Lagerlöfin kirjaan Peukaloisen retket villihanhien seurassa.
Tarina kertoo ilkeilevästä pojasta, Nils Holgerssonista, joka saa kiinni kotihaltijan. Haltija suivaantuu pojan käytöksestä ja muuttaa tämän peukaloiseksi. Samaan aikaan Martti Hanhi haaveilee lähdöstä villien hanhien mukana Lappiin. Kun Martti tekee päätöksensä ja nousee siivilleen valmiina seuraamaan villejä sukulaisiaan, nappaa Nils kiinni Martin kaulassa roikkuvasta köydestä ja päätyy mukaan ikimuistoiseen seikkailuun.
Sarja on melko uskollinen Lagerlöfin kirjalle, tosin kirjasta ei löydy Nilsin kanssa seikkailevaa hamsteria. Myös Smirre-ketun rooli on tv-sarjassa suurempi.
Ensimmäisen kerran tv-sarja on esitetty 1980-1981. Peukaloinen oli vuonna 1979 perustetun Studio Pierrotin ensimmäinen tuotanto ja hahmosuunnittelussa oli mukana Disneyllä työskennellyt Marty Murphy, joka antoi panoksensa myös Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Maija Mehiläinen -sarjoihin.
Peukaloisen retkien jälkeen studio on tehnyt esimerkiksi sarjat Tokyo Mew Mew ja Naruto.
Lisäksi Studio Pierrot on tehnyt suomalaisen Julia Vuoren Sika-lastenkirjoihin perustuvat neljä lyhytelokuvaa. Animaatioita oli ainakin alunperin saatavilla ainoastaan Kiotolaisessa museossa, jossa oli Vuoren näyttely.
Suomalaisille tutun tunnussävelmän sävelsi tšekkoslovakialainen Karel Svoboda, myös Tao Taon ja Maija Mehiläisen tunnuslaulujen säveltäjä.
Peukaloisen retkistä on tehty animaatio myös Venäjällä. Soyuzmultfilm -studion versio Заколдо ванный ма льчик valmistui jo vuonna 1955.
Suomessa Nilsiin on tutustuttu ensin Ylen kanavilla vuodesta 1983 alkaen ja Juniorilla 2000-luvulla. Sarja on julkaistu kokonaisuudessaan dvd:llä kahdessa boksissa. Lisäksi Suomessa on julkaistu sarjan jaksoista koostettu elokuvaversio.
Sarjan kertojana on kokoajan toiminut Inkeri Wallenius, tosin Juniorin esitystä varten dubbaus tehtiin ilmeisesti uudestaan. Nilsin hamsteri tunnettiin Ylellä vain hamsterina, mutta Juniorilla sen nimi on Rymy.
Suomessa on julkaistu 1980-luvulla myös Peukaloisen retket sarjakuvaa.
Taotao, pieni pandakarhu (Taotao ehonkan sekai doubutsu-banashi) kertoo Kiinassa Waizan-laaksossa asuvasta Taotaosta, jonka äiti Pandamuori kertoilee opettavaisia tarinoita eläinlapsille. 52-osainen tv-sarja on valmistunut vuonna 1983. Sen ohjasivat Shuichi Nakahara ja Tatsuo Shimamura ja sarja on tuotettu Kiinan ja Japanin yhteistyönä.
Pandamuorin tarinat liittyvät yleensä jollain tapaa asioihin tai ongelmiin joita Taotao ja hänen ystävänsä Kiki-apina, oravat ja puput ovat kohdanneet. Useimpien tarinoiden hahmot ovat eläimiä, mutta mukana voi olla myös ihmisiä, satuolentoja ja luonnonilmiöitä. Toisissa tarinoissa eläimet asuvat taloissa ja pukeutuvat vaatteisiin, toisissa ne elävät luonnossa, mutta osaavat kuitenkin puhua. Sarjassa on mukana myös hyvin tunnettuja satuja, esimerkiksi Kolme pientä porsasta ja Ruma ankan poikanen.
Ennen tv-sarjaa vuonna 1981 Taotao esiintyi Tatsuo Shimamuran ohjaamassa elokuvassa Shunmao monogatari Tao Tao. Sarjan tunnarissa on käytetty elokuvan kuvamateriaalia ja sen on esitettänyt 2000-luvulla Suomen televisiossa Mtv3.
Suomessa Taotao on nähty ensimmäisen kerran 1984. Sen jälkeen sarja on useasti uusittu ja sitä esitetään tälläkin hetkellä. Jaksot 1-26 on julkaistu dvd:llä, sekä yhdellä boksilla että kuudella erillisellä dvd:llä. Suomessa on esitetty myös muut 26 jaksoa, mutta niitä ei toistaiseksi ole julkaistu. Suomessa on ilmestynyt myös Taotao sarjakuvalehti.
Inkeri Wallenius toimi kertojana saksalaisen ääniraidan päälle, joka kuuluu suomenkielisen kerronnan taustalla. Suomessa näytetyn alkutunnuksen musiikin sävelsi tšekkiläinen Karel Svoboda, joka on myös Maija Mehiläisen tunnuslaulun takana.
