Disneyn 52. animaatioklassikko

Tänään on Disneyn uusimman animaatioelokuvan Amerikan ensi-ilta. Suomessa Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph) nähdään vasta 15. Helmikuuta.

Vuorossa on piirretyn Nalle Puhin jälkeen taas cgi-animaatio. Elokuvan nimihenkilö on pelihahmo Ralf, joka haluaa muuttua pahiksesta hyvikseksi. Ralfin peli löytyy pelihallista ja se on nimetty sen sankarin, Fix-It Felixin mukaan. Ralf rikkoo ja Felix korjaa ja tätä on jatkunut jo vuosikymmeniä. Sitten kaikkien hämmästykseksi Ralf ottaa ja häipyy.

Vaikka Fix-It-Felix -peli on elokuvaa varten keksitty, on mukana myös hahmoja aivan oikeista peleistä kuten Sonicista, Super Mariosta ja Pac-Manista. Ralfin peli on viimeisen päälle nostalginen, vanha kunnon pelihallipeli, mutta Ralfin etsiessä itseään vieraillaan pelimaailmoissa laidasta laitaan.



Elokuvan on ohjannut Rich Moore, joka on aiemmin toiminut ohjaana tv-tuotannoissa, mm. Simpsoneissa ja Futuramassa. Moore oli mukana myös Simpsons Moviessa.

Alkuperäisinä ääninä ovat John C.Reilly, Jack McBrayer, Jane Lynch ja Sarah Silverman.

 

Hiidenpata

Disneyn 25. klassikkoelokuva on jäänyt hieman tuntemattomaksi muihin studion animaatioihin verrattuna. Hiidenpata (The Black Cauldron) onkin melko epätyypillinen Disneyanimaatio, eikä ole tavatonta että sitä ei edes tunnisteta Disneyn tuotannoksi. Jotain kertonee se että Hiidenpata oli ensimmäinen Disneyanimaatio joka sai ikäsuosituksekseen PG, eli se saattaa sisältää lapsille sopimatonta materiaalia.

Juoni:

Taran on tietäjä Dallbenin oppipoika, jonka vastuulla on possu Hennikin hoitaminen. Käytännössä Taran on siis sikopaimen, vaikka tunteekin itse olevansa valmis paljon suurempiin sankaritekoihin. Eräänä päivänä Taranille paljastuu miksi Hennikistä kannattaa pitää hyvää huolta. Possu näkee kärsällään, eli pystyy näyttämään tulevaisuuden työntämällä kärsänsä veteen. Dallben näkee että paha Hornansarvi tietää Hennikin kyvystä ja aikoo käyttää sitä löytääkseen hiidenpadan. Padan voimien avulla Hornansarvesta tulisi voittamaton.

Dallben lähettää Taranin viemään Hennikin turvaan. Matkalla Taran päästää possun hetkeksi silmistään ja tapaa Purrin, karvaisen otuksen joka toisaalta haluaisi olla Taranin ystävä ja toisaalta tuntuu epärehelliseltä. Taran pääsee Hennikin jäljille kuullessaan sen huutavan kauhuissaan, mutta ei ehdi auttaa kahden Draakin ahdistelemaa possua. Draakit nappaavat Hennikin ja lentävät kohti Hornansarven linnaa. Taran seuraa perässä, mutta Purri ei uskalla tulla mukaan.

Linnassa Taran näkee kuinka Hornansarven apuri yrittää pakottaa Hennikin ennustamaan. Taran paljastaa vahingossa olinpaikkansa ja Hornansarvi uhkaa tappaa Hennikin jos siitä ei ole hänelle hyötyä. Taran alistuu ja Hennikki upottaa kärsänsä veteen ja näyttää hiidenpadan. Hornansarvi kumartuu lähemmäs, Taran pelästyy ja kaataa vesiastian. Hän pakenee Hennikin kanssa ja ehtii työntää possun linnan muurilta vallihautaan. Taran itse jää kiinni ja hänet heitetään tyrmään.

Vangittu Taran saa apua tytöltä, joka kuljeskelee linnassa taikapallonsa kanssa. Hornansarvi vangitsi prinsessa Elenan koska uskoi pallon auttavan hiidenpadan löytämisessä. Nyt pallo johdattelee Tarania ja Elenaa linnan pimeissä käytävissä. He tulevat hautakammioon, josta Taran ottaa itselleen miekan. Sitten he tapaavat vangitun trubaduurin, jonka auttavat pakoon. Vartiat huomaavat Taranin karanneen ja pian heitä jahdataan linnan käytävillä. Taranin miekka paljastuu taikamiekaksi ja kolmikko pääsee sen avulla pakoon. Hornansarvi ei ota pakoa niin raskaasti kuin voisi luulla, vaan päättelee että Taran johdattaa hänet vielä Hennikin luo.

Metsässä Taran, Elena ja Harpo kohtaavat jälleen Purrin. Purri kertoo nähneensä possun jäljet ja vie heidät lammen rantaan. Rannalla on Hennikin jälkiä. Purri hyppii lammessa oleville kiville mikä käynnistää pyörteen joka imee mukaansa ensin Purrin, sitten Taranin ja lopulta myös Elenan ja Harpon. He päätyvät keijujen salaiseen valtakuntaan ja tapaavat keijujen kuninkaan. Keijut tietävät että hiidenpata on piilossa Morvan suoalueella ja Taran keksii tuhota padan. Yksi keijuista lähtee opastamaan heitä suolle ja muuta keijut lupaavat pitää huolta Hennikistä.

Morvasta joukko löytää aution talon ja talosta röykkiöittäin patoja. Sitten talon asukkaat, kolme noitaa tulevat paikalle. Noidat kiinnostuvat Taranin taikamiekasta ja lupaavat vaihtaa sen hiidenpataan. Niin Taran menettää miekkansa mutta saa kuin saakin hiidenpadan itselleen. Sitten noidat paljastavat ettei pataa voi tuhota. Sen voimat voi hävittää jos elävä olento menee pataan vapaaehtoisesti. Tämä tietysti tulee vaatimaan uhrautujan hengen. Tässä vaiheessa Hornansarven sotilaat ottavat Taranin, Elenan ja Harpon kiinni ja vievät heidät sekä padan Hornansarven linnaan. Purri ehtii piiloutua.

Hornansarvi alkaa heti käyttää pataa. Hän herättää sen avulla henkiin kuolleiden armeijan ja luurankosotilaat alkavat marssia ulos linnasta. Purri tulee sopivasti paikalle ja auttaa Taranin vapaaksi. Taran aikoo pysäyttää Hornansarven hyppäämällä pataan, mutta Purri ehtii ensin. Luurankoarmeija hyytyy ja sen luhistumista seurannut Hornansarvi lähtee katsomaan mikä padassa on vialla. Hän kohtaa Taranin joka yrittää vielä pelastaa Purria. Pata imaisee Hornansarven ja linna alkaa sortua. Taran, Elena ja Harpo pääsevät ulos viime hetkillä. Jäljelle jää vain hiidenpata.

