Esittelen samalla kertaa Syyskuun ensi-illat ja 20.-30.9 järjestettävän Rakkautta ja Anarkiaa filmifestivaalin animaatiotarjonnan.
7.9 ParaNorman
Nukkeanimaation pääosassa on Norman, jolla on kyky nähdä kuolleita. Normanin erityiskyvyt eivät aiheuta ihmisissä varsinaisesti ihastusta, ennenkuin kaupunkia uhkaa vuosisatoja vanha kirous ja kiusattua friikkipoikaa kaivataan sankaritekoihin.
Elokuvaa esitetään 3D:nä sekä originaalina että suomeksi dubattuna. Ääninäyttelijöinä ovat mm. Erik Carlson ja Mikko Kivinen. ParaNormanin toteuttanut Laika -studio muistetaan myös elokuvasta Coraline ja toinen todellisuus.
28.9 Kukkulan tyttö, sataman poika
Vuosi sitten valmistunut studio Ghiblin elokuva kertoo Umista ja Shunista. Umi on kukkulalla asuva tyttö, joka nostaa joka päivä merkkiliput toivottamaan merenkävijöille turvallista kotimatkaa ja muistaen samalla merelle kadonnutta isäänsä. Shun antaa mereltä vastauksen omilla merkkilipuillaan. Nuoret käyvät samaa koulua, ystävystyvät ja ihastuvat. Tunteet täytyy sivuuttaa kun yhteys Umin ja Shun isän välillä selviää ja keskittyä koulun kerhotalon pelastamiseen.
Goro Miyazakin ohjaama elokuva pyörii sekä japaniksi että suomeksi. Dubbaajina ovat toimineet mm. Saara Aalto ja Tuukka Leppänen. Kukkulan tyttö, sataman poika kuuluu myös R&A:n ohjelmistoon.
Rakkautta ja Anarkiaa 20.-30.9
Animoidut unelmat -otsikon alla esitetään yllä mainitun Kukkulan tyttö, sataman poika -elokuvan lisäksi sekä pitkiä että lyhyitä animaatioelokuvia.
A Letter to Momo (Momo e no Tegami) on Hiroyuki Okiuran ohjaama piirroselokuva, jossa 13-vuotias Momo-tyttö muuttaa äitinsä kanssa saaristoon perheen isän kuoleman jälkeen. Momo yrittää tutustua muihin saarella asuviin nuoriin, mutta saakin yllättäen seurakseen olioita toisesta ulottuvuudesta.
Le Tableau kertoo maalauksen sisällä elävistä hahmoista, joista osa on valtaa pitäviä, valmiiksi maalattuja ihmishahmoja ja osa on jäänyt keskeneräisiksi luonnoksiksi, joita hyljeksitään. Näitä ryhmiä yhdistää vain usko heidät luoneeseen maalariin. Silti loppuun maalattu Ramo ja keskeneräinen Claire rakastavat toisiaan. Ranskalais-belgialaisen elokuvan on ohjannut Jean-Franҫois Laguionie.
Female Filmmakers -näytös sisältää kymmenen tšekkiläistä lyhytanimaatiota. Ne ovat naisten tekemiä oppilastöitä vuosilta 2008-2011.
Ikäkriisin paikka -teemaan kuuluu espanjalainen animaatioelokuva Wrinkles (Arrugas), jossa Emilio joutuu muuttamaan vanhainkotiin ja aloittamaan lohduttoman, kummallisen ja mutta ajoittain myös humoristisen matkan kohti vanhuutta.
Etelä-Korealainen King of Pigs on osa Asian cuts -teemaa. Elokuvan tapahtumapaikkana on poikakoulu, jossa kiusaaminen on erittäin julmaa ja väkivaltaista, mutta hyväksyttyä.
Alois Nebel on tšekkiläisen Tomáš Luňákin esikoisohjaus. Näyttelijöiden päälle rotoskooppattu elokuva on tummasävyinen tarina Tšekkoslovakian historiasta junatyömies Aloisin ja hänen kohtaamansa muukalaisen kohtaloiden kautta kerrottuna. Elokuva esitetään osana Uusi Eurooppa -teemaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuva. Näytä kaikki tekstit
tiistai 11. syyskuuta 2012
perjantai 31. elokuuta 2012
Aika vakavoitua?
Pixarin uutuuselokuva Urhea (Brave) sai viikko sitten Suomen ensi-iltansa. Urhea on Pixarin ensimmäinen satu/fantasia-elokuva ja kuulemma studion aiempia elokuvia synkempi, vaikka huumoria ei siitäkään ole kokonaan unohdettu. Elokuvan trailereissakin korostetaan huumoria ainakin Suomessa ja Amerikassa, japanilainen traileri taas antoi enemmän arvoa elokuvan vakavalle puolelle ja mystiselle tunnelmalle.
Pixarin aiempaan tuotantoon kuuluu vuosina 1995-2010 valmistunut Toy Story -trilogia, lasten keskuudessa hyvinkin suosittu Autot 1 ja 2 sekä mm. Nemoa etsimässä ja Monsterit Oy. Näissä kaikissa on toki myös vakavampi puolensa, mutta enemmän ne ovat kepeitä seikkailuja, joissa huumori on isossa osassa.
Vuonna 2008 valmistuneen Wall-en lähtökohdat pilalle saastuneella maapallolla olivat jo vähemmän koomiset ja mykän robottipääparin synnyttämät hauskat tilanteet nykyisin vallalla olevaan verbaaliseen huumoriin verrattuna jotain tuoretta ja erikoista. Seuraavan Pixar-elokuvan päähenkilö oli ehkä jopa ruosteista robottia vakavampi, leskeksi jäänyt äkeä seniori. Varsin vakavalta vaikuttavan alun jälkeen Up tosin muuttui hauskoilla eläinhahmoilla väritetyksi melko perinteiseksi animaatioseikkailuksi. Lisää viitteitä vakavavoitumisesta nähtiin Toy Story elokuvien (näillä näkymin) viimeisessä osassa, joka syventyi entistä enemmän leluelämän ikäviin puoliin ja lapsuuden loppuun. Ja nyt on vuorossa Urhea, jylhissä ja mystisissä maisemissa tapahtuva fantasiaelokuva niinkin todellisesta ja vakavasta aiheesta kuin äidin ja teinityttären arvojen törmäys.
Sama suuntaus huumorista kohti vakavampia aiheita ja eeppisiä fantasiamaailmoja on nähtävissä muillakin amerikkalaisilla studioilla.
Yksi studio on cgi-animaatioilla hauskuuttamisessa aivan ylivoimainen. DreamWorksin hupihittien putki aukesi vuonna 2001 Shrekillä eikä naurulle ole näyttänyt tulevan loppua edes vuosikymmenen vaihtuessa. Mutta nyt synkät ajat ovat saapumassa myös DreamWorksille. Tänä jouluna ensi-iltansa saa Viisi legendaa (Rise of the Guardians). Siinä legendaariset satuhahmot Joulupukista alkaen käyvät taistoon lasten mielikuvitusta uhkaavaa pahaa henkimörköä vastaan. Tuskin Viisi legendaakaan on täyttä synkistelyä, mutta melkoisen harppauksen studion toiseen tänä vuonna valmistuneeseen elokuvaan, Madagascar 3:seen, se varmasti ottaa.
Blue Sky Studios on noussut kilpailemaan Pixarin ja DreamWorkisin kanssa Ice Age elokuvien menestyksen myötä. Ne voi hyvällä omallatunnolla leimata komedioiksi vaikka neljään elokuvaan mahtuu draamaakin. Myöskään Robots, Horton tai Rio eivät ole olleet sieltä vakavimmasta päästä, mutta ensi vuonna valmistuva Epic saattaa hyvinkin olla Blue Sky Studiosin vastine Urhealle.
Nimikin jo kertoo, että kyseessä on eeppinen fantasiaseikkailu. Tosin elokuvaa kuvaillaan myös komediaksi ja trailerissakin on nähtävillä 2000-luvulla niin tutuksi tullutta huumoria. Voihan kuitenkin olla että elokuvan hauskaa puolta halutaan Urhean tavoin korostaa katsojille, joita komedioilla on todistettavasti riittänyt. Siitä miten vakavammat cgi-animaatiot vetävät (amerikkalaista) yleisöä ei ole vielä samanlaista varmuutta kuin vuosikausia jatkuneessa komedia-animaatioiden kansansuosiossa.
Sony Pictures Animationin viime vuosien elokuviin kuuluvat Poutapilviä ja lihapullakuuroja ja Smurffit. Lisäksi se on levittänyt englantilaisen Aardmanin elokuvia. Tänä vuonna Sony esittelee synkältä kuulostavan Hotelli Transylvania -elokuvan, joka vampyyreistä ja hirviöistä huolimatta on kuitenkin komedia- eikä kauhuelokuva. Sonyn tulevaisuudessa siintää jatko-osia, mutta vuodeksi 2014 suunniteltu The Familiars antaa taas viitteitä cgi-animaatioiden uusista tuulista. Elokuva perustuu saman nimiseen fantasiakirjasarjaan, joka kertoo velhojen ja noitien maagisista eläinkumppaneista.
Entä mitä kuuluu Disneylle? Disney siirtyi piirroselokuvista cgi-animaatioihin 2000-luvun alussa ajan hengen mukaisesti komediolla. Paluun perinteisiin piirroselokuviin se teki viiden vuoden tauon jälkeen vuonna 2008 myöskin aiheeltaan studiolle perinteisellä Prinsessa ja Sammakko -elokuvalla. Vaikka leffan menestys ei ilmeisesti ollut sitä mitä toivottiin, oli myös seuraavan elokuvan lähtökohtana tunnettu prinsessasatu.
Tähkäpäästä muotoutui Kaksin karkuteillä. Jonkin verran fantasiaa, mutta eeppisyydestä ei ehkä voida puhua. Elokuvaa ei markkinoitu prinsessasatuna, seikkahan häivytettiin jopa leffan nimestä, vaan seikkailuna, musikaalina ja tietysti komediana. Kaksin karkuteillä olisi voinut hyvinkin johtaa vielä enemmän fantasiaa ja synkempiä elementtejä sisältävään elokuvaan, mutta Disneyllä turvattiin vanhaan kunnon Nalle Puhiin. Jouluna Disneyn vastine Viidelle legendalle taas on pelimaailmaan sijoittuva Wreck-It Ralph, joka kyllä esittelee legendaarisia pelihahmoja, mutta siinä elokuvan eeppisyys taitaa ollakin. Internet Movie Database kertoo leffan genreiksi komedian ja perhe-elokuvan. Jos Urhea, Viisi legendaa ja Epic ennustavat cgi-animaatioiden uutta suuntaa näyttää Disney roikkuvat omassa historiassaan ja vanhoissa trendeissä. Vuonna 2013 Disneyn pitäisi kuitenkin saada viimein valmiiksi vuosia suunniteltu, huhuttu ja odotettu versionsa Lumikuningatar-sadusta otsikolla Frozen. Tällä elokuvalla tuntuu olevan enemmän mahdollisuuksia pysyä mukana muiden studioiden suuntauksessa.
Amerikkalaisille cgi-animaatioille on naurettu jo yli kymmenen vuotta. Piirros- ja stopmotionanimaatiossa on totuttu vähemmän hauskoihin aiheisiin myös Amerikassa, mutta jostain syystä cgi-animaatiot ovat leimautuneet komedioiksi. Miten animaatiotekniikka voi vaikuttaa näin paljon itse elokuvan tyylilajiin? Cgi-animaatiot ovat vielä varsin tuoretta tavaraa, varsinkin verrattuna muihin animaatiotekniikoihin. Teknisen kehityksen huomaa vähemmänkin aiheeseen perehtynyt katsoja vertaamalla esimerkiksi ensimmäistä Toy Story elokuvaa sarjan viisitoista vuotta myöhemmin valmistuneeseen viimeiseen osaan, saati muihin Pixarin viime vuosien tuotoksiin.
Olisiko vuosituhannen vaihteessa pystytty tekemään uskottava ja vakava fantasiaelokuva cgi-animaationa? Vai olisiko lopputulos ollut tahattoman koominen johtuen teknisistä rajoituksista ja kokemattomuudesta? Komediaelokuva saakin näyttää hassulta, oli se sitten tarkoituksellista tyylittelyä tai mahdottomuus mallintaa realistisempia hahmoja tai maisemia. Ja tokihan yhden komedian menestys antaa kimmokkeen tehdä sama uudestaan. Ja jos se yksi menestyjä on niin iso hitti kuin Shrek aikanaan, ei ihme että huumori on kukkinut muuallakin kuin vain DreamWorksilla.
Kaikelle on aikansa. Viitteet cgi-animaatioiden uudesta, vakavammasta suunnasta lupaavat tervetullutta vaihtelua amerikkalaisiin animaatioihin. Tosin kymmenen vuotta synkkää suurta fantasiaa alkaisi varmasti kyllästyttää ihan yhtä paljon kuin huumori. Joten rohkeus ottaa uusia näkökulmia ja erilaisia aiheita animaatioelokuviin, myös Amerikassa, olisi varsin toivottavaa.
Pixarin aiempaan tuotantoon kuuluu vuosina 1995-2010 valmistunut Toy Story -trilogia, lasten keskuudessa hyvinkin suosittu Autot 1 ja 2 sekä mm. Nemoa etsimässä ja Monsterit Oy. Näissä kaikissa on toki myös vakavampi puolensa, mutta enemmän ne ovat kepeitä seikkailuja, joissa huumori on isossa osassa.
Vuonna 2008 valmistuneen Wall-en lähtökohdat pilalle saastuneella maapallolla olivat jo vähemmän koomiset ja mykän robottipääparin synnyttämät hauskat tilanteet nykyisin vallalla olevaan verbaaliseen huumoriin verrattuna jotain tuoretta ja erikoista. Seuraavan Pixar-elokuvan päähenkilö oli ehkä jopa ruosteista robottia vakavampi, leskeksi jäänyt äkeä seniori. Varsin vakavalta vaikuttavan alun jälkeen Up tosin muuttui hauskoilla eläinhahmoilla väritetyksi melko perinteiseksi animaatioseikkailuksi. Lisää viitteitä vakavavoitumisesta nähtiin Toy Story elokuvien (näillä näkymin) viimeisessä osassa, joka syventyi entistä enemmän leluelämän ikäviin puoliin ja lapsuuden loppuun. Ja nyt on vuorossa Urhea, jylhissä ja mystisissä maisemissa tapahtuva fantasiaelokuva niinkin todellisesta ja vakavasta aiheesta kuin äidin ja teinityttären arvojen törmäys.
Sama suuntaus huumorista kohti vakavampia aiheita ja eeppisiä fantasiamaailmoja on nähtävissä muillakin amerikkalaisilla studioilla.
Yksi studio on cgi-animaatioilla hauskuuttamisessa aivan ylivoimainen. DreamWorksin hupihittien putki aukesi vuonna 2001 Shrekillä eikä naurulle ole näyttänyt tulevan loppua edes vuosikymmenen vaihtuessa. Mutta nyt synkät ajat ovat saapumassa myös DreamWorksille. Tänä jouluna ensi-iltansa saa Viisi legendaa (Rise of the Guardians). Siinä legendaariset satuhahmot Joulupukista alkaen käyvät taistoon lasten mielikuvitusta uhkaavaa pahaa henkimörköä vastaan. Tuskin Viisi legendaakaan on täyttä synkistelyä, mutta melkoisen harppauksen studion toiseen tänä vuonna valmistuneeseen elokuvaan, Madagascar 3:seen, se varmasti ottaa.