Suomessa dvd:llä julkaistut jaksot: Tarina variksesta, joka halusi näyttää tikalta
Tarina jäniksestä, joka voitti leijonan
Tarina omahyväisestä käärmeestä
Tarina kolmesta pöykeästä sammakkosisaruksesta
Tarina krokotiilikuninkaasta ja hänen sairaasta vaimostaan
Tarina jäniksestä, joka panee liikkeelle hurjan huhun
Tarina valkoisesta kamelista
Tarina varovaisesta lepakosta
Tarina turhamaisesta korppikotkasta
Tarina lintujen muuttopäivästä
Tarina pikkukalojen seikkailusta
Tarina keijujen hääjuhlista
Tarina merkillisistä ystävyksistä
Tarina hiirtä ahdistavasta vaikeasta pulmasta
Tarina itsekkäästä tuuliviiristä
Tarina tyytymättömästä perhosesta
Tarina kolmesta pienestä porsaasta
Tarina seeprasta
Tarina sateenkaarilinnusta
Tarina pienestä koirasta ja isosta luusta
Tarina lörpöttelevästi kilpikonnasta
Tarina rumasta ankanpoikasesta
Tarina pöllöstä ja pohjatuulesta
Tarina saapasjalkakissasta
Tarina kalan lahjasta
Tarina kadonneista keijuista
Oli kerran kauan sitten, aivan tuntematon maa. Siellä asui mehiläinen, josta paljon puhutaan. Ja tämän mehiläisen nimi oli Maija, tuo pieni, sievä mehiläinen Maija. Maija lentää maailmaan, ihmeitä sen katsomaan. On täällä tänään ystävämme Maija, pieni reipas ystävämme Maija. Maijaa kaikki rakastavat. Maija, Maija, Maija Kerro tarinas.
Maija Mehiläinen (Mitsubachi Maaya no Bōken) on Japanilaisen Nippon Animationin animoima 104-osainen piirrossarja, jota tehtiin vuosina 1975 (ensimmäiset 52 osaa) ja 1982 (loput 52 osaa). Sarja perustuu Itävaltalais-saksalaisen Waldemar Bonselsin kirjaan vuodelta 1912.
Hahmojen suunnittelussa oli mukana entinen Disney-taiteilija Marty Murphy. Hän oli mukana myös Peukaloisen retket ja Liisan seikkailut Ihmemaassa -sarjojen suunnittelussa.
Tarinan päähenkilö on mehiläistyttö Maija, joka syntyy mehiläispesässä ja lähtee sieltä tutustumaan häntä ympäröivään maailmaan. Hänen paras ystävänsä on Ville, hieman laiska mutta hyväsydäminen sananlaskuja loputtomasti osaava mehiläispoika. Flip on heinäsirkka, joka auttaa mehiläisiä näiden kohdatessa maailman ihmeitä. Lisäksi sarjassa tavataan monia muitakin hyönteisiä.
Maija Mehiläinen on erityisen suosittu Saksassa, jossa sitä on näytetty televisiossa lähes yhtäjaksoisesti sen valmistumisesta asti. Saksankielisen tunnuslaulun esitti tšekkiläinen laulaja Karel Gott, joka on suosittu paitsi kotimaassaan, myös muualla Keski-Euroopassa. Useat hänen kappaleistaan on säveltänyt niinikään tšekkiläinen Karel Svoboda. Svoboda sävelsi 1970-luvulla musiikkia useisiin lastenohjelmiin. Maija Mehiläisen lisäksi myös Tao Taon ja Peukaloisen retket-sarjan tunnuslaulut ovat Svobodan säveltämiä.
Suomessa sarjaa näytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986 Ylellä. Yle on uusinut sarjan muutaman kerran, ja sitä näytetään nyt Juniori-kanavalla. Maija Mehiläinen -sarjakuvalehti ilmestyi Suomessa 1980-luvun lopulla.
Sarjaa on julkaistu videolla ja dvd:llä ja siitä on olemassa kaksi suomidubbia. Pan Vision julkaisi aluksi kuusi dvd:tä jotka sisältävät 4-5 jaksoa. Pian samat jaksot (1-26) pakattiin yhteen boksiin.
Pörri on orvoksi jäänyt oravanpoika, jonka kissa ottaa kasvatikseen. Tulipalon seurauksena he joutuvat eroon toisistaan, ja Pörrin on opeteltava elämään metsässä oravan elämää.
Uusille tavoille Pörriä opettaa oravatyttö Hopeinen, ja lopulta muutkin oravat hyväksyvät Pörrin joukkoonsa. Pörri ystävystyy lisäksi muiden oravien kauhuksi Pöllö-vaarin kanssa, ja tapaa toki muitakin metsäneläimiä.
Sarjan on tehnyt japanilainen Nippon animation vuonna 1979. Alkuperäinen nimi on Risu no bannâ ja se perustuu Ernest Thompson Setonin tarinoihin. Nippon animationin muita sarjoja ovat mm. Maija Mehiläinen, Matka maailman ympäri ja karhunpennuista kertova Jaki ja Nuka, joka myös perustuu Setonin tarinaan.
Jaksoja on 26. Sarja on paitsi hauska ja suloinen, myös todella liikuttava ja joskus myös surullinen. Tarinat vievät mukanaan, animaatio on onnistunutta ja hahmoissa riittää persoonallisuutta. Myös sarjan musiikkia kuuntelee mielellään.
Yle on näyttänyt sarjaa 90-luvulla nimellä Oravan seikkailut. Kertojana toimi Inkeri Wallenius. Juniori kanava alkoi näyttää sarjaa syksyllä 2009, ja on dubannut sen uudelleen. Osa hahmojen nimistä on muuttunut, mutta päähenkilö on edelleen Pörri. Sarjan nimenäkin on nyt Pörri Orava. Dvd:lle tämä mainio sarja ei valitettavasti ole Suomessa vielä päässyt.