Kolme noitaa ilmestyvät taas paikalle. He lupaavat ottaa padan itselleen mutta Taran tahtoo vaihtaa hiidenpadan Purriin. Noidat väittävät ensin että toive on mahdoton, mutta kun heidän voimansa kyseenalaistetaan, tuohtuneet noidat tosiaan palauttavat Purrin padasta. Eloton Purri virkoaa Taranin sylissä ja hiidenpadan ja Hornansarven tuhonnut sankarijoukko lähtee Dallbenin luo.

Hiidenpadan pohjana on Lloyd Alexanderin fantasiakirjasarja Prydainin kronikan kaksi ensimmäistä osaa. Hiidenpata ei ole kovin uskollinen tulkinta kirjoista, mutta kun aineistoa on viiden fantasiaeepoksen verran, on kai jostain tiivistettävä. Eikä Disneyllä ole ennenkään tehty suoria käännöksiä kirjoista elokuviksi

Hiidenpata valmistui vuonna 1985. Elokuvan suunnittelu alkoi jo 1970-luvun alussa ja aikataulut venyivät vielä viime hetkillä niin että jouluksi 1984 suunniteltu ensi-ilta siirrettiin keväälle. Hiidenpata oli aikanaan kaikkien aikojen kallein animaatioelokuva. Tämä ei ollut aivan tarkoituksellista, vaan Hiidenpadalle suunniteltu budjetti ylitetiin roimasti. Tuotantokustannuksia ei saatu millään katettua teatterilevityksen tuotoilla ja ainakin katsojamäärässä (eli lipputuloissa) mitattuna elokuva oli floppi.

Hiidenpadan ohjasivat Richard Rich ja Ted Berman. Kaksikko oli ohjaamassa myös Topia ja Tessua ja nämä kaksi elokuvaa jäivät heidän ainoiksi ohjauksikseen Disneyllä. Hiidenpata oli kunnianhimoinen projekti. Disneyllä oli hiljalleen käynnissä sukupolvenvaihdos, kun studion ensimmäiset mestarianimaattorit eläköityivät ja nuorien animaattoreiden piti ottaa heidän paikkansa. Tottakai halu näyttää osaamisensa oli kova ja Hiidenpadasta puhuttiin uuden sukupolven Lumikkina. Studion johto vaan ei uskonut että studiolla oltiin vielä valmiita tälläiseen projektiin. Niinpä Hiidenpataa siirrettiin ensimmäisen kerran. 

Tämä turhautti itseensä uskovia animaattoreita. Sittemmin ohjaajana tunnetuksi tullut Don Bluth oli mukana Hiidenpadan alkuvaiheessa. Kunnianhimoinen Bluth ei malttanut jäädä odottelemaan tilaisuuttaan Disneyllä ja kun Hiidenpata vihdoin valmistui, oli Bluth jo hyvän aikaa sitten perustanut oman animaatiostudionsa. Hän vieläpä vei Disneyltä mennessään useita muita animaattoreita, mikä vaikutti myös Hiidenpadan tuotantoon. Lisäksi Bluthin studio oli Disneylle varteenotettava kilpailija, mikä tuskin helpotti paineita saada Disneyanimaatio uuteen nousuun.

Toinen mielenkiintoinen henkilö Hiidenpataan liittyen on myöskin ohjaajana tunnetuksi tullut Tim Burton. Burtonkin työskenteli Disneyllä animaattorina, tosin hän huomasi jo melko varhain ettei ollut omimmillaan Disneyn eläinhahmojen parissa. Sensijaan Hiidenpata olisi voinut olla Burtonille oikein sopiva projekti ja hän tekikin elokuvaan konseptitaidetta. Burtonin tyyli taisi kuitenkin olla Disneyklassikkoon hieman liian persoonallinen. Hiidenpadan sijasta Burton sai mahdollisuuden tehdä Disneyllä oman nukkeanimaatiolyhärinsä Vincent.

Paitsi että Hiidenpadan piti olla mahtava eeppinen seikkailu, myös elokuvan puitteiden piti olla komeat. Kuvan- ja äänenlaadussa ei säästelty ja mukaan suunniteltiin hologrammiefektejä joiden myötä luurankoarmeija vaeltaisi ulos kuvasta. Tämä suunnitelma haudattiin liian kalliina ja itseasiassa vain harvoissa teattereissa olisi ollut mahdollista näyttää hologrammia. (Ehkä Hiidenpadasta olisi ihan perusteltua tehdä 3D versio...) Huippulaaja kuvasuhde tuotti alkuun ongelmia, uusi tekniikka siirtää animaattoreiden piirrokset kalvoille ei myöskään toiminut aina niinkuin piti vaan suurimmaksi osaksi käytössä oli studion jo vuosikausia käyttämä Xerography-menetelmä. Kaiken huipuksi Hiidenpata oli ensimmäinen Disneynanimaatio jossa oli mukana tietokoneanimaatiota. Ilmeisesti tämä uutuus ei aiheuttanut ainakaan niin paljon ongelmia kuin edellä mainitut. Tietokoneanimaatiota on nähtävissä mm. padasta nousevassa usvassa.

Kun Hiidenpata vihdoin alkoi olla valmis, Disneyn studion johto vaihtui. Synkkä Hiidenpata ei vakuuttanut Jeffrey Katzenbergia, joka lähes ensitöikseen leikkasi elokuvasta pois useita minuutteja. Katzenberg ansioitui myöhemmin Disneyanimaatioiden 90-luvun nousussa ja vaikuttaa nykyisin DreamWorksissa. Mutta hänen panoksensa Hiidenpataan on erittäin kyseenlainen. Leikkaukset olivat kömpelöitä ja ne kohdat joihin oli pakko tehdä uudelleen animointia, tehtiin kiireellä. Elokuvaa ei leikattu uudelleen jotta sen kerronta olisi tiivistynyt tai koska joku kohta olisi koettu tarpeettomaksi. Se sensuroitiin. Pois leikattiin ainakin mies jonka padasta nouseva usva sulattaa, irti leikkaantuva pää ja Elenan liian repalainen mekko. Ikäraja ei näillä konsteilla kuitenkaan pudonnut.

Disneyanimaatiot tunnetaan tarinaa eteenpäin kuljettavista musiikkinumeroista. Hiidenpata poikkesi ensimmäisenä tästä perinteestä. Paitsi että hahmot eivät laula, ei elokuvassa kuulla minkäänlaista laulua edes lopputeksteissä. Hiidenpata oli muuten ensimmäinen Disneyklassikko, jossa yleensäkin oli lopputekstit. Seuraava lauluton klassikko on Atlantis vuodelta 2001. Toki molemmat Fantasiat kuuluvat myös lauluttomiin leffoihin, mutta niissä instrumentaalimusiikkia käytetään tarinankerronnassa aivan yhtä vahvasti kuin muissa elokuvissa lauluja.