Blue Sky Studios on noussut kilpailemaan Pixarin ja DreamWorkisin kanssa Ice Age elokuvien menestyksen myötä. Ne voi hyvällä omallatunnolla leimata komedioiksi vaikka neljään elokuvaan mahtuu draamaakin. Myöskään Robots, Horton tai Rio eivät ole olleet sieltä vakavimmasta päästä, mutta ensi vuonna valmistuva Epic saattaa hyvinkin olla Blue Sky Studiosin vastine Urhealle.
Nimikin jo kertoo, että kyseessä on eeppinen fantasiaseikkailu. Tosin elokuvaa kuvaillaan myös komediaksi ja trailerissakin on nähtävillä 2000-luvulla niin tutuksi tullutta huumoria. Voihan kuitenkin olla että elokuvan hauskaa puolta halutaan Urhean tavoin korostaa katsojille, joita komedioilla on todistettavasti riittänyt. Siitä miten vakavammat cgi-animaatiot vetävät (amerikkalaista) yleisöä ei ole vielä samanlaista varmuutta kuin vuosikausia jatkuneessa komedia-animaatioiden kansansuosiossa.
Sony Pictures Animationin viime vuosien elokuviin kuuluvat Poutapilviä ja lihapullakuuroja ja Smurffit. Lisäksi se on levittänyt englantilaisen Aardmanin elokuvia. Tänä vuonna Sony esittelee synkältä kuulostavan Hotelli Transylvania -elokuvan, joka vampyyreistä ja hirviöistä huolimatta on kuitenkin komedia- eikä kauhuelokuva. Sonyn tulevaisuudessa siintää jatko-osia, mutta vuodeksi 2014 suunniteltu The Familiars antaa taas viitteitä cgi-animaatioiden uusista tuulista. Elokuva perustuu saman nimiseen fantasiakirjasarjaan, joka kertoo velhojen ja noitien maagisista eläinkumppaneista.
Entä mitä kuuluu Disneylle? Disney siirtyi piirroselokuvista cgi-animaatioihin 2000-luvun alussa ajan hengen mukaisesti komediolla. Paluun perinteisiin piirroselokuviin se teki viiden vuoden tauon jälkeen vuonna 2008 myöskin aiheeltaan studiolle perinteisellä Prinsessa ja Sammakko -elokuvalla. Vaikka leffan menestys ei ilmeisesti ollut sitä mitä toivottiin, oli myös seuraavan elokuvan lähtökohtana tunnettu prinsessasatu.
Tähkäpäästä muotoutui Kaksin karkuteillä. Jonkin verran fantasiaa, mutta eeppisyydestä ei ehkä voida puhua. Elokuvaa ei markkinoitu prinsessasatuna, seikkahan häivytettiin jopa leffan nimestä, vaan seikkailuna, musikaalina ja tietysti komediana. Kaksin karkuteillä olisi voinut hyvinkin johtaa vielä enemmän fantasiaa ja synkempiä elementtejä sisältävään elokuvaan, mutta Disneyllä turvattiin vanhaan kunnon Nalle Puhiin. Jouluna Disneyn vastine Viidelle legendalle taas on pelimaailmaan sijoittuva Wreck-It Ralph, joka kyllä esittelee legendaarisia pelihahmoja, mutta siinä elokuvan eeppisyys taitaa ollakin. Internet Movie Database kertoo leffan genreiksi komedian ja perhe-elokuvan. Jos Urhea, Viisi legendaa ja Epic ennustavat cgi-animaatioiden uutta suuntaa näyttää Disney roikkuvat omassa historiassaan ja vanhoissa trendeissä. Vuonna 2013 Disneyn pitäisi kuitenkin saada viimein valmiiksi vuosia suunniteltu, huhuttu ja odotettu versionsa Lumikuningatar-sadusta otsikolla Frozen. Tällä elokuvalla tuntuu olevan enemmän mahdollisuuksia pysyä mukana muiden studioiden suuntauksessa.
Amerikkalaisille cgi-animaatioille on naurettu jo yli kymmenen vuotta. Piirros- ja stopmotionanimaatiossa on totuttu vähemmän hauskoihin aiheisiin myös Amerikassa, mutta jostain syystä cgi-animaatiot ovat leimautuneet komedioiksi. Miten animaatiotekniikka voi vaikuttaa näin paljon itse elokuvan tyylilajiin? Cgi-animaatiot ovat vielä varsin tuoretta tavaraa, varsinkin verrattuna muihin animaatiotekniikoihin. Teknisen kehityksen huomaa vähemmänkin aiheeseen perehtynyt katsoja vertaamalla esimerkiksi ensimmäistä Toy Story elokuvaa sarjan viisitoista vuotta myöhemmin valmistuneeseen viimeiseen osaan, saati muihin Pixarin viime vuosien tuotoksiin.
Olisiko vuosituhannen vaihteessa pystytty tekemään uskottava ja vakava fantasiaelokuva cgi-animaationa? Vai olisiko lopputulos ollut tahattoman koominen johtuen teknisistä rajoituksista ja kokemattomuudesta? Komediaelokuva saakin näyttää hassulta, oli se sitten tarkoituksellista tyylittelyä tai mahdottomuus mallintaa realistisempia hahmoja tai maisemia. Ja tokihan yhden komedian menestys antaa kimmokkeen tehdä sama uudestaan. Ja jos se yksi menestyjä on niin iso hitti kuin Shrek aikanaan, ei ihme että huumori on kukkinut muuallakin kuin vain DreamWorksilla.
Kaikelle on aikansa. Viitteet cgi-animaatioiden uudesta, vakavammasta suunnasta lupaavat tervetullutta vaihtelua amerikkalaisiin animaatioihin. Tosin kymmenen vuotta synkkää suurta fantasiaa alkaisi varmasti kyllästyttää ihan yhtä paljon kuin huumori. Joten rohkeus ottaa uusia näkökulmia ja erilaisia aiheita animaatioelokuviin, myös Amerikassa, olisi varsin toivottavaa.
Tunnisteet:
Amerikka,
Blue Sky Studios,
Disney,
DreamWorks,
elokuva,
Pixar,
Sony Pictures Animation
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Hiidenpata
Juoni:
Taran on tietäjä Dallbenin oppipoika, jonka vastuulla on possu Hennikin hoitaminen. Käytännössä Taran on siis sikopaimen, vaikka tunteekin itse olevansa valmis paljon suurempiin sankaritekoihin. Eräänä päivänä Taranille paljastuu miksi Hennikistä kannattaa pitää hyvää huolta. Possu näkee kärsällään, eli pystyy näyttämään tulevaisuuden työntämällä kärsänsä veteen. Dallben näkee että paha Hornansarvi tietää Hennikin kyvystä ja aikoo käyttää sitä löytääkseen hiidenpadan. Padan voimien avulla Hornansarvesta tulisi voittamaton.
Dallben lähettää Taranin viemään Hennikin turvaan. Matkalla Taran päästää possun hetkeksi silmistään ja tapaa Purrin, karvaisen otuksen joka toisaalta haluaisi olla Taranin ystävä ja toisaalta tuntuu epärehelliseltä. Taran pääsee Hennikin jäljille kuullessaan sen huutavan kauhuissaan, mutta ei ehdi auttaa kahden Draakin ahdistelemaa possua. Draakit nappaavat Hennikin ja lentävät kohti Hornansarven linnaa. Taran seuraa perässä, mutta Purri ei uskalla tulla mukaan.
Linnassa Taran näkee kuinka Hornansarven apuri yrittää pakottaa Hennikin ennustamaan. Taran paljastaa vahingossa olinpaikkansa ja Hornansarvi uhkaa tappaa Hennikin jos siitä ei ole hänelle hyötyä. Taran alistuu ja Hennikki upottaa kärsänsä veteen ja näyttää hiidenpadan. Hornansarvi kumartuu lähemmäs, Taran pelästyy ja kaataa vesiastian. Hän pakenee Hennikin kanssa ja ehtii työntää possun linnan muurilta vallihautaan. Taran itse jää kiinni ja hänet heitetään tyrmään.
Vangittu Taran saa apua tytöltä, joka kuljeskelee linnassa taikapallonsa kanssa. Hornansarvi vangitsi prinsessa Elenan koska uskoi pallon auttavan hiidenpadan löytämisessä. Nyt pallo johdattelee Tarania ja Elenaa linnan pimeissä käytävissä. He tulevat hautakammioon, josta Taran ottaa itselleen miekan. Sitten he tapaavat vangitun trubaduurin, jonka auttavat pakoon. Vartiat huomaavat Taranin karanneen ja pian heitä jahdataan linnan käytävillä. Taranin miekka paljastuu taikamiekaksi ja kolmikko pääsee sen avulla pakoon. Hornansarvi ei ota pakoa niin raskaasti kuin voisi luulla, vaan päättelee että Taran johdattaa hänet vielä Hennikin luo.
Metsässä Taran, Elena ja Harpo kohtaavat jälleen Purrin. Purri kertoo nähneensä possun jäljet ja vie heidät lammen rantaan. Rannalla on Hennikin jälkiä. Purri hyppii lammessa oleville kiville mikä käynnistää pyörteen joka imee mukaansa ensin Purrin, sitten Taranin ja lopulta myös Elenan ja Harpon. He päätyvät keijujen salaiseen valtakuntaan ja tapaavat keijujen kuninkaan. Keijut tietävät että hiidenpata on piilossa Morvan suoalueella ja Taran keksii tuhota padan. Yksi keijuista lähtee opastamaan heitä suolle ja muuta keijut lupaavat pitää huolta Hennikistä.
Morvasta joukko löytää aution talon ja talosta röykkiöittäin patoja. Sitten talon asukkaat, kolme noitaa tulevat paikalle. Noidat kiinnostuvat Taranin taikamiekasta ja lupaavat vaihtaa sen hiidenpataan. Niin Taran menettää miekkansa mutta saa kuin saakin hiidenpadan itselleen. Sitten noidat paljastavat ettei pataa voi tuhota. Sen voimat voi hävittää jos elävä olento menee pataan vapaaehtoisesti. Tämä tietysti tulee vaatimaan uhrautujan hengen. Tässä vaiheessa Hornansarven sotilaat ottavat Taranin, Elenan ja Harpon kiinni ja vievät heidät sekä padan Hornansarven linnaan. Purri ehtii piiloutua.
Hornansarvi alkaa heti käyttää pataa. Hän herättää sen avulla henkiin kuolleiden armeijan ja luurankosotilaat alkavat marssia ulos linnasta. Purri tulee sopivasti paikalle ja auttaa Taranin vapaaksi. Taran aikoo pysäyttää Hornansarven hyppäämällä pataan, mutta Purri ehtii ensin. Luurankoarmeija hyytyy ja sen luhistumista seurannut Hornansarvi lähtee katsomaan mikä padassa on vialla. Hän kohtaa Taranin joka yrittää vielä pelastaa Purria. Pata imaisee Hornansarven ja linna alkaa sortua. Taran, Elena ja Harpo pääsevät ulos viime hetkillä. Jäljelle jää vain hiidenpata.
Kolme noitaa ilmestyvät taas paikalle. He lupaavat ottaa padan itselleen mutta Taran tahtoo vaihtaa hiidenpadan Purriin. Noidat väittävät ensin että toive on mahdoton, mutta kun heidän voimansa kyseenalaistetaan, tuohtuneet noidat tosiaan palauttavat Purrin padasta. Eloton Purri virkoaa Taranin sylissä ja hiidenpadan ja Hornansarven tuhonnut sankarijoukko lähtee Dallbenin luo.
Dallben lähettää Taranin viemään Hennikin turvaan. Matkalla Taran päästää possun hetkeksi silmistään ja tapaa Purrin, karvaisen otuksen joka toisaalta haluaisi olla Taranin ystävä ja toisaalta tuntuu epärehelliseltä. Taran pääsee Hennikin jäljille kuullessaan sen huutavan kauhuissaan, mutta ei ehdi auttaa kahden Draakin ahdistelemaa possua. Draakit nappaavat Hennikin ja lentävät kohti Hornansarven linnaa. Taran seuraa perässä, mutta Purri ei uskalla tulla mukaan.
Linnassa Taran näkee kuinka Hornansarven apuri yrittää pakottaa Hennikin ennustamaan. Taran paljastaa vahingossa olinpaikkansa ja Hornansarvi uhkaa tappaa Hennikin jos siitä ei ole hänelle hyötyä. Taran alistuu ja Hennikki upottaa kärsänsä veteen ja näyttää hiidenpadan. Hornansarvi kumartuu lähemmäs, Taran pelästyy ja kaataa vesiastian. Hän pakenee Hennikin kanssa ja ehtii työntää possun linnan muurilta vallihautaan. Taran itse jää kiinni ja hänet heitetään tyrmään.
Vangittu Taran saa apua tytöltä, joka kuljeskelee linnassa taikapallonsa kanssa. Hornansarvi vangitsi prinsessa Elenan koska uskoi pallon auttavan hiidenpadan löytämisessä. Nyt pallo johdattelee Tarania ja Elenaa linnan pimeissä käytävissä. He tulevat hautakammioon, josta Taran ottaa itselleen miekan. Sitten he tapaavat vangitun trubaduurin, jonka auttavat pakoon. Vartiat huomaavat Taranin karanneen ja pian heitä jahdataan linnan käytävillä. Taranin miekka paljastuu taikamiekaksi ja kolmikko pääsee sen avulla pakoon. Hornansarvi ei ota pakoa niin raskaasti kuin voisi luulla, vaan päättelee että Taran johdattaa hänet vielä Hennikin luo.
Metsässä Taran, Elena ja Harpo kohtaavat jälleen Purrin. Purri kertoo nähneensä possun jäljet ja vie heidät lammen rantaan. Rannalla on Hennikin jälkiä. Purri hyppii lammessa oleville kiville mikä käynnistää pyörteen joka imee mukaansa ensin Purrin, sitten Taranin ja lopulta myös Elenan ja Harpon. He päätyvät keijujen salaiseen valtakuntaan ja tapaavat keijujen kuninkaan. Keijut tietävät että hiidenpata on piilossa Morvan suoalueella ja Taran keksii tuhota padan. Yksi keijuista lähtee opastamaan heitä suolle ja muuta keijut lupaavat pitää huolta Hennikistä.
Morvasta joukko löytää aution talon ja talosta röykkiöittäin patoja. Sitten talon asukkaat, kolme noitaa tulevat paikalle. Noidat kiinnostuvat Taranin taikamiekasta ja lupaavat vaihtaa sen hiidenpataan. Niin Taran menettää miekkansa mutta saa kuin saakin hiidenpadan itselleen. Sitten noidat paljastavat ettei pataa voi tuhota. Sen voimat voi hävittää jos elävä olento menee pataan vapaaehtoisesti. Tämä tietysti tulee vaatimaan uhrautujan hengen. Tässä vaiheessa Hornansarven sotilaat ottavat Taranin, Elenan ja Harpon kiinni ja vievät heidät sekä padan Hornansarven linnaan. Purri ehtii piiloutua.
Hornansarvi alkaa heti käyttää pataa. Hän herättää sen avulla henkiin kuolleiden armeijan ja luurankosotilaat alkavat marssia ulos linnasta. Purri tulee sopivasti paikalle ja auttaa Taranin vapaaksi. Taran aikoo pysäyttää Hornansarven hyppäämällä pataan, mutta Purri ehtii ensin. Luurankoarmeija hyytyy ja sen luhistumista seurannut Hornansarvi lähtee katsomaan mikä padassa on vialla. Hän kohtaa Taranin joka yrittää vielä pelastaa Purria. Pata imaisee Hornansarven ja linna alkaa sortua. Taran, Elena ja Harpo pääsevät ulos viime hetkillä. Jäljelle jää vain hiidenpata.