Hiidenpadan musiikista vastasi Elmer Bernstein jolla oli jo takanaan vankka kokemus elokuvamusiikista. Hiidenpadan mystinen tunnelma tulee elektronisesta soittimesta nimeltä ondes Martenot, jonka ujellus muistuttaa ehkä useimmille tutumpaa thereminia. Samaa ujellusta kuullaan myös vuosi ennen Hiidenpataa valmistuneessa Ghostbustersissa. Bernstein sävelsi nimittäin myös Haamujengin scoren.

Disneyn animaatiotuotannosta Hiidenpadalle ei juuri samanhenkistä seuraa löydy, ehkä lähimmäksi pääsee tv-sarjana nähty Kummikarhut. Kauhuelementtejä Kummikarhuista on kuitenkin vaikea löytää, hyrmistä huolimatta.

Vaikka esimerkiksi Taran ja Elena ovat tunnistettavasti Disneyhahmoja, elokuvan tumma ja tunkkainen värimaailma, usvaiset metsät, jylhä linna ja siellä majaileva hurja Hornansarvi tuovat mieleen ennemmin Ralph Bakshin Taru sormusten herrasta animaation, Don Bluthin tuotannon, eurooppalaiset piirroselokuvat kuten Ruohometsän kansa, Prinsessa ja vuorenpeikot tai 80-luvun piirrossarjat He-manista alkaen kuin muut Disneyklassikot.

Kun edes Disneyllä ei tunnuttu tietävän minkälaista elokuvaa Hiidenpadasta oltiin tekemässä, ei ole ihme etteivät katsojatkaan ole osanneet ottaa sitä omakseen samalla tavalla kuin muita klassikkoja. Toisaalta Hiidenpata ei ole saanut myöskään samanlaista näkyvyyttä kuin muut Disneyanimaatiot, esimerkiksi ensimmäistä videojulkaisua saatiin odottaa yli kymmenen vuotta. Kuulostaa näin nykypäivänä uskomattomalta, kun uutuuselokuvat saadaan kotiin vain kuukausia ensi-illan jälkeen. Suomessa 80- ja 90-luvun lapset tunsivat Hiidenpadan lähinnä Aku Ankan toimituksen palstojen satunnaisista maininnoista tai sarjakuvakirjasta. Jos tästä mystisestä elokuvasta oli siis sattunut kuulemaan yhtään mitään. Itse elokuvaahan ei päässyt näkemään missään sitten vuoden -85 ensi-illan ja -89 teatteriuusinnan jälkeen, kun edes ulkomaisia videojulkaisuja ei ollut olemassa. Toisaalta tälläinen pihistely ja salamyhkäisyys on varmasti vain lisännyt Hiidenpadan kulttimainetta.

Elokuvasta julkaistiin Suomessa uusi dvd-versio keväällä 2011. Blu-raylla sitä ei ole saatavilla. Suomidubin ohjasi Pekka Lehtosaari vuonna 1998.

Rooleissa:
Taran... Arttu Wiskari
Elena... Hanna Hietala
Purri... Jukka Rasila
Hornansarvi... Heikki Sankari
Harpisti Harpo... Seppo Mäki
Dallben... Esa Saario
Doli... Aarre Karen
Keijukuningas... Veikko Honkanen
Rääppä... Simo Routarinne
Orven... Titta Jokinen
Ordu... Inkeri Wallenius
Orgo... Maija-Liisa Peuhu
Kertoja... Esa Saario
Lisäksi Heljä Heikkinen ja Pekka Parviainen

Elokuvia vuodelle 2012

Vuoden vaihtuessa on kiva hieman kurkistaa tulevaan. Minkälaisia elokuvia ensi vuonna katsellaan? Vielä ei voi varmaksi tietää mitkä näistä filmeistä tulevat Suomeen asti. Tietysti joukossa on esimerkiksi Pixarin, DreamWorksin ja Disneyn elokuvia jotka varmasti meillä ennen pitkää nähdään, mutta myös leffoja jotka oikein hyvässä lykyssä päätyvät meillä dvd:lle. Ehkä.

Osa näistä elokuvista on saanut ensi-iltansa jo kuluvana vuonna, mutta tunnetusti matka esimerkiksi Japanista Suomeen voi kestää pitkäänkin. Ja tietysti vuoden lopussa maailmalla julkaistavia elokuvia saadaan meillä odottaa vuoteen 2013. Mutta hyvää kannattaakin odottaa ja tässä on monia oikein kiinnostavia tulokkaita ja ihanasti erilaisia elokuvia.



Makoto Shinkain ohjaama Hoshi o ou kodomo, englanniksi Children Who Chase Lost Voices from Deep Below on saanut ensi-iltansa Japanissa keväällä 2011. Vielä sitä ei ole Suomessa asti nähty.



Studio Ghiblin Kokuriko-Zaka Kara sai ensi-iltansa Japanissa viime kesänä. Suomessa Goro Miyazakin ohjaus nähdään varmasti, ja ajankohta on mitä luultavimmin syksyllä R&A festareilla.



Vuonna 2011 valmistunut Korealainen animaatio Madangeul Naon Amtak on pärjännyt hyvin kotimaassaan ja herättänyt ilmeistä kiinnostusta muuallakin. Hwang Sunmin kirjaan perustuva elokuva on myyty jo ainakin 46 maahan. Ehkä kanan ja ankan poikasen tarina nähdään jossain vaiheessa Suomessakin.



Syksyllä 2011 ensi-iltansa saanut Un monstre à Paris on ranskalainen cgi-animaatio. Elokuvan on ohjannut Bibo Bergeron. Elokuva sijoittuu vuoteen 1910 ja kertoo mystisestä hirviöstä ja nuoresta laulajattaresta. Lucillen roolissa on Vanessa Paradis.



Islannin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Hetjur Valhallar - Þór sai ensi-iltansa Lokakuussa 2011. Skandinaavisesta mytologiasta ammentava elokuva on tulossa ensi vuonna nähtäville ainakin Norjassa ja Hollannissa.



Friends: Mononoke Shima no Naki on saanut ensi-iltansa Japanissa Joulukuussa 2011. Vaihteeksi cgi-animoidun elokuvan ovat ohjanneet Takashi Yamazaki ja Ryūichi Yagi.



Japanilainen piirroselokuva Majikku tsurî hausu eli Magic Tree House perustuu englantilaiseen kirjasarjaan. Se kertoo sisaruksista jotka löytävät metsästä puumajan ja pääsevät sen kautta minne tahansa, jopa toiseen aikaan.



Maaliskuussa Suomeen tuleva Lorax (The Lorax) perustuu useita suosittuja lastenkirjoja tehtailleen Dr. Seussin kirjaan. Elokuvan takana on Illumination Entertainment joka tunnetaan elokuvista Hop ja Itse Ilkimys.



Aardmanilta saadaan nähtäville uusi pitkä vaha-animaatio. Edellinen onkin Wallacen ja Gromitin seikkailu vuodelta 2005. The Pirates! In an Adventure with Scientists leffan ensi-ilta on Suomessakin Maaliskuussa. Merirosvo-elokuvan on ohjannut Peter Lord.



Hiroyuki Okiura Momo e no Tegami on kiertänyt jo kansainvälisiä festivaaleja, vaikka sen Japanin ensi-ilta on vasta keväällä 2012. Elokuvan nimihenkilö Momo on 13-vuotias tyttö joka on juuri menettänyt isänsä. Äitinsä kanssa tämän lapsuuden kotiin muuttavalle Momolle on jäänyt vain isän keskeneräinen kirje.



Le magasin des suicides saa ensi-iltansa Ranskassa Toukokuussa. Lähtökohta tarinalle on melkoisen synkkä, masennuksen ja ahdistuksen kalvamilla ihmisillä ei ole elämänhalua. Toiset ovat osanneet kääntää tämän hyödykseen, nimittäin perhe joka pitää itsemurhaa helpottavia välineitä tarjoavaa putiikkia. Mutta sitten perheeseen syntyy aivan liian ihana ja onnellinen lapsi. Elokuvan on ohjannut Patrice Leconte.



DreamWorksin kolmas Madagascar-elokuva saa ensi-iltansa kesällä alaotsikkonaan Europe's Most Wanted. Eläintarhasta karannut joukkio jatkaa pakoaan ja liittyy sirkukseen. Loppuvuodesta on luvassa toinenkin DreamWorkisin elokuva.



Pixarin uutuuselokuva on studion ensimmäinen fantasia-seikkailu. Lisäksi sen pääosassa on ensi kertaa nainen, prinsessa Merida. Brave saa maailman ensi-iltansa Kesäkuussa.



Ice Age-sarjan neljäs elokuva saa ensi-iltansa Heinäkuussa. Sen on toteuttanut tietysti Blue Sky Studios. Elokuvan otsikko Continental Drift tarkoittaa mannerten liikkumista.



Elokuussa ensi-iltansa saava ParaNorman on Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan tuottaneen Laika-studion uusi nukkeanimaatio. Coralinen tapaan tämäkin elokuva on synkähkö, päähenkilöpoika Norman näet omaa kyvyn jutella kuolleille.

Sony Pictures valmistelee cgi-animaatioita Hotel Transylvania, jonka ensi-ilta on Syyskuussa. Elokuva on ollut tuotannossa jo vuodesta 2006 ja sen ohjaajaa on vaihdettu kolmesti. Nyt on vuorossa Genndy Tartakovsky. Hotellin omistavan Draculan äänenä on Adam Sandler ja tämän Mavis-tytärtä näyttelee Miley Cyrus.

Tim Burton on palannut nukkeanimaatiohin. Frankenweenie on jo vuonna 1984 valmistunut Burtonin lyhäri, josta on nyt tehty pitkä animaatioversio. Kuolleista herätetyn koiran tarina nähdään ainakin Amerikan teattereissa Lokakuussa.

Kotimaista animaatio on luvassa Lokakuussa kun Niko lentäjän poika saa jatko-osan, joka toistaiseksi kulkee nimellä Niko 2. Elokuvassa Niko saa pikkuveljekseen Jonnin mutta poropojan on vaikea suhtautua uusiin perhekuvioihin. Elokuvan ohjaa ykkösosan tapaan Kari Juusonen.



Disneyltä nähdään Nalle Puh-piirrosanimaation jälkeen taas tietokoneanimaatio. Wreck-It Ralphissa liikutaan 8-bittisessä pelimaailmassa. Oman pelinsä pahis Ralph tahtoo mainetta sankarina ja siirtyy toiseen peliin. Elokuvan ohjaaja Rich Moore on aiemmin ohjannut jaksoja Simpsoneihin ja Futuramaan.

DreamWorksin toinen vuoden 2012 ensi-ilta elokuva on Rise of the Guardians. Elokuvassa nähdään mm. Joulupukki ja Pääsiäispupu sekä muita lapsille tuttuja "satuolentoja".

Vuoden lopussa valmistuu cgi-animaatio Ihmemaa Ozista. Dorothy of Oz on amerikkalaisen Summertime Entertainmentin tuotos.


Ranskalainen Joann Sfarin sarjakuvaan perustuva Rabbin katti -piirroselokuva pyörähti Suomessa Animatricks-festareilla 2011. Nyt Banjo-studio työstää Marguerite Abouetin sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa Aya of Yop City. Sarjakuvan on piirtänyt Clément Oubrerie. Banjo-studion takaa löytyvätkin sekä Sfar että Oubrerie.

Aladdin

Disneyn 31. animaatioklassikko Aladdin valmistui vuonna 1992. Se perustuu Tuhannen ja yhden yön tarinoiden satuun Aladdin ja taikalamppu.

Juoni

Agrabahin kaupungin kaduilla asuva Aladdin elättää itsensä varastelemalla. Yhdessä vikkelän Abu apinan kanssa Aladdin huijaa kaupustelijoita ja sulttaanin palatsin vartiomiehiä. Eräänä päivänä Aladdin kohtaa markkinoilla tytön, johon rakastuu ensisilmäyksellä. Tyttö on tosiasiassa sulttaanin tytär Jasmine, joka on lähtenyt salaa pakoon palatsin painostavaa tunnelmaa. Jasminen pitäisi solmia avioliitto mahdollisimman pian, mutta hän ei ole halunnut puolisokseen ketään kosiomatkalla käyneistä pöyhkeistä prinsseistä.

Ensimmäistä kertaa palatsin muurien ulkopuolella oleva Jasmine erehtyy antamaan hedelmäkojusta omenan sitä haikailevalle pojalle. Kauppias vaatii Jasminelta maksua, mutta hänellä ei ole rahaa. Jasmine lupaa hakea rahaa sulttaanilta, mutta kauppias aikoo katkaista varkaalta käden. Aladdin ehtii väliin viime hetkellä ja väittää tytön olevan hänen siskonsa, jota on viemässä lääkäriin. Sisko on nimittäin sekaisin ja harhoissaan pitää Abua sulttaanina.