Kolme noitaa ilmestyvät taas paikalle. He lupaavat ottaa padan itselleen mutta Taran tahtoo vaihtaa hiidenpadan Purriin. Noidat väittävät ensin että toive on mahdoton, mutta kun heidän voimansa kyseenalaistetaan, tuohtuneet noidat tosiaan palauttavat Purrin padasta. Eloton Purri virkoaa Taranin sylissä ja hiidenpadan ja Hornansarven tuhonnut sankarijoukko lähtee Dallbenin luo.
Hiidenpata valmistui vuonna 1985. Elokuvan suunnittelu alkoi jo 1970-luvun alussa ja aikataulut venyivät vielä viime hetkillä niin että jouluksi 1984 suunniteltu ensi-ilta siirrettiin keväälle. Hiidenpata oli aikanaan kaikkien aikojen kallein animaatioelokuva. Tämä ei ollut aivan tarkoituksellista, vaan Hiidenpadalle suunniteltu budjetti ylitetiin roimasti. Tuotantokustannuksia ei saatu millään katettua teatterilevityksen tuotoilla ja ainakin katsojamäärässä (eli lipputuloissa) mitattuna elokuva oli floppi.
Hiidenpadan ohjasivat Richard Rich ja Ted Berman. Kaksikko oli ohjaamassa myös Topia ja Tessua ja nämä kaksi elokuvaa jäivät heidän ainoiksi ohjauksikseen Disneyllä. Hiidenpata oli kunnianhimoinen projekti. Disneyllä oli hiljalleen käynnissä sukupolvenvaihdos, kun studion ensimmäiset mestarianimaattorit eläköityivät ja nuorien animaattoreiden piti ottaa heidän paikkansa. Tottakai halu näyttää osaamisensa oli kova ja Hiidenpadasta puhuttiin uuden sukupolven Lumikkina. Studion johto vaan ei uskonut että studiolla oltiin vielä valmiita tälläiseen projektiin. Niinpä Hiidenpataa siirrettiin ensimmäisen kerran.
Tämä turhautti itseensä uskovia animaattoreita. Sittemmin ohjaajana tunnetuksi tullut Don Bluth oli mukana Hiidenpadan alkuvaiheessa. Kunnianhimoinen Bluth ei malttanut jäädä odottelemaan tilaisuuttaan Disneyllä ja kun Hiidenpata vihdoin valmistui, oli Bluth jo hyvän aikaa sitten perustanut oman animaatiostudionsa. Hän vieläpä vei Disneyltä mennessään useita muita animaattoreita, mikä vaikutti myös Hiidenpadan tuotantoon. Lisäksi Bluthin studio oli Disneylle varteenotettava kilpailija, mikä tuskin helpotti paineita saada Disneyanimaatio uuteen nousuun.
Toinen mielenkiintoinen henkilö Hiidenpataan liittyen on myöskin ohjaajana tunnetuksi tullut Tim Burton. Burtonkin työskenteli Disneyllä animaattorina, tosin hän huomasi jo melko varhain ettei ollut omimmillaan Disneyn eläinhahmojen parissa. Sensijaan Hiidenpata olisi voinut olla Burtonille oikein sopiva projekti ja hän tekikin elokuvaan konseptitaidetta. Burtonin tyyli taisi kuitenkin olla Disneyklassikkoon hieman liian persoonallinen. Hiidenpadan sijasta Burton sai mahdollisuuden tehdä Disneyllä oman nukkeanimaatiolyhärinsä Vincent.
Paitsi että Hiidenpadan piti olla mahtava eeppinen seikkailu, myös elokuvan puitteiden piti olla komeat. Kuvan- ja äänenlaadussa ei säästelty ja mukaan suunniteltiin hologrammiefektejä joiden myötä luurankoarmeija vaeltaisi ulos kuvasta. Tämä suunnitelma haudattiin liian kalliina ja itseasiassa vain harvoissa teattereissa olisi ollut mahdollista näyttää hologrammia. (Ehkä Hiidenpadasta olisi ihan perusteltua tehdä 3D versio...) Huippulaaja kuvasuhde tuotti alkuun ongelmia, uusi tekniikka siirtää animaattoreiden piirrokset kalvoille ei myöskään toiminut aina niinkuin piti vaan suurimmaksi osaksi käytössä oli studion jo vuosikausia käyttämä Xerography-menetelmä. Kaiken huipuksi Hiidenpata oli ensimmäinen Disneynanimaatio jossa oli mukana tietokoneanimaatiota. Ilmeisesti tämä uutuus ei aiheuttanut ainakaan niin paljon ongelmia kuin edellä mainitut. Tietokoneanimaatiota on nähtävissä mm. padasta nousevassa usvassa.
Kun Hiidenpata vihdoin alkoi olla valmis, Disneyn studion johto vaihtui. Synkkä Hiidenpata ei vakuuttanut Jeffrey Katzenbergia, joka lähes ensitöikseen leikkasi elokuvasta pois useita minuutteja. Katzenberg ansioitui myöhemmin Disneyanimaatioiden 90-luvun nousussa ja vaikuttaa nykyisin DreamWorksissa. Mutta hänen panoksensa Hiidenpataan on erittäin kyseenlainen. Leikkaukset olivat kömpelöitä ja ne kohdat joihin oli pakko tehdä uudelleen animointia, tehtiin kiireellä. Elokuvaa ei leikattu uudelleen jotta sen kerronta olisi tiivistynyt tai koska joku kohta olisi koettu tarpeettomaksi. Se sensuroitiin. Pois leikattiin ainakin mies jonka padasta nouseva usva sulattaa, irti leikkaantuva pää ja Elenan liian repalainen mekko. Ikäraja ei näillä konsteilla kuitenkaan pudonnut.
Disneyanimaatiot tunnetaan tarinaa eteenpäin kuljettavista musiikkinumeroista. Hiidenpata poikkesi ensimmäisenä tästä perinteestä. Paitsi että hahmot eivät laula, ei elokuvassa kuulla minkäänlaista laulua edes lopputeksteissä. Hiidenpata oli muuten ensimmäinen Disneyklassikko, jossa yleensäkin oli lopputekstit. Seuraava lauluton klassikko on Atlantis vuodelta 2001. Toki molemmat Fantasiat kuuluvat myös lauluttomiin leffoihin, mutta niissä instrumentaalimusiikkia käytetään tarinankerronnassa aivan yhtä vahvasti kuin muissa elokuvissa lauluja.
Hiidenpadan musiikista vastasi Elmer Bernstein jolla oli jo takanaan vankka kokemus elokuvamusiikista. Hiidenpadan mystinen tunnelma tulee elektronisesta soittimesta nimeltä ondes Martenot, jonka ujellus muistuttaa ehkä useimmille tutumpaa thereminia. Samaa ujellusta kuullaan myös vuosi ennen Hiidenpataa valmistuneessa Ghostbustersissa. Bernstein sävelsi nimittäin myös Haamujengin scoren.
Disneyn animaatiotuotannosta Hiidenpadalle ei juuri samanhenkistä seuraa löydy, ehkä lähimmäksi pääsee tv-sarjana nähty Kummikarhut. Kauhuelementtejä Kummikarhuista on kuitenkin vaikea löytää, hyrmistä huolimatta.
Vaikka esimerkiksi Taran ja Elena ovat tunnistettavasti Disneyhahmoja, elokuvan tumma ja tunkkainen värimaailma, usvaiset metsät, jylhä linna ja siellä majaileva hurja Hornansarvi tuovat mieleen ennemmin Ralph Bakshin Taru sormusten herrasta animaation, Don Bluthin tuotannon, eurooppalaiset piirroselokuvat kuten Ruohometsän kansa, Prinsessa ja vuorenpeikot tai 80-luvun piirrossarjat He-manista alkaen kuin muut Disneyklassikot.
Kun edes Disneyllä ei tunnuttu tietävän minkälaista elokuvaa Hiidenpadasta oltiin tekemässä, ei ole ihme etteivät katsojatkaan ole osanneet ottaa sitä omakseen samalla tavalla kuin muita klassikkoja. Toisaalta Hiidenpata ei ole saanut myöskään samanlaista näkyvyyttä kuin muut Disneyanimaatiot, esimerkiksi ensimmäistä videojulkaisua saatiin odottaa yli kymmenen vuotta. Kuulostaa näin nykypäivänä uskomattomalta, kun uutuuselokuvat saadaan kotiin vain kuukausia ensi-illan jälkeen. Suomessa 80- ja 90-luvun lapset tunsivat Hiidenpadan lähinnä Aku Ankan toimituksen palstojen satunnaisista maininnoista tai sarjakuvakirjasta. Jos tästä mystisestä elokuvasta oli siis sattunut kuulemaan yhtään mitään. Itse elokuvaahan ei päässyt näkemään missään sitten vuoden -85 ensi-illan ja -89 teatteriuusinnan jälkeen, kun edes ulkomaisia videojulkaisuja ei ollut olemassa. Toisaalta tälläinen pihistely ja salamyhkäisyys on varmasti vain lisännyt Hiidenpadan kulttimainetta.
Elokuvasta julkaistiin Suomessa uusi dvd-versio keväällä 2011. Blu-raylla sitä ei ole saatavilla. Suomidubin ohjasi Pekka Lehtosaari vuonna 1998.
Rooleissa:
Taran... Arttu Wiskari
Elena... Hanna Hietala
Purri... Jukka Rasila
Hornansarvi... Heikki Sankari
Harpisti Harpo... Seppo Mäki
Dallben... Esa Saario
Doli... Aarre Karen
Keijukuningas... Veikko Honkanen
Rääppä... Simo Routarinne
Orven... Titta Jokinen
Ordu... Inkeri Wallenius
Orgo... Maija-Liisa Peuhu
Kertoja... Esa Saario
Lisäksi Heljä Heikkinen ja Pekka Parviainen
Tunnisteet:
Disney,
Disney klassikko,
Don Bluth,
elokuva,
Hiidenpata
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Ensi-illassa Ice Age
Kesäkuussa on vuorossa yksi animaatioensi-ilta kun Blue Sky studiosin Ice Age sarja jatkuu.
Ice Age 4: Mannerten mullistus (Ice Age: Continental Drift)
Manny, Diego ja Sid joutuvat meriseikkailuun kun mannerlaatat järjestyvät uudelleen. Kokonaisia maanosia lipuu myrskyävillä merillä, mutta se on vasta alkua. Tietysti seilmaan ovat lähteeneet myös (luultavasti maailmanhistorian ensimmäiset) merirosvot.
Neljännen leffan ovat ohjanneet Steve Martino ja Mike Thurmeier. Thurmeier on toinen Ice Age 3:n ohjaajista. mutta Martionolle nelonen on ensimmäinen pitkä Ice Age ohjaus. Molemmat ovat olleet ohjaamassa Ice Age lyhäreitä.
Elokuva tulee Suomeen sekä 2D että 3D muodossa. Suomidubissa on mukana aiemmista osista tuttuja ääniä, mm. Sateri Kinnunen ja Antti L.J Pääkkönen. Myös alkuperäinen ääniraita on tarjolla ainakin isoimmissa teattereissa.
Ice Age 4: Mannerten mullistus (Ice Age: Continental Drift)
Manny, Diego ja Sid joutuvat meriseikkailuun kun mannerlaatat järjestyvät uudelleen. Kokonaisia maanosia lipuu myrskyävillä merillä, mutta se on vasta alkua. Tietysti seilmaan ovat lähteeneet myös (luultavasti maailmanhistorian ensimmäiset) merirosvot.
Neljännen leffan ovat ohjanneet Steve Martino ja Mike Thurmeier. Thurmeier on toinen Ice Age 3:n ohjaajista. mutta Martionolle nelonen on ensimmäinen pitkä Ice Age ohjaus. Molemmat ovat olleet ohjaamassa Ice Age lyhäreitä.
Elokuva tulee Suomeen sekä 2D että 3D muodossa. Suomidubissa on mukana aiemmista osista tuttuja ääniä, mm. Sateri Kinnunen ja Antti L.J Pääkkönen. Myös alkuperäinen ääniraita on tarjolla ainakin isoimmissa teattereissa.
Tunnisteet:
Blue Sky Studios,
elokuva,
Ensi-ilta,
Ice Age
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Lisää leffoja kuluvalle vuodelle
Viime vuoden viimeisessä jutussa esittelin 2012 (tai aiemmin) valmistuvia, Suomessa vielä julkaisemattomia elokuvia. Tässä hieman lisäystä tuohon listaukseen:
Chico & Rita on valmistunut jo vuonna 2010. Oscar-ehdokkuus voisi hyvinkin tuoda tämän espanjalais-englantilaisen animaation Suomeenkin. Musiikki yhdistää pianisti-säveltäjä Chicoa ja laulajatar-Ritaa. Elämä heittelee intohimoisesti rakastunutta paria 40-50-luvuilla ympäri maailmaa, menestykseen ja tappioon.
Arrugas/Wrinkles on myös Espanjasta. Ignacio Ferrerasin ohjaama elokuva on valmistunut 2011. Elokuvan pääsosassa ovat Emilio ja Miguel, jotka asuvat vanhainkodissa. Toinen miehistä on sairastunut Alzheimerin tautiin, mikä ei saa paljastua jotta häntä ei siirrettäisi toiselle osastolle.
Vuonna 2011 valmistunut Zang Ao Duo Ji/The Tibetan Dog on kiinalais-japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Masayuki Kojima ja animoinut japanilainen Madhouse-studio. Vaikka ensi-ilta Kiinassa oli jo kesällä 2011, Japaniin elokuva on tullut vasta Tammikuussa 2012. Tarina tapahtuu Tiibetissä ja se kertoo toisistaan vieraantuneista isästä ja pojasta. Menetettyään äitinsä Tenzin joutuu muuttamaan isänsä luokse. Sopeutumista helpottaa ystävyys Tiibetinmastiffin kanssa.
Tanskalainen cgi-animaatio Ronal Barbaren/Ronal the Barbarian on parodia Conan barbaarista. Se on mustakomedia joka sisältää jopa naurettavan paljon seksiä ja väkivaltaa. Elokuvan ensi-ilta oli Tanskassa syksyllä 2011 ja se on loppuvuodesta nähty jo Venäjällä ja Saksassa. Babes, nosser og muskler i 3D for hele familien.
Ranskalainen Le Tableau/The Painting on eräänlainen kurkistus kulisseihin: se esittelee taitelijoiden maalausten hahmot elävinä. Osa hahmoista on valmiita, osa keskeneräisiä ja osa vasta luonnoksia, mikä aiheuttaa ristiriitoja hahmojen välille. Jean-Francois Laguionien ohjaamassa elokuvassa yhdistellään cgi- ja 2D animaatiota. Ranskan ensi-ilta oli loppuvuodesta 2011.
Sir Billi on Skotlannin ensimmäinen animaatioelokuva. Elokuvan on tuottanut Sean Connery ja häntä kuullaan vanhana eläinlääkärinä Sir Billinä. Elokuvan on ohjannut Sascha Hartmann.
Piirroselokuva Zarafa kertoo pojan ystävyydestä kirahvin poikaseen. Tarina perustuu tositapahtumiin, nimittäin 1800-luvun alussa Afrikassa otetiin kiinni kirahvi, jonka Egyptin hallitsija luovutti lahjaksi Ranskaan, jossa ei tuohon aikaan oltu kirahvia ennen nähtykään. Elokuva on Ranskan ja Belgian yhteistuotantoa ja sen ovat ohjanneet Rémi Bezançon ja Jean-Christophe Lie. Liellä on tausta animaattorina ja hän on työskennellyt mm. muutamassa Disney elokuvassa ja Bellevillen kolmosissa. Zarafan ensi-ilta Ranskassa oli Helmikuussa.
Mamoru Hosodan Summer Wars esitettiin 2010 Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla ja äänestettiin sieltä laajempaankin levitykseen. Tänä vuonna valmistuu Hosodan uusi elokuva, Ōkami Kodomo no Ame to Yuki/The Wolf Children Ame and Yuki. Elokuva kertoo kertoo Hanasta, jonka pienet lapset ovat saaneet isältään melkoiset geenit, he ovat puoliksi susia. Japanin ensi-ilta on kesällä. Ehkä tämä elokuva nähdään R&A:lla 2013?
Ranskalaisen La Mécanique du cœur/The Boy with the Cuckoo-Clock Heart elokuvan tausta on mielenkiintoinen: se perustuu ranskalaisen Dionysos-yhtyeen samannimiseen levyyn ja bändin laulajan Mathias Malzieun kirjaan. Elokuvan ohjaajina ovat Malzieu ja bändin kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Stéphane Berla. Loppuvuodesta 2012 julkaistava elokuva kertoo pojasta, jonka sydämen tilalla tikittääkin käkikello.
Chico & Rita on valmistunut jo vuonna 2010. Oscar-ehdokkuus voisi hyvinkin tuoda tämän espanjalais-englantilaisen animaation Suomeenkin. Musiikki yhdistää pianisti-säveltäjä Chicoa ja laulajatar-Ritaa. Elämä heittelee intohimoisesti rakastunutta paria 40-50-luvuilla ympäri maailmaa, menestykseen ja tappioon.
Arrugas/Wrinkles on myös Espanjasta. Ignacio Ferrerasin ohjaama elokuva on valmistunut 2011. Elokuvan pääsosassa ovat Emilio ja Miguel, jotka asuvat vanhainkodissa. Toinen miehistä on sairastunut Alzheimerin tautiin, mikä ei saa paljastua jotta häntä ei siirrettäisi toiselle osastolle.
Vuonna 2011 valmistunut Zang Ao Duo Ji/The Tibetan Dog on kiinalais-japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Masayuki Kojima ja animoinut japanilainen Madhouse-studio. Vaikka ensi-ilta Kiinassa oli jo kesällä 2011, Japaniin elokuva on tullut vasta Tammikuussa 2012. Tarina tapahtuu Tiibetissä ja se kertoo toisistaan vieraantuneista isästä ja pojasta. Menetettyään äitinsä Tenzin joutuu muuttamaan isänsä luokse. Sopeutumista helpottaa ystävyys Tiibetinmastiffin kanssa.
Tanskalainen cgi-animaatio Ronal Barbaren/Ronal the Barbarian on parodia Conan barbaarista. Se on mustakomedia joka sisältää jopa naurettavan paljon seksiä ja väkivaltaa. Elokuvan ensi-ilta oli Tanskassa syksyllä 2011 ja se on loppuvuodesta nähty jo Venäjällä ja Saksassa. Babes, nosser og muskler i 3D for hele familien.
Ranskalainen Le Tableau/The Painting on eräänlainen kurkistus kulisseihin: se esittelee taitelijoiden maalausten hahmot elävinä. Osa hahmoista on valmiita, osa keskeneräisiä ja osa vasta luonnoksia, mikä aiheuttaa ristiriitoja hahmojen välille. Jean-Francois Laguionien ohjaamassa elokuvassa yhdistellään cgi- ja 2D animaatiota. Ranskan ensi-ilta oli loppuvuodesta 2011.
Sir Billi on Skotlannin ensimmäinen animaatioelokuva. Elokuvan on tuottanut Sean Connery ja häntä kuullaan vanhana eläinlääkärinä Sir Billinä. Elokuvan on ohjannut Sascha Hartmann.
Piirroselokuva Zarafa kertoo pojan ystävyydestä kirahvin poikaseen. Tarina perustuu tositapahtumiin, nimittäin 1800-luvun alussa Afrikassa otetiin kiinni kirahvi, jonka Egyptin hallitsija luovutti lahjaksi Ranskaan, jossa ei tuohon aikaan oltu kirahvia ennen nähtykään. Elokuva on Ranskan ja Belgian yhteistuotantoa ja sen ovat ohjanneet Rémi Bezançon ja Jean-Christophe Lie. Liellä on tausta animaattorina ja hän on työskennellyt mm. muutamassa Disney elokuvassa ja Bellevillen kolmosissa. Zarafan ensi-ilta Ranskassa oli Helmikuussa.
Mamoru Hosodan Summer Wars esitettiin 2010 Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla ja äänestettiin sieltä laajempaankin levitykseen. Tänä vuonna valmistuu Hosodan uusi elokuva, Ōkami Kodomo no Ame to Yuki/The Wolf Children Ame and Yuki. Elokuva kertoo kertoo Hanasta, jonka pienet lapset ovat saaneet isältään melkoiset geenit, he ovat puoliksi susia. Japanin ensi-ilta on kesällä. Ehkä tämä elokuva nähdään R&A:lla 2013?
Ranskalaisen La Mécanique du cœur/The Boy with the Cuckoo-Clock Heart elokuvan tausta on mielenkiintoinen: se perustuu ranskalaisen Dionysos-yhtyeen samannimiseen levyyn ja bändin laulajan Mathias Malzieun kirjaan. Elokuvan ohjaajina ovat Malzieu ja bändin kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Stéphane Berla. Loppuvuodesta 2012 julkaistava elokuva kertoo pojasta, jonka sydämen tilalla tikittääkin käkikello.
Tunnisteet:
Chico ja Rita,
elokuva,
Espanja,
Japani,
Ranska
perjantai 30. joulukuuta 2011
Elokuvia vuodelle 2012
Vuoden vaihtuessa on kiva hieman kurkistaa tulevaan. Minkälaisia elokuvia ensi vuonna katsellaan? Vielä ei voi varmaksi tietää mitkä näistä filmeistä tulevat Suomeen asti. Tietysti joukossa on esimerkiksi Pixarin, DreamWorksin ja Disneyn elokuvia jotka varmasti meillä ennen pitkää nähdään, mutta myös leffoja jotka oikein hyvässä lykyssä päätyvät meillä dvd:lle. Ehkä.
Osa näistä elokuvista on saanut ensi-iltansa jo kuluvana vuonna, mutta tunnetusti matka esimerkiksi Japanista Suomeen voi kestää pitkäänkin. Ja tietysti vuoden lopussa maailmalla julkaistavia elokuvia saadaan meillä odottaa vuoteen 2013. Mutta hyvää kannattaakin odottaa ja tässä on monia oikein kiinnostavia tulokkaita ja ihanasti erilaisia elokuvia.
Makoto Shinkain ohjaama Hoshi o ou kodomo, englanniksi Children Who Chase Lost Voices from Deep Below on saanut ensi-iltansa Japanissa keväällä 2011. Vielä sitä ei ole Suomessa asti nähty.
Studio Ghiblin Kokuriko-Zaka Kara sai ensi-iltansa Japanissa viime kesänä. Suomessa Goro Miyazakin ohjaus nähdään varmasti, ja ajankohta on mitä luultavimmin syksyllä R&A festareilla.
Vuonna 2011 valmistunut Korealainen animaatio Madangeul Naon Amtak on pärjännyt hyvin kotimaassaan ja herättänyt ilmeistä kiinnostusta muuallakin. Hwang Sunmin kirjaan perustuva elokuva on myyty jo ainakin 46 maahan. Ehkä kanan ja ankan poikasen tarina nähdään jossain vaiheessa Suomessakin.
Syksyllä 2011 ensi-iltansa saanut Un monstre à Paris on ranskalainen cgi-animaatio. Elokuvan on ohjannut Bibo Bergeron. Elokuva sijoittuu vuoteen 1910 ja kertoo mystisestä hirviöstä ja nuoresta laulajattaresta. Lucillen roolissa on Vanessa Paradis.
Islannin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Hetjur Valhallar - Þór sai ensi-iltansa Lokakuussa 2011. Skandinaavisesta mytologiasta ammentava elokuva on tulossa ensi vuonna nähtäville ainakin Norjassa ja Hollannissa.
Friends: Mononoke Shima no Naki on saanut ensi-iltansa Japanissa Joulukuussa 2011. Vaihteeksi cgi-animoidun elokuvan ovat ohjanneet Takashi Yamazaki ja Ryūichi Yagi.
Japanilainen piirroselokuva Majikku tsurî hausu eli Magic Tree House perustuu englantilaiseen kirjasarjaan. Se kertoo sisaruksista jotka löytävät metsästä puumajan ja pääsevät sen kautta minne tahansa, jopa toiseen aikaan.
Maaliskuussa Suomeen tuleva Lorax (The Lorax) perustuu useita suosittuja lastenkirjoja tehtailleen Dr. Seussin kirjaan. Elokuvan takana on Illumination Entertainment joka tunnetaan elokuvista Hop ja Itse Ilkimys.
Aardmanilta saadaan nähtäville uusi pitkä vaha-animaatio. Edellinen onkin Wallacen ja Gromitin seikkailu vuodelta 2005. The Pirates! In an Adventure with Scientists leffan ensi-ilta on Suomessakin Maaliskuussa. Merirosvo-elokuvan on ohjannut Peter Lord.
Hiroyuki Okiura Momo e no Tegami on kiertänyt jo kansainvälisiä festivaaleja, vaikka sen Japanin ensi-ilta on vasta keväällä 2012. Elokuvan nimihenkilö Momo on 13-vuotias tyttö joka on juuri menettänyt isänsä. Äitinsä kanssa tämän lapsuuden kotiin muuttavalle Momolle on jäänyt vain isän keskeneräinen kirje.
Le magasin des suicides saa ensi-iltansa Ranskassa Toukokuussa. Lähtökohta tarinalle on melkoisen synkkä, masennuksen ja ahdistuksen kalvamilla ihmisillä ei ole elämänhalua. Toiset ovat osanneet kääntää tämän hyödykseen, nimittäin perhe joka pitää itsemurhaa helpottavia välineitä tarjoavaa putiikkia. Mutta sitten perheeseen syntyy aivan liian ihana ja onnellinen lapsi. Elokuvan on ohjannut Patrice Leconte.
DreamWorksin kolmas Madagascar-elokuva saa ensi-iltansa kesällä alaotsikkonaan Europe's Most Wanted. Eläintarhasta karannut joukkio jatkaa pakoaan ja liittyy sirkukseen. Loppuvuodesta on luvassa toinenkin DreamWorkisin elokuva.
Pixarin uutuuselokuva on studion ensimmäinen fantasia-seikkailu. Lisäksi sen pääosassa on ensi kertaa nainen, prinsessa Merida. Brave saa maailman ensi-iltansa Kesäkuussa.
Ice Age-sarjan neljäs elokuva saa ensi-iltansa Heinäkuussa. Sen on toteuttanut tietysti Blue Sky Studios. Elokuvan otsikko Continental Drift tarkoittaa mannerten liikkumista.
Elokuussa ensi-iltansa saava ParaNorman on Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan tuottaneen Laika-studion uusi nukkeanimaatio. Coralinen tapaan tämäkin elokuva on synkähkö, päähenkilöpoika Norman näet omaa kyvyn jutella kuolleille.
Sony Pictures valmistelee cgi-animaatioita Hotel Transylvania, jonka ensi-ilta on Syyskuussa. Elokuva on ollut tuotannossa jo vuodesta 2006 ja sen ohjaajaa on vaihdettu kolmesti. Nyt on vuorossa Genndy Tartakovsky. Hotellin omistavan Draculan äänenä on Adam Sandler ja tämän Mavis-tytärtä näyttelee Miley Cyrus.
Tim Burton on palannut nukkeanimaatiohin. Frankenweenie on jo vuonna 1984 valmistunut Burtonin lyhäri, josta on nyt tehty pitkä animaatioversio. Kuolleista herätetyn koiran tarina nähdään ainakin Amerikan teattereissa Lokakuussa.
Kotimaista animaatio on luvassa Lokakuussa kun Niko lentäjän poika saa jatko-osan, joka toistaiseksi kulkee nimellä Niko 2. Elokuvassa Niko saa pikkuveljekseen Jonnin mutta poropojan on vaikea suhtautua uusiin perhekuvioihin. Elokuvan ohjaa ykkösosan tapaan Kari Juusonen.
Disneyltä nähdään Nalle Puh-piirrosanimaation jälkeen taas tietokoneanimaatio. Wreck-It Ralphissa liikutaan 8-bittisessä pelimaailmassa. Oman pelinsä pahis Ralph tahtoo mainetta sankarina ja siirtyy toiseen peliin. Elokuvan ohjaaja Rich Moore on aiemmin ohjannut jaksoja Simpsoneihin ja Futuramaan.
DreamWorksin toinen vuoden 2012 ensi-ilta elokuva on Rise of the Guardians. Elokuvassa nähdään mm. Joulupukki ja Pääsiäispupu sekä muita lapsille tuttuja "satuolentoja".
Vuoden lopussa valmistuu cgi-animaatio Ihmemaa Ozista. Dorothy of Oz on amerikkalaisen Summertime Entertainmentin tuotos.
Ranskalainen Joann Sfarin sarjakuvaan perustuva Rabbin katti -piirroselokuva pyörähti Suomessa Animatricks-festareilla 2011. Nyt Banjo-studio työstää Marguerite Abouetin sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa Aya of Yop City. Sarjakuvan on piirtänyt Clément Oubrerie. Banjo-studion takaa löytyvätkin sekä Sfar että Oubrerie.
Osa näistä elokuvista on saanut ensi-iltansa jo kuluvana vuonna, mutta tunnetusti matka esimerkiksi Japanista Suomeen voi kestää pitkäänkin. Ja tietysti vuoden lopussa maailmalla julkaistavia elokuvia saadaan meillä odottaa vuoteen 2013. Mutta hyvää kannattaakin odottaa ja tässä on monia oikein kiinnostavia tulokkaita ja ihanasti erilaisia elokuvia.
Makoto Shinkain ohjaama Hoshi o ou kodomo, englanniksi Children Who Chase Lost Voices from Deep Below on saanut ensi-iltansa Japanissa keväällä 2011. Vielä sitä ei ole Suomessa asti nähty.
Studio Ghiblin Kokuriko-Zaka Kara sai ensi-iltansa Japanissa viime kesänä. Suomessa Goro Miyazakin ohjaus nähdään varmasti, ja ajankohta on mitä luultavimmin syksyllä R&A festareilla.
Vuonna 2011 valmistunut Korealainen animaatio Madangeul Naon Amtak on pärjännyt hyvin kotimaassaan ja herättänyt ilmeistä kiinnostusta muuallakin. Hwang Sunmin kirjaan perustuva elokuva on myyty jo ainakin 46 maahan. Ehkä kanan ja ankan poikasen tarina nähdään jossain vaiheessa Suomessakin.
Syksyllä 2011 ensi-iltansa saanut Un monstre à Paris on ranskalainen cgi-animaatio. Elokuvan on ohjannut Bibo Bergeron. Elokuva sijoittuu vuoteen 1910 ja kertoo mystisestä hirviöstä ja nuoresta laulajattaresta. Lucillen roolissa on Vanessa Paradis.
Islannin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Hetjur Valhallar - Þór sai ensi-iltansa Lokakuussa 2011. Skandinaavisesta mytologiasta ammentava elokuva on tulossa ensi vuonna nähtäville ainakin Norjassa ja Hollannissa.
Friends: Mononoke Shima no Naki on saanut ensi-iltansa Japanissa Joulukuussa 2011. Vaihteeksi cgi-animoidun elokuvan ovat ohjanneet Takashi Yamazaki ja Ryūichi Yagi.
Japanilainen piirroselokuva Majikku tsurî hausu eli Magic Tree House perustuu englantilaiseen kirjasarjaan. Se kertoo sisaruksista jotka löytävät metsästä puumajan ja pääsevät sen kautta minne tahansa, jopa toiseen aikaan.
Maaliskuussa Suomeen tuleva Lorax (The Lorax) perustuu useita suosittuja lastenkirjoja tehtailleen Dr. Seussin kirjaan. Elokuvan takana on Illumination Entertainment joka tunnetaan elokuvista Hop ja Itse Ilkimys.