Aladdin johdattaa Jasminen pois markkinoilta ja esittelee tälle oman piilopaikkansa. Aladdin kertoo vapaasta elämästään, mutta ihailee samalla mahtavaa palatsia. Jasmine kertoo isänsä painostavan häntä naimisiin. Juuri kun Aladdin ja Jasmine ovat päässeet keskustelun alkuun, palatsin sotilaat saapuvat paikalle. Aladdin yrittää auttaa Jasminen pakoon, mutta sotilaat nappaavat hänet. Jasmine yllättää kaikki antamalla sulttaanin tyttärenä käskyn päästää Aladdin vapaaksi. Vartiomiehet eivät voi päästää Aladdinia vapaaksi, koska Aladdinin vangitsemiskäskyn oli antanut sulttaanin neuvonantaja Jafar. Palatsiin palattuaan Jasmine vaatii Jafaria vapauttamaan pidätetty poika. Jafar joutuu kertomaan että Aladdinia syytettiin prinsessan sieppaamisesta ja hänen kuolemantuomionsa on jo toteutettu. Jasmine järkyttyy pojan kohtalosta.

Totuus on tietenkin toinen. Jafar haluaa päästä käsiksi taikalamppuun jonka tietää olevan tallessa mystisessä Ihmeiden onkalossa. Aavikolle ilmestyvään taikaluolaan pääsee sisään vain yksi ihminen, hiomaton timantti. Vankilaan lukittua Aladdinia lähestyy vanha mies, joka lupaa näyttää pakotien ja lisäksi vielä aarteenkin, jos Aladdin nuorempana auttaa häntä sen hakemaan. Niin Aladdin ja Abu laskeutuvat rikkauksien täyttämään Ihmeiden onkaloon, tarkoituksenaan hakea lamppu. Kaikki muu on kiellettyä. Alhaalla he tapaavat Taikamaton, joka johdattaa heidät lampun luo. Aladdinin hakiessa lamppua, Abu menettää itsehillintänsä ja yrittää napata itselleen timantin. Luola alkaa sortua ja kulta muuttuu laavaksi.

Matto kiidättää Aladdinin ja Abun luolan suuaukolle, jossa vanha mies odottaa. Aladdin antaa tälle lampun, mutta ukko pudottaa hänet alas. Luolan suuaukko sulkeutuu ja Abu, Aladdin ja Matto ovat jääneet loukkuun. Ylhäällä Jafar riisuu naamionsa, mutta huomaa ettei lamppu olekaan hänellä. Abu on ehtinyt napata sen takaisin ja alhaalla Aladdin hieroo sitä. Lampusta ilmestyy Henki, joka tutustuttaa uuden herransa taitoihinsa. Aladdin saa kolme toivetta, joihin tosin liittyy muutama ehto. Ketään ei voi pakottaa rakastumaan, ketään ei voi tapattaa eikä herättää kuolleista.

Ovela Aladdin saa Hengen viemään heidät ulos Ihmeiden onkalosta ilman että menettää yhtään toiveistaan. Harkitessaan ensimmäistä toivettaan Aladdin alkaa miettiä Jasminea. Kodittomalla ja köyhällä Aladdinilla ei ole mitään mahdollisuuksia Jasminen suhteen. Mutta entä jos hän olisikin prinssi?

Niin henki muuttaa Aladdinin prinssi Aliksi, joka saapuu Agrabahiin komean paraatin saattelemana. Sulttaani on täysin uuden vävyehdokkaan lumoissa, mutta Jasmineen itsevarman Alin charmi ei pure. Illalla Aladdin menee parvekkeen kautta tapaamaan Jasminea ja tyttö huomaa kuinka paljon prinssi muistuttaakaan markkinoilla ollutta poikaa. Aladdin kiistää asian. Jasmine hermostuu machoon prinssiin ja käskee tämän häipyä. Aladdin alkaa nöyrtyä ja hyppää parvekkeelta, suoraan taikamaton kyytiin. Jasmine vaikuttuu ja Aladdin tarjoutuu viemään hänet lentämään. Nyt Jasmine on varma siitä että Ali ja markkinoiden poika ovat sama henkilö ja suostuu lähtemään Alin mukaan. Jasmine saa Aladdinin ansaan puhumalla Abusta. Aladdin ei halua kertoa totuutta, vaan valehtelee olevansa oikeasti prinssi joka oli vain pukeutunut köyhäksi heidän ensi tapaamisellaan. Jasmine uskoo selityksen.

Lampun menettänyt Jafar on punonut uuden suunnitelman. Hän keksii lakipykälän, jonka mukaan Jasminen on naitava sulttaanin neuvonantaja, eli Jafar, ellei prinssiä löydy määräaikaan mennessä. Alin ilmestyminen uhkaa pilata suunnitelman ja niin Jafar lähettää vartiat naappaaman Aladdinin. He heittävät sidotun Aladdinin mereen, josta Henki pelastaa hänet. Aladdinilla on enää yksi toive jäljellä ja hän on luvannut Hengelle kolmannen toiveensa olevan Hengen vapautuminen lampusta.

Jasmine ilmoittaa isälleen haluavansa puolisokseen Alin, mutta Jafarin hypnotisoima sulttaani ilmoittaa Jasminen menevän naimisiin Jafarin kanssa. Sulttaani tokenee kun paikalle saapuva Aladdin rikkoo Jafarin sauvan ja neuvonantajan petollisuus paljastuu. Ennen pakoaan Jafar huomaa Aladdinilla taikalampun ja tajuaa kuka Ali todellisuudessa on.

Sulttaani riemastuu kuullessaan Jasminen ja Alin rakastuneen. Häiden suunnitelu alkaa heti, eikä kukaan enää murehdi Jafaria. Tulevaan sulttaaniin iskee epävarmuus. Aladdin tuntee olevansa mitätön ilman taikalampun ja Hengen tuomia voimia eikä enää haluakaan vapauttaa Henkeä. Aladdin riitaantuu Hengen ja jopa Abun ja Maton kanssa ja Jafar saa tilaisuuden ottaa lamppu haltuunsa. Jafarista tulee nyt Hengen uusi herra ja ensimmäisenä toiveenaan hän haluaa ottaa sulttaanin paikan. Se ei riitä kauaa ahneelle Jafarille vaan toisena toiveenaan hän muuttuu noidaksi. Jafar paljastaa Jasminelle että prinssi Ali on todellisuudessa köyhä Aladdin joka on koko ajan vain esittänyt prinssiä ja lähettää sitten Aladdin kauas lumisella vuorelle.

Taikamaton avulla Aladdin pääsee takaisin todistamaan Jasminen ja sulttaanin ahdinkoa. Aladdin yrittää siepata lampun itselleen, mutta Jafar ehtii huomata hänen paluunsa. Jafar esittelee noitavoimiaan kamppailussa ja näyttää siltä ettei Aladdin voi voittaa. Sitten Aladdin toteaa Jafarin voimien olevan kuitenkin heikommat kuin ne antaneelle lampun Hengellä ja Jafarin vallanhimo herää taas. Kolmantena toiveenaan hänkin haluaa olla henki. Niin tapahtuu ja Jafar muuttuu maailman mahtavimmaksi hengeksi. Jafar ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi että Henkenä hän joutuu lampun vangiksi.