Aardmanilta saadaan nähtäville uusi pitkä vaha-animaatio. Edellinen onkin Wallacen ja Gromitin seikkailu vuodelta 2005. The Pirates! In an Adventure with Scientists leffan ensi-ilta on Suomessakin Maaliskuussa. Merirosvo-elokuvan on ohjannut Peter Lord.
Hiroyuki Okiura Momo e no Tegami on kiertänyt jo kansainvälisiä festivaaleja, vaikka sen Japanin ensi-ilta on vasta keväällä 2012. Elokuvan nimihenkilö Momo on 13-vuotias tyttö joka on juuri menettänyt isänsä. Äitinsä kanssa tämän lapsuuden kotiin muuttavalle Momolle on jäänyt vain isän keskeneräinen kirje.
Le magasin des suicides saa ensi-iltansa Ranskassa Toukokuussa. Lähtökohta tarinalle on melkoisen synkkä, masennuksen ja ahdistuksen kalvamilla ihmisillä ei ole elämänhalua. Toiset ovat osanneet kääntää tämän hyödykseen, nimittäin perhe joka pitää itsemurhaa helpottavia välineitä tarjoavaa putiikkia. Mutta sitten perheeseen syntyy aivan liian ihana ja onnellinen lapsi. Elokuvan on ohjannut Patrice Leconte.
DreamWorksin kolmas Madagascar-elokuva saa ensi-iltansa kesällä alaotsikkonaan Europe's Most Wanted. Eläintarhasta karannut joukkio jatkaa pakoaan ja liittyy sirkukseen. Loppuvuodesta on luvassa toinenkin DreamWorkisin elokuva.
Pixarin uutuuselokuva on studion ensimmäinen fantasia-seikkailu. Lisäksi sen pääosassa on ensi kertaa nainen, prinsessa Merida. Brave saa maailman ensi-iltansa Kesäkuussa.
Ice Age-sarjan neljäs elokuva saa ensi-iltansa Heinäkuussa. Sen on toteuttanut tietysti Blue Sky Studios. Elokuvan otsikko Continental Drift tarkoittaa mannerten liikkumista.
Elokuussa ensi-iltansa saava ParaNorman on Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan tuottaneen Laika-studion uusi nukkeanimaatio. Coralinen tapaan tämäkin elokuva on synkähkö, päähenkilöpoika Norman näet omaa kyvyn jutella kuolleille.
Sony Pictures valmistelee cgi-animaatioita Hotel Transylvania, jonka ensi-ilta on Syyskuussa. Elokuva on ollut tuotannossa jo vuodesta 2006 ja sen ohjaajaa on vaihdettu kolmesti. Nyt on vuorossa Genndy Tartakovsky. Hotellin omistavan Draculan äänenä on Adam Sandler ja tämän Mavis-tytärtä näyttelee Miley Cyrus.
Tim Burton on palannut nukkeanimaatiohin. Frankenweenie on jo vuonna 1984 valmistunut Burtonin lyhäri, josta on nyt tehty pitkä animaatioversio. Kuolleista herätetyn koiran tarina nähdään ainakin Amerikan teattereissa Lokakuussa.
Kotimaista animaatio on luvassa Lokakuussa kun Niko lentäjän poika saa jatko-osan, joka toistaiseksi kulkee nimellä Niko 2. Elokuvassa Niko saa pikkuveljekseen Jonnin mutta poropojan on vaikea suhtautua uusiin perhekuvioihin. Elokuvan ohjaa ykkösosan tapaan Kari Juusonen.Disneyltä nähdään Nalle Puh-piirrosanimaation jälkeen taas tietokoneanimaatio. Wreck-It Ralphissa liikutaan 8-bittisessä pelimaailmassa. Oman pelinsä pahis Ralph tahtoo mainetta sankarina ja siirtyy toiseen peliin. Elokuvan ohjaaja Rich Moore on aiemmin ohjannut jaksoja Simpsoneihin ja Futuramaan.
DreamWorksin toinen vuoden 2012 ensi-ilta elokuva on Rise of the Guardians. Elokuvassa nähdään mm. Joulupukki ja Pääsiäispupu sekä muita lapsille tuttuja "satuolentoja".
Vuoden lopussa valmistuu cgi-animaatio Ihmemaa Ozista. Dorothy of Oz on amerikkalaisen Summertime Entertainmentin tuotos.
Ranskalainen Joann Sfarin sarjakuvaan perustuva Rabbin katti -piirroselokuva pyörähti Suomessa Animatricks-festareilla 2011. Nyt Banjo-studio työstää Marguerite Abouetin sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa Aya of Yop City. Sarjakuvan on piirtänyt Clément Oubrerie. Banjo-studion takaa löytyvätkin sekä Sfar että Oubrerie.
Tunnisteet:
Aardman,
Amerikka,
Disney klassikko,
DreamWorks,
elokuva,
Frankenweenie,
Ice Age,
Islanti,
Japani,
Kokuriko-Zaka Kara,
Lorax,
Madagascar,
Niko lentäjän poika,
ParaNorman,
Ranska,
Urhea
maanantai 5. joulukuuta 2011
Vuoden viimeiset ensi-ilta elokuvat
25.11 Artturi Joulu - Joulupukin poika
Artturi Joulu (Arthur Christmas) on Aardmanin ja Sonyn jouluinen 3D:llä höystetty tietokoneanimaatio. Lähtökohta on perinteinen kysymys siitä miten Joulupukki voi ennättää jakaa lahjat kaikille maailman lapsille niin lyhyessä ajassa. Elokuvassa tavataan sen nimen mukaisesti Joulupukin poika, tai itseasiassa pojat mutta myös Joulupukin isä.
Elokuvan on ohjannut Sarah Smith. Suomessa elokuvaa esitetään vain dubattuna versiona. Rooleissa kuullaan mm.Riku Niemistä, Markku Huhtamoa ja Pekka Lehtosaarta.
2.12 Happy Feet 2
Mumble pingviini tavatiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 hyvin menestyneessä elokuvassa. Jatko-osassa tavataan tanssillaan hämmästyttäneen Mumblen tanssitaidoton poika Erik, joka etsii vielä itseään.
Elokuvan on ohjannut myös ensimmäisen osan ohjaajana toiminut George Miller. Suomessa elokuvaa esitetään sekä 2D että 3D versioina ja ainoastaan suomeksi dubattuna.
16.12 Alvin ja pikkuoravat 3
Alvin ja pikkuoravat 2 oli ensi illassa kaksi vuotta sitten, ensimmäinen elokuva vuonna 2007. Kolmannen elokuvan Alvin and the Chipmunks: Chip-Wrecked on ohjannut Mike Mitchell jonka edellinen ohjaustyö oli Shrek ja ikuinen onni. Elokuva on muuten maailman ensi-illassa samaan aikaan kuin se jo saapuu Suomeen. Meillä elokuvaa esitetään dubattuna.
Kolmannessa osassa jammailevat oravat risteilevät lokoisasti merellä, kunnes haaksirikkoutuvat trooppiselle saarelle.
23.12 Täältä tulee Myyrä
Aivan kuin joku olisi ennustanut Zdeněk Milerin kuoleman. Tämä Myyrä-animaatioiden kooste ei tietääkseni ole päätynyt teattereihin Milerin muistoksi vaan se löytyi jopa Finnkinon sivuilta jo ennen uutista Milerin poismenosta.
"Olen onnellinen, että Myyräni yhä antaa teille viihdykettä, iloa ja rakkautta, jota kaikki te lapset tarvitsette niin paljon kuin mahdollista.” - Zdenêk Miler
Myyräanimaatioita on koostettu tunnin ja 14 minuutin paketiksi. Mukana ovat ainakin Myyrä kaupungissa, Myyrä ja auto, Myyrä eläintarhassa ja Myyrä taiteilijana.
Tunnisteet:
Alvin ja pikkuoravat,
Artturi Joulu,
elokuva,
Ensi-ilta,
Happy Feet,
Myyrä,
Zdeněk Miler
perjantai 25. marraskuuta 2011
Making of...
Videokasettien vaihtuminen dvd-levyihin toi mukanaan muhkeasti lisämateriaalia, extroja ja bonuksia. Parasta antia ovat olleet erilaiset dokumentit elokuvien tekemisestä ja kurkistukset kulissien taakse. Tokihan näitä on esitetty televisiossa ja nykyään materiaalia löytyy internetistä vaikka millä mitalla. Mutta on se vaan niin näppärää kun dokkarit löytyvät itse elokuvan kanssa samasta paketista.
Jos extroja on olemassa, katson ne elokuvan kanssa samaan aikaan, ainakin silloin kun dvd-levyn ensimmäisen kerran tökkään koneeseen. Jos kyseessä on kymmeniä kertoja katsottu (Disney)elokuva, olen katsonut dokkareita etukäteen. Niissä esitellään usein kiinnostavia yksityiskohtia, joihin ei osaa kiinnittää huomiota ellei tiedä taustoja. Sitten kohdat onkin pakko katsoa uudestaan. Kun extrat vakoilee etukäteen näkee elokuvan eri tavalla, vaikka onhan tarinaan näin vaikeampi uppoutua. Mutta minkäs sille voi kun kuitenkin tulee mietittyä "Miten tämä on tehty?" "Kuka olikaan tämän hahmon animaattori?"
Tässä esittelyt ja suosittelut muutamista hyvistä making of -dokkareista joita itseltä löytyy.
Egyptin prinssi
Perustietoa piirroselokuvasta
Ääninäyttely, musiikki, taustamaalaukset, hahmosuunnittelu, animointi, tietokonetehosteet... koko prosessi käydään läpi hyvin etenevässä ja napakassa dokkarissa. Toisessa pätkässä elokuvan alussa nähtävä vaunuilla ajo -kohtaus näytetään eri työvaiheissa ohjaajien kommenttiraidan kera. Ensin katsotaan kuvakäsikirjoitus versio, sitten jaetulla kuvaruudulla kaksi versioita joissa hahmoja on jo animoitu, tietokoneella tehtyä efektejä on lisätty ja taustat tulevat mukaan. Lopuksi kuva on jaettu neljälle videolle, joista viimeinen on valmiista elokuvasta. Eri työvaiheet hahmottuvat tästä hyvin. Lisäksi mukana on koko leffan kommenttiraita, mutta sitä en ole katsonut.
Röllin sydän
Sopii erityisen hyvin lapsille joita animaatioiden tekeminen on alkanut kiinnostaa. Kommenttiraita puhuttelee varmasti myös vanhempia animaatio-ohjaajan uraa suunnittelevia.
Lyhyessä dokkarissa piirrosanimaation tekeminen on selitetty hyvin selkästi, jopa rautalangasta vääntäen. Röllin taustat ja kyseisen elokuvan tekeminen käydään pikaisesti läpi ensi-iltaan asti.
Kommenttiraidalla ohjaaja Pekka Lehtosaari ja tuottaja Marko Röhr muistelevat elokuvan tekemistä. Mikä tarinassa on lähtöisin Allu Tuppuraisen vanhoista Rölli seikkaluista, mikä Lehtosaarelta itseltään? Röllin sydänhän on animoitu Venäjällä, joten animaattoreiden työstä puhutaan kahden maan välisen yhteistyön näkökulmasta: mitä Lehtosaari miltäkin kohtaukselta tai asialta halusi ja miten hän sai ohjeistettua Venäläisen studion toteuttamaan visionsa. Hahmosuunnitelusta puhutaan huomattavasti enemmän kuin varsinaisesta animoinnista, samoin näyttelijät saavat paljon aikaa. Lehtosaari on ollut mukana tekemässä monia monituisia animaatioiden suomidubbauksia ja viittaa aiempii töihinsä ja muihin animaatioihin myös kommenttiraidalla.
Henkien kätkemä
Studio Ghiblin ja Hayao Miyazakin faneille
Paitsi että tässä kerrotaan elokuvan tekemisestä, oli kiinnostavaa nähdä myös millaista "arki" studio Ghiblillä on. Studiolla tehtiin pitkää päivää, oikeastaan yötä. Aikataulu kiristyi koko ajan, mutta ihmisten asenne tuntui siltä positiiviselta, ei stressaantuneelta.
Monella hahmolla on esikuva oikeassa elämässä. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten lohikäärmeen liikkeisiin käytettiin esimerkkinä niin käärmettä, liskoa kuin koiraakin. Miyazakin animaattorit tosin eivät olleet sattuneet näkemään miten käärme putoaa puusta tai kun ankeriasta perataan. Koiran purukalustoonkin moni perehtyi tarkemmin vasta eläinlääkärillä.
Dialogin äänityksiä näytettiin aika paljon, myös äänitehosteista ja musiikista kerrottiin jonkin verran mutta itselle jäi parhaiten mieleen tuo studion tunnelma ja itse ohjaaja Miyazaki.
Maameren tarinat
Ääninäyttelystä kiinnostuneille
Soundtrackin teosta oli oma dokkarinsa ja toinen dokkari kertoi ääninäyttelystä. Itselle parhaita hetkiä olivat ne joissa kuvaruutu oli jaettu niin että näyttelijän työskentelyn ja valmiin animaation näki yhtä aikaa. Haastattelut tuntuivat vähän jähmeiltä. Animoinnista ei extroissa juttua ole mutta kuvakäsikirjoitus (tai animatikki) on dvd:llä mukana kokonaisuudessaan.
Ghiblin elokuvissa on muuten usein mukana jopa koko elokuvan kuvakäsikirjoitus tai animatikki. Ne ovat mielenkiintoista katsottavaa.
Lilo ja Stitch
Animaatioalalle haluaville ja Disneyurasta unelmoiville
Kaksilevyisessä julkaisussa extramateriaalia on huikean paljon. Kummankin ohjaajan, Chris Sandersin ja Dean DeBloisin animaatiouran taustat käydään läpi. Sitten selviää mistä lähtökohdista Liloa ja Stitchiä lähdettiin tekemään ja miten Sanders myi idean studion johdolle. Dokkarissa seurataan tarinan kehittymistä, tutkimusmatkaa Hawaijille ja animaattoreiden ja taustamaalareiden työtä. Myös ääninäyttelijät ja soundtrackin synty esitellään. Tarina ja hahmot kehittyvät ja leffaa näytetään välillä koeyleisölle. Tämän perusteella tehdään muutoksia. Vielä aivan loppuvaiheessa yksi pitkään mukana ollut ja paljon hiottu kohtaus menee uusiksi: alunperin lentokoneella kaupungin pilvenpiirtäjien seassa tapahtunut takaa-ajo muutetaan terrori-iskun takia. Dokkarissa kerrotaan myös elokuvan markkinoinnista, oheistuotteista ja tietysti ensi-illasta.
Dokkarissa on mukana paljon kuvamateriaalia ja videomateriaalia jotka voi katsoa halutessaan. Näitä ovat esimerkiksi poistetut kohtaukset, varhaisvaiheet, haastattelut ja luonnokset. Kaiken kaikkiaan tästä saa erittäin hyvän käsityksen siitä miten elokuva tehdään alusta loppuun.
Bambi
Disneyfaneille, perinteisen piirroselokuvan ystäville
Dokkarissa lähdetään liikkeelle tarinan kehittelystä: millaisia kohtauksia suunniteltiin mukaan mutta jätettiin pois ja suunnitelmia miten Bambin äidin kuolema ja metsästäjän saapuminen esitettäisiin. Kummassakin tapauksessa päädyttiin siihen ettei niitä näytetä lainkaan, mikä onkin osoittautunut vaikuttavuudessaan hyväksi valinnaksi. Bambia ja Leijonakuningasta vertaillaan paljon, ehkä koska elokuvasta puhutaan eniten nykyanimaattoreiden suulla. Pikaisia pätkiä nähdään kyllä monista Bambin ajan mestarianimaattoreista.
Elokuvan visuaalinen tyyli oli aikanaan täysin uutta, ja dokkarissa kerrotaan miten tähän liittyviä ongelmia ratkottiin. On hienoa nähdä miten myöhemmin Disneyanimaatiolle niin ominainen tyyli lopullisesti syntyi. Elokuvaan tehtyjä efektejäkin käydään läpi huolella. Miten syntyi elokuvan vesi, lumi ja tuli? Näitä ei ehkä aina muista arvostaa tarpeeksi.
Lapsinäyttelijöiden valinta ja heidän muistelunsa kokemuksestaan Bambin parissa ovat hauskaa kuultavaa. Musiikista puhutaan pitkään. Lopuksi käydään vielä hieman läpi Disneyhistoriaa Bambin ajalta. Alkuperäinen teatteritraileri on hauskaa nähtävää.
Wallace ja Gromit: Kanin kirous
Stop-motion animaatioista kiinnostuneille, Wallacen ja Gromitin faneille
Wallacen ja Gromitin (ja myös Aardmanin) vaiheista lopputyölyhäristä pitkäksi elokuvaksi kertova dokkari pitää otteessaan. Kanin kirouksen huikeat lavasteet hurmasivat. Elokuvaan uskoo kuitenkin siinä määrin että oli outoa nähdä tapahtumapaikat pienoismalleina joissa jättimäiset animaattorit häärivät.
Sekä hahmojen että lavasteiden tekeminen että kuvaaminen käsiteltiin. Vaha-animaation perusteista ja Aardmanin arjesta saa siis oikein hyvän käsityksen ja studion tunnelma vaikutti oikein rennolta. Erityistä plussaa Wallacen sympaattisesta ääninäyttelijästä Peter Sallisesta. Karmeaa katsottavaa oli kohta jossa kerrottiin Aardmanin varaston palamisesta. Sadat mallit ja lavasteet tuhoutuivat.
Bellevillen kolmoset
Piirrosanimaation ystäville, ranskan taitoisille
En saanut dokkariin tekstitystä, en muuten itse elokuvaankaan. Ohjaaja puhuu englantia, mutta muut haastatellut ranskaa. Onneksi lyhyehkössä dokkarissa riittää kiehtovaa kuvamateriaalia. 2D animaation ja 3D tehosteiden yhdistäminen toimii elokuvassa aika onnistuneesta ja ennenkaikkea perustelluissa kohdissa. Tässä dokkarissa puhutaan jopa elokuvan värimaailmasta ja tietysti hahmojen lähtökohtia esitellään. Ääninäyttelystä ei puhuta, koska leffasta puuttuu lähes kokonaan dialogi. Dvd:ltä löytyy myös opastushetki piirretyn piirtämiseen, ei siis ihan perinteistä "näin piirrät hahmon", vaan hieman enemmän animaation näkökulmasta.
Hyviä dokkareita alkoi tulla mieleen niin pitkä lista, että aiheeseen palataan joskus uudelleenkin.
Jos extroja on olemassa, katson ne elokuvan kanssa samaan aikaan, ainakin silloin kun dvd-levyn ensimmäisen kerran tökkään koneeseen. Jos kyseessä on kymmeniä kertoja katsottu (Disney)elokuva, olen katsonut dokkareita etukäteen. Niissä esitellään usein kiinnostavia yksityiskohtia, joihin ei osaa kiinnittää huomiota ellei tiedä taustoja. Sitten kohdat onkin pakko katsoa uudestaan. Kun extrat vakoilee etukäteen näkee elokuvan eri tavalla, vaikka onhan tarinaan näin vaikeampi uppoutua. Mutta minkäs sille voi kun kuitenkin tulee mietittyä "Miten tämä on tehty?" "Kuka olikaan tämän hahmon animaattori?"
Tässä esittelyt ja suosittelut muutamista hyvistä making of -dokkareista joita itseltä löytyy.
Egyptin prinssi
Perustietoa piirroselokuvasta
Ääninäyttely, musiikki, taustamaalaukset, hahmosuunnittelu, animointi, tietokonetehosteet... koko prosessi käydään läpi hyvin etenevässä ja napakassa dokkarissa. Toisessa pätkässä elokuvan alussa nähtävä vaunuilla ajo -kohtaus näytetään eri työvaiheissa ohjaajien kommenttiraidan kera. Ensin katsotaan kuvakäsikirjoitus versio, sitten jaetulla kuvaruudulla kaksi versioita joissa hahmoja on jo animoitu, tietokoneella tehtyä efektejä on lisätty ja taustat tulevat mukaan. Lopuksi kuva on jaettu neljälle videolle, joista viimeinen on valmiista elokuvasta. Eri työvaiheet hahmottuvat tästä hyvin. Lisäksi mukana on koko leffan kommenttiraita, mutta sitä en ole katsonut.
Röllin sydän
Sopii erityisen hyvin lapsille joita animaatioiden tekeminen on alkanut kiinnostaa. Kommenttiraita puhuttelee varmasti myös vanhempia animaatio-ohjaajan uraa suunnittelevia.
Lyhyessä dokkarissa piirrosanimaation tekeminen on selitetty hyvin selkästi, jopa rautalangasta vääntäen. Röllin taustat ja kyseisen elokuvan tekeminen käydään pikaisesti läpi ensi-iltaan asti.
Kommenttiraidalla ohjaaja Pekka Lehtosaari ja tuottaja Marko Röhr muistelevat elokuvan tekemistä. Mikä tarinassa on lähtöisin Allu Tuppuraisen vanhoista Rölli seikkaluista, mikä Lehtosaarelta itseltään? Röllin sydänhän on animoitu Venäjällä, joten animaattoreiden työstä puhutaan kahden maan välisen yhteistyön näkökulmasta: mitä Lehtosaari miltäkin kohtaukselta tai asialta halusi ja miten hän sai ohjeistettua Venäläisen studion toteuttamaan visionsa. Hahmosuunnitelusta puhutaan huomattavasti enemmän kuin varsinaisesta animoinnista, samoin näyttelijät saavat paljon aikaa. Lehtosaari on ollut mukana tekemässä monia monituisia animaatioiden suomidubbauksia ja viittaa aiempii töihinsä ja muihin animaatioihin myös kommenttiraidalla.
Henkien kätkemä
Studio Ghiblin ja Hayao Miyazakin faneille
Paitsi että tässä kerrotaan elokuvan tekemisestä, oli kiinnostavaa nähdä myös millaista "arki" studio Ghiblillä on. Studiolla tehtiin pitkää päivää, oikeastaan yötä. Aikataulu kiristyi koko ajan, mutta ihmisten asenne tuntui siltä positiiviselta, ei stressaantuneelta.
Monella hahmolla on esikuva oikeassa elämässä. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten lohikäärmeen liikkeisiin käytettiin esimerkkinä niin käärmettä, liskoa kuin koiraakin. Miyazakin animaattorit tosin eivät olleet sattuneet näkemään miten käärme putoaa puusta tai kun ankeriasta perataan. Koiran purukalustoonkin moni perehtyi tarkemmin vasta eläinlääkärillä.
Dialogin äänityksiä näytettiin aika paljon, myös äänitehosteista ja musiikista kerrottiin jonkin verran mutta itselle jäi parhaiten mieleen tuo studion tunnelma ja itse ohjaaja Miyazaki.
Maameren tarinat
Ääninäyttelystä kiinnostuneille
Soundtrackin teosta oli oma dokkarinsa ja toinen dokkari kertoi ääninäyttelystä. Itselle parhaita hetkiä olivat ne joissa kuvaruutu oli jaettu niin että näyttelijän työskentelyn ja valmiin animaation näki yhtä aikaa. Haastattelut tuntuivat vähän jähmeiltä. Animoinnista ei extroissa juttua ole mutta kuvakäsikirjoitus (tai animatikki) on dvd:llä mukana kokonaisuudessaan.
Ghiblin elokuvissa on muuten usein mukana jopa koko elokuvan kuvakäsikirjoitus tai animatikki. Ne ovat mielenkiintoista katsottavaa.
Lilo ja Stitch
Animaatioalalle haluaville ja Disneyurasta unelmoiville
Kaksilevyisessä julkaisussa extramateriaalia on huikean paljon. Kummankin ohjaajan, Chris Sandersin ja Dean DeBloisin animaatiouran taustat käydään läpi. Sitten selviää mistä lähtökohdista Liloa ja Stitchiä lähdettiin tekemään ja miten Sanders myi idean studion johdolle. Dokkarissa seurataan tarinan kehittymistä, tutkimusmatkaa Hawaijille ja animaattoreiden ja taustamaalareiden työtä. Myös ääninäyttelijät ja soundtrackin synty esitellään. Tarina ja hahmot kehittyvät ja leffaa näytetään välillä koeyleisölle. Tämän perusteella tehdään muutoksia. Vielä aivan loppuvaiheessa yksi pitkään mukana ollut ja paljon hiottu kohtaus menee uusiksi: alunperin lentokoneella kaupungin pilvenpiirtäjien seassa tapahtunut takaa-ajo muutetaan terrori-iskun takia. Dokkarissa kerrotaan myös elokuvan markkinoinnista, oheistuotteista ja tietysti ensi-illasta.
Dokkarissa on mukana paljon kuvamateriaalia ja videomateriaalia jotka voi katsoa halutessaan. Näitä ovat esimerkiksi poistetut kohtaukset, varhaisvaiheet, haastattelut ja luonnokset. Kaiken kaikkiaan tästä saa erittäin hyvän käsityksen siitä miten elokuva tehdään alusta loppuun.
Bambi
Disneyfaneille, perinteisen piirroselokuvan ystäville
Dokkarissa lähdetään liikkeelle tarinan kehittelystä: millaisia kohtauksia suunniteltiin mukaan mutta jätettiin pois ja suunnitelmia miten Bambin äidin kuolema ja metsästäjän saapuminen esitettäisiin. Kummassakin tapauksessa päädyttiin siihen ettei niitä näytetä lainkaan, mikä onkin osoittautunut vaikuttavuudessaan hyväksi valinnaksi. Bambia ja Leijonakuningasta vertaillaan paljon, ehkä koska elokuvasta puhutaan eniten nykyanimaattoreiden suulla. Pikaisia pätkiä nähdään kyllä monista Bambin ajan mestarianimaattoreista.
Elokuvan visuaalinen tyyli oli aikanaan täysin uutta, ja dokkarissa kerrotaan miten tähän liittyviä ongelmia ratkottiin. On hienoa nähdä miten myöhemmin Disneyanimaatiolle niin ominainen tyyli lopullisesti syntyi. Elokuvaan tehtyjä efektejäkin käydään läpi huolella. Miten syntyi elokuvan vesi, lumi ja tuli? Näitä ei ehkä aina muista arvostaa tarpeeksi.
Lapsinäyttelijöiden valinta ja heidän muistelunsa kokemuksestaan Bambin parissa ovat hauskaa kuultavaa. Musiikista puhutaan pitkään. Lopuksi käydään vielä hieman läpi Disneyhistoriaa Bambin ajalta. Alkuperäinen teatteritraileri on hauskaa nähtävää.
Wallace ja Gromit: Kanin kirous
Stop-motion animaatioista kiinnostuneille, Wallacen ja Gromitin faneille
Wallacen ja Gromitin (ja myös Aardmanin) vaiheista lopputyölyhäristä pitkäksi elokuvaksi kertova dokkari pitää otteessaan. Kanin kirouksen huikeat lavasteet hurmasivat. Elokuvaan uskoo kuitenkin siinä määrin että oli outoa nähdä tapahtumapaikat pienoismalleina joissa jättimäiset animaattorit häärivät.
Sekä hahmojen että lavasteiden tekeminen että kuvaaminen käsiteltiin. Vaha-animaation perusteista ja Aardmanin arjesta saa siis oikein hyvän käsityksen ja studion tunnelma vaikutti oikein rennolta. Erityistä plussaa Wallacen sympaattisesta ääninäyttelijästä Peter Sallisesta. Karmeaa katsottavaa oli kohta jossa kerrottiin Aardmanin varaston palamisesta. Sadat mallit ja lavasteet tuhoutuivat.
Bellevillen kolmoset
Piirrosanimaation ystäville, ranskan taitoisille
En saanut dokkariin tekstitystä, en muuten itse elokuvaankaan. Ohjaaja puhuu englantia, mutta muut haastatellut ranskaa. Onneksi lyhyehkössä dokkarissa riittää kiehtovaa kuvamateriaalia. 2D animaation ja 3D tehosteiden yhdistäminen toimii elokuvassa aika onnistuneesta ja ennenkaikkea perustelluissa kohdissa. Tässä dokkarissa puhutaan jopa elokuvan värimaailmasta ja tietysti hahmojen lähtökohtia esitellään. Ääninäyttelystä ei puhuta, koska leffasta puuttuu lähes kokonaan dialogi. Dvd:ltä löytyy myös opastushetki piirretyn piirtämiseen, ei siis ihan perinteistä "näin piirrät hahmon", vaan hieman enemmän animaation näkökulmasta.
Hyviä dokkareita alkoi tulla mieleen niin pitkä lista, että aiheeseen palataan joskus uudelleenkin.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Maaginen kristalli Marraskuussa teattereihin
Marraskuussa on vain yksi animaatio ensi-illassa, kotimainen jouluelokuva Maaginen kristalli. Joku tosin saattaa laskea myös uuden Tintti -elokuvan animaatioksi, mutta itse en liikkeenkaappausta osaa animaatioksi mieltää.
18.11 Maaginen kristalli
Antti Haikalan ohjaama cgi-animaatio paljastaa miten Joulupukki jakaa lahjat maailman lapsille. Hänellä on apunaan maaginen kristalli. Elokuvassa esitellään myös Joulupukin kaksoisveli, Basil. Joulun alla Basil varastaa kristallin pahat mielessään. Onneksi Korvatunturilta löytyy tonttupartio Red Caps, joka lähtee hakemaan kristallia takaisin apunaan ihmispoika Yotan.
Elokuva on toteutettu suomalais-italialaisena yhteistyönä. Suomessa sen teossa on ollut mukana Anima vitae ja Epidem Zot. Elokuvan äänirooleissa ovat mm. Veikko Honkanen, Paula Vesala ja Kiti Kokkonen.
Elokuvaan liittyy myös italiassa animoitu Red caps piirrossarja. Sarjaa esitetään jo ruotsiksi FST5:llä nimellä Tonttupartio Red Caps. Suomeksi sarja alkaa Nelosella samana päivänä elokuvan ensi-illan kanssa, eli 18.11 kahdeksalta aamulla.
18.11 Maaginen kristalli
Antti Haikalan ohjaama cgi-animaatio paljastaa miten Joulupukki jakaa lahjat maailman lapsille. Hänellä on apunaan maaginen kristalli. Elokuvassa esitellään myös Joulupukin kaksoisveli, Basil. Joulun alla Basil varastaa kristallin pahat mielessään. Onneksi Korvatunturilta löytyy tonttupartio Red Caps, joka lähtee hakemaan kristallia takaisin apunaan ihmispoika Yotan.
Elokuva on toteutettu suomalais-italialaisena yhteistyönä. Suomessa sen teossa on ollut mukana Anima vitae ja Epidem Zot. Elokuvan äänirooleissa ovat mm. Veikko Honkanen, Paula Vesala ja Kiti Kokkonen.
Elokuvaan liittyy myös italiassa animoitu Red caps piirrossarja. Sarjaa esitetään jo ruotsiksi FST5:llä nimellä Tonttupartio Red Caps. Suomeksi sarja alkaa Nelosella samana päivänä elokuvan ensi-illan kanssa, eli 18.11 kahdeksalta aamulla.