Jafar on lampussa ja Henki lähettää sen Ihmeiden onkaloon. Henki ehdottaa Aladdinille että tämä toivoisi olevansa taas prinssi, mutta Aladdin käyttää kolmannen toiveensa Hengen vapautumiseen. Näyttää siltä etteivät toisiaan rakastavat Aladdin ja Jasmine voi olla yhdessä, mutta Sulttaani hoitaa asian muuttamalla vanhan lain niin että prinsessa saa itse päättää kuka on tarpeeksi arvokas hänen puolisokseen.


Aladdinin ohjauksesta vastasivat John Musker ja Ron Clements. Kumpikin tuli Disneylle alunperin animaattoriksi ja Hiidenpadan kohdalla he siirtyivät tarinapuolelle. Ohjaajiksi kaksikko ryhtyi Basil Hiiren myötä ja tässä elokuvassa oli mukana vielä kaksi muutakin ohjaajaa. Pienen Merenneidon Musker ja Clements ohjasivatkin jo kahdestaan ja Aladdinin jälkeen tämä tiimi on ohjannut Herkuleksen, Aarreplaneetan ja Prinsessan ja Sammakon. Yhteistyö tuntuu siis toimivan. He ovat olleet jokaisessa ohjaamassaan elokuvassa mukana myös käsikirjoittamassa ja Aladdinista eteenpäin tuottajina.


Alkuperäisen tuhannen yön tarinan ja Disneyn elokuvan välillä on eroja. Alunperin Aladdin ei ole orpo ja Disney versioonkin hänelle hahmoteltiin pitkään äitiä. Elokuvassa toiveita on kolme, mutta tarinassa niiden lukumäärää ei ole rajoitettu. Hengen vapautuminen on täysin Disneyn omaa lisäystä ja hahmon syventämistä. Vaikka tarina perustuu kirjaan ja elokuva tuntuu rennolta, hauskalta ja luontevasti etenevältä, ei tarinan kääntyminen elokuvaksi ollut vaivaton prosessi. Käsikirjoitus oli jo hyvin pitkällä kun todettiin ettei se toimi, ja koko elokuvaa uhkasi hyllyttäminen. Niinpä tarina otettiin uudelleen kriittiseen tarkasteluun ja sitä ryhdyttiin muokkaamaan, hyvin tiukassa aikataulussa. Tällöin poistettiin Aladdinin äiti ja 13-15 vuotiaaksi suunniteltu Aladdin kasvoi 18 vuotiaaksi. Jasminen persoonaa vahvistettiin ja Jagosta tehtiin aiempaa hauskempi. Ensimmäinen papukaijahahmo muistutti ehkä enemmän Leijonakuninkaan arvokasta Zazua.

Ongelmallisen tarinan lisäksi pelkkä Aladdinin hahmo oli haastava. Hän on tarinan sankari, mutta hänen ei haluttu olevan stereotypinen, maskuliininen sankari. Toisaalta myöskään Aladdinin elämäntapaa varkaana kadulla ei haluttu hehkuttaa. Hahmosta piti saada yhtäaikaa itsevarma ja epävarma, poikamainen ja itsenäinen. Ja ennenkaikkea Aladdinin piti sopia uskottavasti yhteen Jasminen kanssa. Mark Henn toimi Jasminen pääanimaattorina. Aiemmin hän oli vastannut Arielista ja Bellestä, ja Jasminen jälkeenkin Henn on animoinut vaikuttavia naishahmoja, Mulanin ja Tianan. Jasminen mallina hän käytti omaa siskoaan.

Ulkoisesti hahmot eivät suoraan muistuta ääninäyttelijöitään, näyttelijöillä ei esimerkiksi ole juuria Lähi-Idässä. Aladdinin ja Jasminen on jopa kritisoitu olevan aksentiltaan ja hahmojen ulkonäön osalta liian länsimaisia, ainakin korostetun itäimaisien sivuhahmojen rinnalla. Henkeä näytellyt Robin Williams on ääninäyttelystä puhuttaessa aivan oma lukunsa. Williams teki hengen roolissa paljon improvisointia ja keksi vitsejä ja imitointeja lennossa. Heitoista valittiin parhaat animoitaviksi. Hengen pääanimaattorina toimi Eric Goldberg, joka oli vasta siirtynyt Disneylle omasta, mainosanimaatioita tuottaneesta studiostaan.

Elokuvan visuaaliseen tyyliin haettiin vaikutteita luonnollisesti arabialaisesta arkkitehtuurista ja kalligrafiasta, mutta yllättävästi myös amerikkalaisen pilapiirtäjän, Al Hirschfeldin tyyli, tai oikeastaan viiva vaikutti elokuvaan. Väreillä on suuri osuus tunnelman luojana ja ne korostavat osaltaan tarinaa: Vaaleat ja kylmät värit ovat hyvishahmojen, tummat ja lämpimät värit kuuluvat Jafarille ja uhkaaviin kohtauksiin.

Aladdin on piirroselokuva, mutta siinä on käytetty tietokonetehosteita. Ehkä selkeimmin tietokoneella tehdyt kohdat näkyvät Aladdinin paetessa halki romahtavan Ihmeiden onkalon. Hieman hienovaraisemmin cgi-animaatiota on käytetty esimerkiksi Taikamaton kuviointiin. Itse matto on animoitu käsin, sillä oli jopa oma hahmo-animaattori, mutta maton kuviointi (jossa on mm.taikalamppuja ja tiikereitä) on istutettu paikalleen tietokoneella. Ihmeiden onkalon tiikeripää on toteutettu cgi-animaatiota, mutta aivan aluksi sen liikkeet on animoitu käsin ja raaka-animaatio on kopioitu tietokoneanimaatioksi.



Aladdin on perinteinen Disneymusikaali, jossa laulut kuljettavat tarinaa. Yhteensä elokuvassa kuullaan kuusi kappaletta. Ne kaikki on säveltänyt Alan Menken, Pienen merenneidon, Kaunottaren ja Hirviön ja Pocahontasin laulujen säveltäjä. Sanoittajana aloitti Howard Ashman joka kuoli vuonna 1991. Tim Rice tuli sanoittajaksi Ashmanin tilalle ja molemmat sanoittivat elokuvan lopullisista kappaleista kolme. Tunnetuin laulu on Aladdinin ja Jasminen duetto, Se on kuin yö (Whole New World). Kappale voitti Oscar-palkinnon. Toisen Oscarin elokuva sai musiikista. Lisäksi Aladdin keräsi monia muitakin palkintoja ja oli vuoden 1992 tuottoisin elokuva.