Tunnisteet:
elokuva,
Ensi-ilta,
Maaginen kristalli,
Red Caps
torstai 22. syyskuuta 2011
Pocahontas
Disneyn 33. klassikko-sarjaan laskettava piirroselokuva valmistui vuonna 1995. Studio otti tällöin ensimmäistä kertaa piirroselokuvan aiheeksi todellisen henkilön, vuosina 1595-1617 eläneen Pocahontas intiaanitytön.
Juoni
On vuosi 1607 ja laiva lähtee Englannista kohti Uutta Maailmaa. Joukkoa johtava kuvernööri Ratcliffe haaveilee rikkauksista, kokenut uudisraivaaja kapteeni John Smith seikkailuista. Laiva saapuu Amerikkaan ja englantilaiset valtaavat uuden alueen ja nimittävät sen James Towniksi. Kaikki ovat tietoisia siitä että alueella saattaa jo olla asukkaita. Kultaa etsivät uudisasukkaat ovat kuitenkin valmiita raivaamaan intiaanit pois tieltään.
Läheisessä intiaanikylässä on huomattu vieraiden saapuminen. Kun päällikkö Powhatan pitää neuvonpitoa shamaaninsa ja sotureidensa kanssa, hänen tyttärensä Pocahontas tarkkailee maastoa tutkivaa John Smithiä.
Pocahontas on leikkisä ja utelias, mutta epävarma elämänsä suunnasta. Hän on päällikön tytär ja siten vastuussa kansastaan, toisaalta hän on luonnonlapsi ja kulkee tuulen mukana. Heimon urhein soturi Kocoum haluaisi hänet vaimokseen ja isä on mielissään vakaasta ja turvallisesta vävystä. Pocahontasta epäilyttää avioliitto vakavan soturin kanssa ja hän on hakenut tilanteeseensa neuvoa vanhalta puunhengeltä, Kaarnamuorilta. Unessaan Pocahontas on nähnyt pyörivän nuolen ja Kaarnamuori uskoo sen osoittavan Pocahontaksen oikean polun.
Vähitellen Smith huomaa jonkun seuraavan häntä ja piiloutuu. Hyökätessään piilostaan ase valmiina Smith kohtaakin tyynen rauhallisen Pocahontasin. Häkeltynyt Smith yrittää lähestyä tyttöä, mutta tämä pakenee. Kun Smith juoksee Pocahontasin kiinni tahtoen keskustella, Pocahontas ei aluksi ymmärrä. Sitten hän noudattaa Kaarnamuorin neuvoa ja kuuntelee sydämellään ja pystyy kommunikoimaan vieraan kanssa.
He tutustuvat toisiinsa ja toistensa tapoihin. Smith on valmiina sivistämään villi-ihmisiä, mutta oppii lopulta itse enemmän Pocahontasilta. Pocahontasin mukaan maassa ei ole kultaa ja Smith välittää tiedon muille uudisraivaajille. Ratcliffe uskottelee intiaanien pimittävän kultaa itsellään. Kun Smith livahtaa jälleen tapaamaan Pocahontasta hän saa peräänsä nuoren Thomasin. Kocoum taas seuraa Pocahontasta. Kun toisiinsa rakastuneet Pocahontas ja John Smith suutelevat, mustasukkainen Kocoum hyökkää. Tapahtumia seurannut Thomas ampuu Smithiä veitsellä uhkaavan intiaanisoturin. Smith jää intiaanien vangiksi Thomasin paetessa.
Intiaanien ja uudisasukkaiden jo valmiiksi tulehtuneet välit muuttuvat nyt sodaksi. Powhatan aikoo teloittaa Smithin ja Ratcliffe yllyttää joukkojaan hyökkäykseen. Vain Pocahotas voi estää sodan, mutta tehtävä tuntuu mahdottomalta. Hän hakee epätoivoonsa lohtua Kaarnamuorilta ja saa käsiinsä Smithin kompassin. Hän tunnistaa kompanssin nuolen unestaan ja saa vahvistuksen sille että on hänen tehtävänsä estää sota. Viime hetkillä Pocahontas menee isänsä ja Smithin väliin ja saa isänsä luopumaan tappamisesta. Kun uudisraivaajat huomaavat että Smith vapautetaan, he laskevat aseensa. Ahne Ratcliffe ei ole valmis luovuttamaan, vaan yrittää ampua Powhatanin. Smith hyppää päällikön eteen ja saa itse osuman.
Haavoittuneen Smithin ainoa toivo parantumisesta on lähteä takaisin Englantiin. Uudisraivaajat lastaavat laivaa ja intiaanit tuovat heille ruokaa. Pocahontas tulee hyvästelemään Smithin ja tämä pyytää häntä mukaansa. Pocahontas tekee vaikean päätöksen, hänen paikkansa on oman kansansa luona.
Elokuva kertoo todella eläneistä ihmisistä, mutta se tuskin perustuu tositapahtumiin. Pocahontasin ja John Smithin suhteesta liikkuu monenlaisia tarinoita ja Disneyn elokuva pohjaa yhteen näistä legendoista. Varmaa lienee vain että Powhatan-intiaanien heimoon kuulunut päällikön tytär Matoaka, josta käytettiin lempinimeä Pocahontas, tapasi uudisraivaaja John Smithin. Siitä pelastiko Pocahontas todella John Smithin hengen ja oliko heillä romanssi ei ole varmuutta.
Elokuvaa varten tehtiin taustatyötä paitsi juuri Pocahontasin legendasta, yleensä Amerikan alkuperäiskansojen elämästä ja tavoista. Alkuperäisellä ääniraidalla kaikissa intiaanirooleissa näyttelee intiaani. Powhatanin roolissa on Russell Means, joka tunnetaan intiaanien oikeuksien puolustajana ja poliitikkona. Häntä konsultoitiin elokuvan yksityiskohdista ja Means oli lopulliseen elokuvaan erittäin tyytyväinen. Toisaalta Powhatan-heimon jäsenien mielestä Disney vääristeli historiaa pohjaamalla elokuvan Pocahontasin ja Smithin väitettyyn rakkaustarinaan. Elokuva myös esitti uudisraivaajat, etenkin John Smithin, liian hyvässä valossa.
On hyvä muistaa että elokuva on Disneyn versio Pocahontasin legendasta omine vapauksineen ja tulkintoineen, mutta "satua" pohjustaa mittava taustatyö intiaanien ja uudisraivaajien historiasta.
Pocahontaksen ohjaajina toimivat Mike Gabriel ja Eric Goldberg. Gabrielin ensimmäinen Disneyelokuva oli vuonna 1985 valmistunut Hiidenpata, jossa hän toimi animaattorina. Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan myötä Gabriel siirtyi ohjaajaksi. Hiiriseikkailun valmistuttua Gabriel esitteli uuden elokuvaidean, "Kaunis intiaaniprinsessa rakastuu eurooppalaiseen uudisraivaajaan. Hän joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen, kun hänen isänsä haluaa tuhota raivaajat ja hän itse haluaa auttaa heitä." Idea hyväksyttiin ja elokuva otettiin tuotantoon. Studiolla oli suuret odotuksen Pocahontasin suhteen, suuremmat kuin samaan aikaan tuotannossa olleesta Leijonakuninkaasta, johon oli jopa vaikea saada tekijöitä. Moni työskenteli mieluummin Pocahontaksessa.
Eric Goldbergin ura Disneyllä oli alkanut vasta Aladdinin parissa, animaatioita hän oli toki tehnyt jo pitkään. Alku studiolla oli melkoisen komea, Goldberg nimittäin toimi Hengen pääanimaattorina. Pocahontaksessa hän kuitenkin hyppäsi animaattorista ohjaajaksi. Goldberg on tämän jälkeen ollut ohjaamassa jaksoja Fantasia 2000 elokuvaan, mutta muuten hän on pitäytynyt animaattorina.
Elokuvan taiteellisena johtajana toimi Michael Giaimo. Taiteellinen johtaja vastaa visuaalisen tyylin säilymisestä yhtenäisenä läpi animaation. Pocahontasille on tyypillistä kylmät värisävyt ja Prinsessa Ruususeen verrattava pystylinjojen korostaminen. Ihmishahmot ovat realistisia, eläimetkään eivät tässä elokuvassa juttele. Elokuvan tekeminen kesti viisi vuotta.
Pocahontaksen pääanimaattorina toimi Glen Keane, jonka edellinen työ oli ollut Kaunottaren ja Hirviön Hirviö. Aiemmin hän oli vastannut mm. Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan upeasta kotkasta, Oliverin ja kumppaneiden Pultsista ja Basil Hiiren arkkivihollisesta Ratiganista. Listalta löytyy myös pieni merenneito Ariel, joten ihan tuntemattomalle alueella Keane ei Pocahontasissa hypännyt. Pocahontasin hahmossa on kuitenkin aivan erilaista varmuutta ja ylväyttä kuin muissa Disneyn naishahmoissa. Pocahontasin ääninäyttelijä Irene Bedard toimi myös hahmon mallina.
Kuten monessa muussakin Disneyanimaatiossa, Pocahontasissakin kuljetetaan tarinaa eteenpäin laulunumeroilla. Elokuvan tunnetuin kappale on Tuulen värit. Se on myös ensimmäinen laulu joka elokuvaa varten valmistui. Kappale palkittiin Oscarilla, Grammylla ja Golden Globella. Elokuvan musiikit on säveltänyt Alan Menken, monesta muustakin Disneyanimaatiosta (mm. Pieni merenneito, Kaunotar ja Hirviö ja Aladdin) tuttu säveltäjä. Menkenin ura Disneysäveltäjänä on jatkunut myös Pocahontaksen jälkeen, tuoreimmat sävelet löytyvät 2010 valmistuneesta Kaksin karkuteillä elokuvasta.
Pocahontasin roolissa kuullaan alkuperäisellä ääniraidalla kahta näyttelijää, lauluosuudet nimittäin esittää Judy Kuhn. John Smithin roolissa on Mel Gibson. Suomidubin roolitus on listattu tämän tekstin loppuun.
Elokuvaan oli tehty myös kappale If I Never Knew You. Pocahontasin ja John Smithin oli tarkoitus esittää rakkauslaulu kohtauksessa jossa Pocahontas menee tapaamaan vangittua Smithiä. Kohtauksen animointi oli pitkällä ja sitä näytettiin jo testiyleisölle, kun säveltäjä Menken ehdotti laulun jättämistä pois sillä se hidasti elokuvaa liikaa. Kappale laitettiin silti lopputeksteihin ja julkaistiin singlenä. Vuonna 2005 julkaistua juhladvd:tä varten laulukohtaus animoitiin valmiiksi ja se on mahdollista katsoa osana elokuvaa.
Pocahontaksen tarinaa jatkettiin vuonna 1998 valmistuneessa jatko-osassa Matka uuteen maailmaan, jossa Pocahontas lähtee Englantiin, mutta ei suinkaan John Smithin vaan John Rolfen kanssa. Pocahontaksen oikea elämä oli pohjana tällekin elokuvalle, mutta vaikka tosielämän Pocahontas vaihtoi Smithin Rolfeen, tuntuu heilan vaihtaminen ehkä hieman vesittävän alkuperäistä elokuvaa. Pocahontas on muuten ainoa Disneyprinsessojen sarjassa jonka on esitetty vaihtaneen "prinssiä."
Pocahontasin suomidubin ohjasi Pekka Lehtosaari.
Suomidubin roolitus:
Pocahontas Arja Koriseva
John Smith Santeri Kinnunen
Powhatan Tapani Perttu
Kaarnamuori Rauha Rentola
Ratcliffe Veikko Honkanen
Kocoum Peter Franzén
Nakoma Mari Vainio
Thomas Jarkko Tamminen
Lon Vesa Vierikko
Ben Heikki Sankari
Wiggins Ari-Matti Hedman
Kekata Tommi Rinne
Tuuli Leena Liimatainen
JuoniOn vuosi 1607 ja laiva lähtee Englannista kohti Uutta Maailmaa. Joukkoa johtava kuvernööri Ratcliffe haaveilee rikkauksista, kokenut uudisraivaaja kapteeni John Smith seikkailuista. Laiva saapuu Amerikkaan ja englantilaiset valtaavat uuden alueen ja nimittävät sen James Towniksi. Kaikki ovat tietoisia siitä että alueella saattaa jo olla asukkaita. Kultaa etsivät uudisasukkaat ovat kuitenkin valmiita raivaamaan intiaanit pois tieltään.
Läheisessä intiaanikylässä on huomattu vieraiden saapuminen. Kun päällikkö Powhatan pitää neuvonpitoa shamaaninsa ja sotureidensa kanssa, hänen tyttärensä Pocahontas tarkkailee maastoa tutkivaa John Smithiä.Pocahontas on leikkisä ja utelias, mutta epävarma elämänsä suunnasta. Hän on päällikön tytär ja siten vastuussa kansastaan, toisaalta hän on luonnonlapsi ja kulkee tuulen mukana. Heimon urhein soturi Kocoum haluaisi hänet vaimokseen ja isä on mielissään vakaasta ja turvallisesta vävystä. Pocahontasta epäilyttää avioliitto vakavan soturin kanssa ja hän on hakenut tilanteeseensa neuvoa vanhalta puunhengeltä, Kaarnamuorilta. Unessaan Pocahontas on nähnyt pyörivän nuolen ja Kaarnamuori uskoo sen osoittavan Pocahontaksen oikean polun.
Vähitellen Smith huomaa jonkun seuraavan häntä ja piiloutuu. Hyökätessään piilostaan ase valmiina Smith kohtaakin tyynen rauhallisen Pocahontasin. Häkeltynyt Smith yrittää lähestyä tyttöä, mutta tämä pakenee. Kun Smith juoksee Pocahontasin kiinni tahtoen keskustella, Pocahontas ei aluksi ymmärrä. Sitten hän noudattaa Kaarnamuorin neuvoa ja kuuntelee sydämellään ja pystyy kommunikoimaan vieraan kanssa.He tutustuvat toisiinsa ja toistensa tapoihin. Smith on valmiina sivistämään villi-ihmisiä, mutta oppii lopulta itse enemmän Pocahontasilta. Pocahontasin mukaan maassa ei ole kultaa ja Smith välittää tiedon muille uudisraivaajille. Ratcliffe uskottelee intiaanien pimittävän kultaa itsellään. Kun Smith livahtaa jälleen tapaamaan Pocahontasta hän saa peräänsä nuoren Thomasin. Kocoum taas seuraa Pocahontasta. Kun toisiinsa rakastuneet Pocahontas ja John Smith suutelevat, mustasukkainen Kocoum hyökkää. Tapahtumia seurannut Thomas ampuu Smithiä veitsellä uhkaavan intiaanisoturin. Smith jää intiaanien vangiksi Thomasin paetessa.
Intiaanien ja uudisasukkaiden jo valmiiksi tulehtuneet välit muuttuvat nyt sodaksi. Powhatan aikoo teloittaa Smithin ja Ratcliffe yllyttää joukkojaan hyökkäykseen. Vain Pocahotas voi estää sodan, mutta tehtävä tuntuu mahdottomalta. Hän hakee epätoivoonsa lohtua Kaarnamuorilta ja saa käsiinsä Smithin kompassin. Hän tunnistaa kompanssin nuolen unestaan ja saa vahvistuksen sille että on hänen tehtävänsä estää sota. Viime hetkillä Pocahontas menee isänsä ja Smithin väliin ja saa isänsä luopumaan tappamisesta. Kun uudisraivaajat huomaavat että Smith vapautetaan, he laskevat aseensa. Ahne Ratcliffe ei ole valmis luovuttamaan, vaan yrittää ampua Powhatanin. Smith hyppää päällikön eteen ja saa itse osuman.Haavoittuneen Smithin ainoa toivo parantumisesta on lähteä takaisin Englantiin. Uudisraivaajat lastaavat laivaa ja intiaanit tuovat heille ruokaa. Pocahontas tulee hyvästelemään Smithin ja tämä pyytää häntä mukaansa. Pocahontas tekee vaikean päätöksen, hänen paikkansa on oman kansansa luona.
Elokuva kertoo todella eläneistä ihmisistä, mutta se tuskin perustuu tositapahtumiin. Pocahontasin ja John Smithin suhteesta liikkuu monenlaisia tarinoita ja Disneyn elokuva pohjaa yhteen näistä legendoista. Varmaa lienee vain että Powhatan-intiaanien heimoon kuulunut päällikön tytär Matoaka, josta käytettiin lempinimeä Pocahontas, tapasi uudisraivaaja John Smithin. Siitä pelastiko Pocahontas todella John Smithin hengen ja oliko heillä romanssi ei ole varmuutta.
Elokuvaa varten tehtiin taustatyötä paitsi juuri Pocahontasin legendasta, yleensä Amerikan alkuperäiskansojen elämästä ja tavoista. Alkuperäisellä ääniraidalla kaikissa intiaanirooleissa näyttelee intiaani. Powhatanin roolissa on Russell Means, joka tunnetaan intiaanien oikeuksien puolustajana ja poliitikkona. Häntä konsultoitiin elokuvan yksityiskohdista ja Means oli lopulliseen elokuvaan erittäin tyytyväinen. Toisaalta Powhatan-heimon jäsenien mielestä Disney vääristeli historiaa pohjaamalla elokuvan Pocahontasin ja Smithin väitettyyn rakkaustarinaan. Elokuva myös esitti uudisraivaajat, etenkin John Smithin, liian hyvässä valossa.
On hyvä muistaa että elokuva on Disneyn versio Pocahontasin legendasta omine vapauksineen ja tulkintoineen, mutta "satua" pohjustaa mittava taustatyö intiaanien ja uudisraivaajien historiasta.
Pocahontaksen ohjaajina toimivat Mike Gabriel ja Eric Goldberg. Gabrielin ensimmäinen Disneyelokuva oli vuonna 1985 valmistunut Hiidenpata, jossa hän toimi animaattorina. Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan myötä Gabriel siirtyi ohjaajaksi. Hiiriseikkailun valmistuttua Gabriel esitteli uuden elokuvaidean, "Kaunis intiaaniprinsessa rakastuu eurooppalaiseen uudisraivaajaan. Hän joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen, kun hänen isänsä haluaa tuhota raivaajat ja hän itse haluaa auttaa heitä." Idea hyväksyttiin ja elokuva otettiin tuotantoon. Studiolla oli suuret odotuksen Pocahontasin suhteen, suuremmat kuin samaan aikaan tuotannossa olleesta Leijonakuninkaasta, johon oli jopa vaikea saada tekijöitä. Moni työskenteli mieluummin Pocahontaksessa.
Eric Goldbergin ura Disneyllä oli alkanut vasta Aladdinin parissa, animaatioita hän oli toki tehnyt jo pitkään. Alku studiolla oli melkoisen komea, Goldberg nimittäin toimi Hengen pääanimaattorina. Pocahontaksessa hän kuitenkin hyppäsi animaattorista ohjaajaksi. Goldberg on tämän jälkeen ollut ohjaamassa jaksoja Fantasia 2000 elokuvaan, mutta muuten hän on pitäytynyt animaattorina.
Elokuvan taiteellisena johtajana toimi Michael Giaimo. Taiteellinen johtaja vastaa visuaalisen tyylin säilymisestä yhtenäisenä läpi animaation. Pocahontasille on tyypillistä kylmät värisävyt ja Prinsessa Ruususeen verrattava pystylinjojen korostaminen. Ihmishahmot ovat realistisia, eläimetkään eivät tässä elokuvassa juttele. Elokuvan tekeminen kesti viisi vuotta.Pocahontaksen pääanimaattorina toimi Glen Keane, jonka edellinen työ oli ollut Kaunottaren ja Hirviön Hirviö. Aiemmin hän oli vastannut mm. Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan upeasta kotkasta, Oliverin ja kumppaneiden Pultsista ja Basil Hiiren arkkivihollisesta Ratiganista. Listalta löytyy myös pieni merenneito Ariel, joten ihan tuntemattomalle alueella Keane ei Pocahontasissa hypännyt. Pocahontasin hahmossa on kuitenkin aivan erilaista varmuutta ja ylväyttä kuin muissa Disneyn naishahmoissa. Pocahontasin ääninäyttelijä Irene Bedard toimi myös hahmon mallina.
Kuten monessa muussakin Disneyanimaatiossa, Pocahontasissakin kuljetetaan tarinaa eteenpäin laulunumeroilla. Elokuvan tunnetuin kappale on Tuulen värit. Se on myös ensimmäinen laulu joka elokuvaa varten valmistui. Kappale palkittiin Oscarilla, Grammylla ja Golden Globella. Elokuvan musiikit on säveltänyt Alan Menken, monesta muustakin Disneyanimaatiosta (mm. Pieni merenneito, Kaunotar ja Hirviö ja Aladdin) tuttu säveltäjä. Menkenin ura Disneysäveltäjänä on jatkunut myös Pocahontaksen jälkeen, tuoreimmat sävelet löytyvät 2010 valmistuneesta Kaksin karkuteillä elokuvasta.
Pocahontasin roolissa kuullaan alkuperäisellä ääniraidalla kahta näyttelijää, lauluosuudet nimittäin esittää Judy Kuhn. John Smithin roolissa on Mel Gibson. Suomidubin roolitus on listattu tämän tekstin loppuun.
Elokuvaan oli tehty myös kappale If I Never Knew You. Pocahontasin ja John Smithin oli tarkoitus esittää rakkauslaulu kohtauksessa jossa Pocahontas menee tapaamaan vangittua Smithiä. Kohtauksen animointi oli pitkällä ja sitä näytettiin jo testiyleisölle, kun säveltäjä Menken ehdotti laulun jättämistä pois sillä se hidasti elokuvaa liikaa. Kappale laitettiin silti lopputeksteihin ja julkaistiin singlenä. Vuonna 2005 julkaistua juhladvd:tä varten laulukohtaus animoitiin valmiiksi ja se on mahdollista katsoa osana elokuvaa.
Pocahontaksen tarinaa jatkettiin vuonna 1998 valmistuneessa jatko-osassa Matka uuteen maailmaan, jossa Pocahontas lähtee Englantiin, mutta ei suinkaan John Smithin vaan John Rolfen kanssa. Pocahontaksen oikea elämä oli pohjana tällekin elokuvalle, mutta vaikka tosielämän Pocahontas vaihtoi Smithin Rolfeen, tuntuu heilan vaihtaminen ehkä hieman vesittävän alkuperäistä elokuvaa. Pocahontas on muuten ainoa Disneyprinsessojen sarjassa jonka on esitetty vaihtaneen "prinssiä."
Pocahontasin suomidubin ohjasi Pekka Lehtosaari.Suomidubin roolitus:
Pocahontas Arja Koriseva
John Smith Santeri Kinnunen
Powhatan Tapani Perttu
Kaarnamuori Rauha Rentola
Ratcliffe Veikko Honkanen
Kocoum Peter Franzén
Nakoma Mari Vainio
Thomas Jarkko Tamminen
Lon Vesa Vierikko
Ben Heikki Sankari
Wiggins Ari-Matti Hedman
Kekata Tommi Rinne
Tuuli Leena Liimatainen
Tunnisteet:
Aladdin,
Amerikka,
Disney klassikko,
elokuva,
Kaunotar ja Hirviö,
Pieni merenneito,
Pocahontas
torstai 1. syyskuuta 2011
Neljä elokuvaa Syyskuulle
Taitaa olla jonkinlainen ennätys käsillä kun neljä animaatioelokuvaa saa ensi-iltansa kuukauden aikana. Ja kun mukana on kaksi piirroselokuvaa ja yksi kotimainen animaatio, alkaa jo tuntua epätodelliselta...
2.9 Illusionisti
Sylvain Chomet'n viime vuonna valmistunut piirroselokuva (L'illusionniste) saapuu viimein Suomeen. Tarina kertoo ikääntyneestä taikurista, jonka edustama taidemuoto on jäämässä uusien viihdykkeiden varjoon. Taikuri päätyy Ranskasta Skotlantiin ja tutustuu tyttöön, joka vielä uskoo illuusioihin.
Illusionisti on voittanut useita palkintoja. Chomet´n edellinen animaatio oli Bellevillen kolmoset.
2.9 Smurffit
Ensimmäistä kertaa cgi-animoidut Smurffit smurffaavat nyt New Yorkissa. Velho on häätänyt Smurffit pois Smurffikylästä ja ne ovat siirtyneet portaalin kautta ihmisten joukkoon. Elokuvassa esiintyykin oikeita näyttelijöitä animoitujen hahmojen rinnalla.
Elokuvan takana on Sony Pictures ja sen on ohjannut Raja Gosnell jonka aiemmista ohjauksista löytyy mm. Scooby-Doo leffoja. Seuraava Smurffi-elokuva on jo tekeillä ja sen pitäisi valmistua vuonna 2013.
Näyttää siltä että Suomessa Smurffeja esitetään ainoastaan dubattuna, mutta sekä 3D että 2D versioina. Suomidubissa näyttelevät mm. Risto Aaltonen, Anna Puustjärvi ja Jukka Voutilainen.
16.9 Ella ja Aleksi -Yllätyssynttärit
Lasten levyiltä tutut Ella ja Aleksi on jo aiemmin nähty animoidussa musiikkivideossa. Nyt suositun duon laulujen ympärille on koottu 50 minuuttinen elokuva. Ohjaajana on toiminut Juuso Syrjä ja pääanimaattorina Janne Roivainen. Aleksia ja Ellaa ääninäyttelevät Antti Luusuaniemi ja Malla Malmivaara ja mukana elokuvassa ovat tietysti Lenni Lokinpoikanen ja Mc Koppakuoriainen.
23.9 Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä
Uusi Disneyn piirroselokuva saapuu ensi-iltaan jopa hieman varkain. Ehkä hiljaisuus johtuu elokuvan aiheesta, Nalle Puh elokuvia ja tv-sarjoja on nähty jo useita ja ehkä sitä ei heti miellä viime vuosien Disney klassikkojen Prinsessa ja sammakko ja Kaksin karkuteillä seuraajaksi. Nalle Puhia on kuitenkin työstänyt Disneyn studion kärki, ohjaajina Don Hall ja Stephen Anderson ja animaattoreina mm. Andreas Deja, Eric Goldberg ja Mark Henn.
Nalle Puhin elokuva perustuu kolmeen A. A Milnen tarinaan ja siihen on tavoiteltu samaa henkeä kuin vuoden 1977 klassikko-Puhiin. Elokuvaa esitetään suomeksi dubattuna ja Nalle Puhin roolissa on siihen jo vakiintunut Jarmo Koski.
2.9 Illusionisti
Sylvain Chomet'n viime vuonna valmistunut piirroselokuva (L'illusionniste) saapuu viimein Suomeen. Tarina kertoo ikääntyneestä taikurista, jonka edustama taidemuoto on jäämässä uusien viihdykkeiden varjoon. Taikuri päätyy Ranskasta Skotlantiin ja tutustuu tyttöön, joka vielä uskoo illuusioihin.
Illusionisti on voittanut useita palkintoja. Chomet´n edellinen animaatio oli Bellevillen kolmoset.
2.9 Smurffit
Ensimmäistä kertaa cgi-animoidut Smurffit smurffaavat nyt New Yorkissa. Velho on häätänyt Smurffit pois Smurffikylästä ja ne ovat siirtyneet portaalin kautta ihmisten joukkoon. Elokuvassa esiintyykin oikeita näyttelijöitä animoitujen hahmojen rinnalla.
Elokuvan takana on Sony Pictures ja sen on ohjannut Raja Gosnell jonka aiemmista ohjauksista löytyy mm. Scooby-Doo leffoja. Seuraava Smurffi-elokuva on jo tekeillä ja sen pitäisi valmistua vuonna 2013.
Näyttää siltä että Suomessa Smurffeja esitetään ainoastaan dubattuna, mutta sekä 3D että 2D versioina. Suomidubissa näyttelevät mm. Risto Aaltonen, Anna Puustjärvi ja Jukka Voutilainen.
16.9 Ella ja Aleksi -Yllätyssynttärit
Lasten levyiltä tutut Ella ja Aleksi on jo aiemmin nähty animoidussa musiikkivideossa. Nyt suositun duon laulujen ympärille on koottu 50 minuuttinen elokuva. Ohjaajana on toiminut Juuso Syrjä ja pääanimaattorina Janne Roivainen. Aleksia ja Ellaa ääninäyttelevät Antti Luusuaniemi ja Malla Malmivaara ja mukana elokuvassa ovat tietysti Lenni Lokinpoikanen ja Mc Koppakuoriainen.
23.9 Nalle Puhin elokuva - uudet seikkailut Puolen hehtaarin metsässä
Uusi Disneyn piirroselokuva saapuu ensi-iltaan jopa hieman varkain. Ehkä hiljaisuus johtuu elokuvan aiheesta, Nalle Puh elokuvia ja tv-sarjoja on nähty jo useita ja ehkä sitä ei heti miellä viime vuosien Disney klassikkojen Prinsessa ja sammakko ja Kaksin karkuteillä seuraajaksi. Nalle Puhia on kuitenkin työstänyt Disneyn studion kärki, ohjaajina Don Hall ja Stephen Anderson ja animaattoreina mm. Andreas Deja, Eric Goldberg ja Mark Henn.
Nalle Puhin elokuva perustuu kolmeen A. A Milnen tarinaan ja siihen on tavoiteltu samaa henkeä kuin vuoden 1977 klassikko-Puhiin. Elokuvaa esitetään suomeksi dubattuna ja Nalle Puhin roolissa on siihen jo vakiintunut Jarmo Koski.
Tunnisteet:
Disney,
Ella ja Aleksi,
elokuva,
Ensi-ilta,
Illusionist,
Nalle Puh,
Smurffit
maanantai 1. elokuuta 2011
Ajaako Autot elokuviin?
Elokuussa Suomen ensi-iltansa saa yksi animaatioelokuva. Syyskuussa valikoima onkin sitten suurempi, mutta eipäs mennä vielä asioiden edelle.
12.8 Autot 2 (Cars 2)
Pixarin vuonna 2006 valmistunut Autot saa nyt jatkoa. Pixarin johtohahmo John Lasseter on vastannut ohjauksesta. Ensimmäisestä elokuvasta tutut kilpuri Salama McQueen ja hinausauto Martti matkaavat ympäri maailmaa World Grand Prix -kilpailun merkeissä. Maailman nopeimman auton -tittelin havittelemiseen tulee mutkia kun Martti sotkeutuu salaiseen agenttioperaatioon.
Elokuvaa esitetään sekä 3D:nä että normaaliversiona. Vaikka elokuva on Pixarin viime vuosien elokuvia selkeämmin suunnattu lapsille, elokuvaa esitetään Suomessakin dubatun version lisäksi originaaliäänin.
12.8 Autot 2 (Cars 2)
Pixarin vuonna 2006 valmistunut Autot saa nyt jatkoa. Pixarin johtohahmo John Lasseter on vastannut ohjauksesta. Ensimmäisestä elokuvasta tutut kilpuri Salama McQueen ja hinausauto Martti matkaavat ympäri maailmaa World Grand Prix -kilpailun merkeissä. Maailman nopeimman auton -tittelin havittelemiseen tulee mutkia kun Martti sotkeutuu salaiseen agenttioperaatioon.
Elokuvaa esitetään sekä 3D:nä että normaaliversiona. Vaikka elokuva on Pixarin viime vuosien elokuvia selkeämmin suunnattu lapsille, elokuvaa esitetään Suomessakin dubatun version lisäksi originaaliäänin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