Jatko-osa Jafarin paluu valmistui vuonna 1994 ja se julkaistiin suoraan videolla. Kun Aladdin ja varkaiden kuningas ilmestyi 1996, muodostivat elokuvat trilogian. Jatko-osien uusina hahmoina nähtiin mm. rosvo Abis Mal ja Aladdinin isä. Lisäksi Aladdinista tehtiin 86 osainen tv-sarja, jota on esitetty Suomessakin.

Elokuva on julkaistu Suomessa dvd:llä kahdesti. Blu-raylla Aladdinia ei ole vielä julkaistu. Aladdinin Suomen ensi-ilta oli 3.12.1993, yli vuoden elokuvan valmistumisen jälkeen. Suomidubin ohjasi Pekka Lehtosaari. Disneyllä ollaan varsin tarkkoja elokuvien dubbausten suhteen ja eri maiden näyttelijöiden tulisi kuulostaa mahdollisimman paljon alkuperäisiltä ääniltä. Tämän lisäksi dubbaus tehdään tietysti hyvin tarkasti käsikirjoituksen ja alkuperäisen äänen mukaisesti. Poikkeus vahvistaa säännön, Vesa-Matti Loiri ja Hengen alkuperäinen ääni Robin Williams eivät kuulosta toisiltaan ja Loiri teki oman roolisuorituksensa Henkenä tavallista vapaammin, ilman että oli pakotettu matkimaan Williamsia. Juuri suomidubbi valittiin Disneyllä Aladdinin dubbauksista parhaaksi.

Rooleissa:
Aladdin Sami Aarva
Jasmine Ulla Hakola
Henki Vesa-Matti Loiri
Jafar Jarkko Rantanen
Jago papukaija Seppo Pääkkönen
Sulttaani Veikko Honkanen
Kauppias Antti Pääkkönen

Pocahontas

Disneyn 33. klassikko-sarjaan laskettava piirroselokuva valmistui vuonna 1995. Studio otti tällöin ensimmäistä kertaa piirroselokuvan aiheeksi todellisen henkilön, vuosina 1595-1617 eläneen Pocahontas intiaanitytön.

Juoni
On vuosi 1607 ja laiva lähtee Englannista kohti Uutta Maailmaa. Joukkoa johtava kuvernööri Ratcliffe haaveilee rikkauksista, kokenut uudisraivaaja kapteeni John Smith seikkailuista. Laiva saapuu Amerikkaan ja englantilaiset valtaavat uuden alueen ja nimittävät sen James Towniksi. Kaikki ovat tietoisia siitä että alueella saattaa jo olla asukkaita. Kultaa etsivät uudisasukkaat ovat kuitenkin valmiita raivaamaan intiaanit pois tieltään.

Läheisessä intiaanikylässä on huomattu vieraiden saapuminen. Kun päällikkö Powhatan pitää neuvonpitoa shamaaninsa ja sotureidensa kanssa, hänen tyttärensä Pocahontas tarkkailee maastoa tutkivaa John Smithiä.

Pocahontas on leikkisä ja utelias, mutta epävarma elämänsä suunnasta. Hän on päällikön tytär ja siten vastuussa kansastaan, toisaalta hän on luonnonlapsi ja kulkee tuulen mukana. Heimon urhein soturi Kocoum haluaisi hänet vaimokseen ja isä on mielissään vakaasta ja turvallisesta vävystä. Pocahontasta epäilyttää avioliitto vakavan soturin kanssa ja hän on hakenut tilanteeseensa neuvoa vanhalta puunhengeltä, Kaarnamuorilta. Unessaan Pocahontas on nähnyt pyörivän nuolen ja Kaarnamuori uskoo sen osoittavan Pocahontaksen oikean polun.

Vähitellen Smith huomaa jonkun seuraavan häntä ja piiloutuu. Hyökätessään piilostaan ase valmiina Smith kohtaakin tyynen rauhallisen Pocahontasin. Häkeltynyt Smith yrittää lähestyä tyttöä, mutta tämä pakenee. Kun Smith juoksee Pocahontasin kiinni tahtoen keskustella, Pocahontas ei aluksi ymmärrä. Sitten hän noudattaa Kaarnamuorin neuvoa ja kuuntelee sydämellään ja pystyy kommunikoimaan vieraan kanssa.

He tutustuvat toisiinsa ja toistensa tapoihin. Smith on valmiina sivistämään villi-ihmisiä, mutta oppii lopulta itse enemmän Pocahontasilta. Pocahontasin mukaan maassa ei ole kultaa ja Smith välittää tiedon muille uudisraivaajille. Ratcliffe uskottelee intiaanien pimittävän kultaa itsellään. Kun Smith livahtaa jälleen tapaamaan Pocahontasta hän saa peräänsä nuoren Thomasin. Kocoum taas seuraa Pocahontasta. Kun toisiinsa rakastuneet Pocahontas ja John Smith suutelevat, mustasukkainen Kocoum hyökkää. Tapahtumia seurannut Thomas ampuu Smithiä veitsellä uhkaavan intiaanisoturin. Smith jää intiaanien vangiksi Thomasin paetessa.

Intiaanien ja uudisasukkaiden jo valmiiksi tulehtuneet välit muuttuvat nyt sodaksi. Powhatan aikoo teloittaa Smithin ja Ratcliffe yllyttää joukkojaan hyökkäykseen. Vain Pocahotas voi estää sodan, mutta tehtävä tuntuu mahdottomalta. Hän hakee epätoivoonsa lohtua Kaarnamuorilta ja saa käsiinsä Smithin kompassin. Hän tunnistaa kompanssin nuolen unestaan ja saa vahvistuksen sille että on hänen tehtävänsä estää sota. Viime hetkillä Pocahontas menee isänsä ja Smithin väliin ja saa isänsä luopumaan tappamisesta. Kun uudisraivaajat huomaavat että Smith vapautetaan, he laskevat aseensa. Ahne Ratcliffe ei ole valmis luovuttamaan, vaan yrittää ampua Powhatanin. Smith hyppää päällikön eteen ja saa itse osuman.

Haavoittuneen Smithin ainoa toivo parantumisesta on lähteä takaisin Englantiin. Uudisraivaajat lastaavat laivaa ja intiaanit tuovat heille ruokaa. Pocahontas tulee hyvästelemään Smithin ja tämä pyytää häntä mukaansa. Pocahontas tekee vaikean päätöksen, hänen paikkansa on oman kansansa luona.


Elokuva kertoo todella eläneistä ihmisistä, mutta se tuskin perustuu tositapahtumiin. Pocahontasin ja John Smithin suhteesta liikkuu monenlaisia tarinoita ja Disneyn elokuva pohjaa yhteen näistä legendoista. Varmaa lienee vain että Powhatan-intiaanien heimoon kuulunut päällikön tytär Matoaka, josta käytettiin lempinimeä Pocahontas, tapasi uudisraivaaja John Smithin. Siitä pelastiko Pocahontas todella John Smithin hengen ja oliko heillä romanssi ei ole varmuutta.

Elokuvaa varten tehtiin taustatyötä paitsi juuri Pocahontasin legendasta, yleensä Amerikan alkuperäiskansojen elämästä ja tavoista. Alkuperäisellä ääniraidalla kaikissa intiaanirooleissa näyttelee intiaani. Powhatanin roolissa on Russell Means, joka tunnetaan intiaanien oikeuksien puolustajana ja poliitikkona. Häntä konsultoitiin elokuvan yksityiskohdista ja Means oli lopulliseen elokuvaan erittäin tyytyväinen. Toisaalta Powhatan-heimon jäsenien mielestä Disney vääristeli historiaa pohjaamalla elokuvan Pocahontasin ja Smithin väitettyyn rakkaustarinaan. Elokuva myös esitti uudisraivaajat, etenkin John Smithin, liian hyvässä valossa.

On hyvä muistaa että elokuva on Disneyn versio Pocahontasin legendasta omine vapauksineen ja tulkintoineen, mutta "satua" pohjustaa mittava taustatyö intiaanien ja uudisraivaajien historiasta.


Pocahontaksen ohjaajina toimivat Mike Gabriel ja Eric Goldberg. Gabrielin ensimmäinen Disneyelokuva oli vuonna 1985 valmistunut Hiidenpata, jossa hän toimi animaattorina. Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan myötä Gabriel siirtyi ohjaajaksi. Hiiriseikkailun valmistuttua Gabriel esitteli uuden elokuvaidean, "Kaunis intiaaniprinsessa rakastuu eurooppalaiseen uudisraivaajaan. Hän joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen, kun hänen isänsä haluaa tuhota raivaajat ja hän itse haluaa auttaa heitä." Idea hyväksyttiin ja elokuva otettiin tuotantoon. Studiolla oli suuret odotuksen Pocahontasin suhteen, suuremmat kuin samaan aikaan tuotannossa olleesta Leijonakuninkaasta, johon oli jopa vaikea saada tekijöitä. Moni työskenteli mieluummin Pocahontaksessa.

Eric Goldbergin ura Disneyllä oli alkanut vasta Aladdinin parissa, animaatioita hän oli toki tehnyt jo pitkään. Alku studiolla oli melkoisen komea, Goldberg nimittäin toimi Hengen pääanimaattorina. Pocahontaksessa hän kuitenkin hyppäsi animaattorista ohjaajaksi. Goldberg on tämän jälkeen ollut ohjaamassa jaksoja Fantasia 2000 elokuvaan, mutta muuten hän on pitäytynyt animaattorina.

Elokuvan taiteellisena johtajana toimi Michael Giaimo. Taiteellinen johtaja vastaa visuaalisen tyylin säilymisestä yhtenäisenä läpi animaation. Pocahontasille on tyypillistä kylmät värisävyt ja Prinsessa Ruususeen verrattava pystylinjojen korostaminen. Ihmishahmot ovat realistisia, eläimetkään eivät tässä elokuvassa juttele. Elokuvan tekeminen kesti viisi vuotta.

Pocahontaksen pääanimaattorina toimi Glen Keane, jonka edellinen työ oli ollut Kaunottaren ja Hirviön Hirviö. Aiemmin hän oli vastannut mm. Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan upeasta kotkasta, Oliverin ja kumppaneiden Pultsista ja Basil Hiiren arkkivihollisesta Ratiganista. Listalta löytyy myös pieni merenneito Ariel, joten ihan tuntemattomalle alueella Keane ei Pocahontasissa hypännyt. Pocahontasin hahmossa on kuitenkin aivan erilaista varmuutta ja ylväyttä kuin muissa Disneyn naishahmoissa. Pocahontasin ääninäyttelijä Irene Bedard toimi myös hahmon mallina.


Kuten monessa muussakin Disneyanimaatiossa, Pocahontasissakin kuljetetaan tarinaa eteenpäin laulunumeroilla. Elokuvan tunnetuin kappale on Tuulen värit. Se on myös ensimmäinen laulu joka elokuvaa varten valmistui. Kappale palkittiin Oscarilla, Grammylla ja Golden Globella. Elokuvan musiikit on säveltänyt Alan Menken, monesta muustakin Disneyanimaatiosta (mm. Pieni merenneito, Kaunotar ja Hirviö ja Aladdin) tuttu säveltäjä. Menkenin ura Disneysäveltäjänä on jatkunut myös Pocahontaksen jälkeen, tuoreimmat sävelet löytyvät 2010 valmistuneesta Kaksin karkuteillä elokuvasta.

Pocahontasin roolissa kuullaan alkuperäisellä ääniraidalla kahta näyttelijää, lauluosuudet nimittäin esittää Judy Kuhn. John Smithin roolissa on Mel Gibson. Suomidubin roolitus on listattu tämän tekstin loppuun.



Elokuvaan oli tehty myös kappale If I Never Knew You. Pocahontasin ja John Smithin oli tarkoitus esittää rakkauslaulu kohtauksessa jossa Pocahontas menee tapaamaan vangittua Smithiä. Kohtauksen animointi oli pitkällä ja sitä näytettiin jo testiyleisölle, kun säveltäjä Menken ehdotti laulun jättämistä pois sillä se hidasti elokuvaa liikaa. Kappale laitettiin silti lopputeksteihin ja julkaistiin singlenä. Vuonna 2005 julkaistua juhladvd:tä varten laulukohtaus animoitiin valmiiksi ja se on mahdollista katsoa osana elokuvaa.

Pocahontaksen tarinaa jatkettiin vuonna 1998 valmistuneessa jatko-osassa Matka uuteen maailmaan, jossa Pocahontas lähtee Englantiin, mutta ei suinkaan John Smithin vaan John Rolfen kanssa. Pocahontaksen oikea elämä oli pohjana tällekin elokuvalle, mutta vaikka tosielämän Pocahontas vaihtoi Smithin Rolfeen, tuntuu heilan vaihtaminen ehkä hieman vesittävän alkuperäistä elokuvaa. Pocahontas on muuten ainoa Disneyprinsessojen sarjassa jonka on esitetty vaihtaneen "prinssiä."

Pocahontasin suomidubin ohjasi Pekka Lehtosaari.

Suomidubin roolitus:
Pocahontas Arja Koriseva
John Smith Santeri Kinnunen
Powhatan Tapani Perttu
Kaarnamuori Rauha Rentola
Ratcliffe Veikko Honkanen
Kocoum Peter Franzén
Nakoma Mari Vainio
Thomas Jarkko Tamminen
Lon Vesa Vierikko
Ben Heikki Sankari
Wiggins Ari-Matti Hedman
Kekata Tommi Rinne
Tuuli Leena Liimatainen