Pikku Kakkosen uudet sarjat

Tällä viikolla Pikku Kakkosen ohjelmistoon tulee kaksi uutta sarjaa. Moffelit alkoi tänään tiistaina ja Oiva-nallen oivallukset torstaina.



Moffelit (Die Moffels) on saksalainen cgi-animaatio, joka perustuu Ute Krausen kirjaan. Sarjassa on 26 viiden minuutin mittaista jaksoa. Sarjan on toteuttanut Digitrick-studio.

Liisa on muuttanut uuteen taloon, jonka ullakolle hänen onnistuu taikasanojen avulla kutsua kolme Moffelia. Moffelit näyttävät mursuilta, mutta ovatkin puoliksi keijuja ja puoliksi moffeleita ja tulevat jostain ulkoavaruudesta. He osaavat toteuttaa toiveita, mutta eivät aina ihan onnistuneesti.



Oiva-nallen oivallukset (Little Charley Bear) on englantilainen cgi-animaatio Oiva-nallesta, joka uteliaana tutustuu uusiin asioihin ja mielikuvituksen avulla pääsee uusiin paikkoihin. Mukana on myös muita leluja, kuten robotti ja ballerina-nukke. Lelut eivät puhu vaikka sarjan kertoja keskustelee niiden kanssa. Daniel Pickering alkoi kehitellä sarjaa jo 1990-luvulla, mutta sarja on päässyt ruutuun vasta tänä vuonna BBC:n CBeebies-kanavalla. Sarja on siis melko nuorille suunnattu. Jaksoja on 52 ja yksi osa kestää seitsemän minuuttia.



Arvaa kuinka paljon sinua rakastan (Guess how much I love you) alkoi Pikku Kakkosessa jo kesän alussa. Tämän viikon keskiviikkona on siis vuorossa kahdeksas jakso. Sarja perustuu Sam McBratneyn kirjaan. Animaatio on tehty Australiassa, SLR Productionsin toimesta. Sarjassa on 52 jaksoa joiden kesto on 11 minuuttia. Pikkuisesta pupusta ja tämän isästä kertovaan animaatioon on haettu kuvakirjan henkeä vesivärimaalauksin toteutetuilla taustoilla. Hahmot ovat pala-animoituja.

Heinäkuussa leffaan

1.7 Savannijengi (Konferenz der Tiere)

Vuonna 2010 valmistunut saksalainen cgi-animaatio perustuu Erich Kästnerin kirjaan. Elokuvan tapahtumapaikkana on Afrikassa sijaitseva Okavangon suisto, jossa eläimiä uhkaa kuivuus kun joka vuotinen tulva ei tulekaan. Kuivuuden syyksi paljastuu liikemiehen pykäämä pato. Savannin eläimet, ja muutama kauempaakin tullut vieras, päätyvät järjestämään konferenssin (elokuvan alkuperäinen nimihän on eläinten konferenssi) jotta ongelma saataisiin ratkaistua. Trailerien perusteella eläimet luottavat kuitenkin enemmän toimintaan kuin pohdintaan.

Elokuvaa esitetään sekä normaaliversiona että 3D:nä. Suomidubissa näyttelee mm. Antti L. J. Pääkkönen.



8.7 Tapaus Punahilkka 2 (Hoodwinked Too! Hood vs. Evil)

Vuonna 2005 valmistunut Tapaus Punahilkka on saanut jatko-osan. Punahilkka saa tehtäväkseen ratkaista Hannun ja Kertun kidnappauksen. Leffassa tehdään pilaa kaikesta mahdollisesta: saduista, elokuvista, tv-sarjoista ja muista animaatioista. Mike Disan ohjaaman elokuvan takaa löytyy Kanbar Entertainment.

Elokuvaa esitetään 3D:nä eikä sitä ole dubattu suomeksi.

Johtopäätös!

Yksityisetsivät Nikke Knatterton (Nick Knatterton) on alkujaan saksalaisen Manfred Schmidtin sarjakuvahahmo. Hahmo parodio Amerikkalaisia salapoliiseja ja supersankareita. 15-osainen piirrossarja valmistui vuonna 1977. Scmidt käsikirjoitti myös sarjan ja ohjasi jaksot. Animoinnista vastasi Miki Muster.


Nikke on mestarillinen salapoliisi. Hän omaa tarkan muistin ja valppaat aistit ja huikean päättelykyvyn. Nikellä on käytössään myös laaja kokoelma erilaisia ja mielikuvituksellisia varusteita. Väkivallan sijaan tämä etsivä käyttääkin mieluummin apunaan näitä vempeleitä mutta tarvittaessa mojauttaa roistoja tarkalla nyrkillään.


Vaikka sarja ei juuri mässäile väkivallalla, sitä ei alastomuuden ja pikkutuhmien vitsien takia voi suositella lasten katsottavaksi. Kuitenkin moni 80-luvun lapsi muistaa katsoneensa sarjaa pienenä yhdessä vanhempiensa kanssa. Ehkä Nikke siis kuitenkin on koko perheen viihdettä. Sarjasta löytyy monenlaista huumoria, toisia naurattavat Niken johtopäätökset ja huikeat apuvälineet, tosiin uppoaa politiikan, viihdeteollisuuden tai yhteiskunnan piikittely.


Hahmot eivät puhu, vaan sarjan tapahtumia selventää kertoja. Äänimaisema koostuu äänitehosteista. Suomenkielisenä lukijana toimi Jarmo Koski, joka äänitti osuutensa usein ensimmäisellä otolla, jopa koko jakson kerrallaan. Kertoja selostaa tapahtumia yksityiskohtaisesti ja asialliseen tyyliin ja tahti on nopeatempoisessa sarjassa usein hengästyttävä. Kertoja tuokin sarjaan oman huumorinsa ja suomenkielinen käännös ja Kosken eläytyminen ovat onnistuneet erinomaisesti.

Suomessa sarja on esitetty ensimmäisen kerran vuonna 1989 ja uusittu muutamia kertoja. Kaikki jaksot julkaistiin dvd:llä vuonna 2008.

Jaksot:
1. Tunnetko Knattertonin?
2. Alibi-baarin salaisuudet
3. Aina perjantaisin
4. Tiirikoita, turvasäilöjä ja tekijöitä
5. Kauko-ohjattu mehiläinen
6. Seteleitä, letukoita ja huijareita
7. Urkkijoita, hölmöjä ja haihattelijoita
8. Tuliaseita ja tietokoneita
9. Käteistä, koruja ja koukeroita
10. Keräilijöitä, väärentäjiä ja varkaita
11. Rikollinen liemikuutio
12. Pää putosi jokeen
13. Ryöstäjiä, tyttöjä ja hotelleja
14. Muotia, maalareita ja malleja
15. Kujeita, kuhertelua ja kuvantekijöitä

Nukkumatti 2/2, Nukkumatin aatteet

Nukkumatin tehtävä oli toivottaa lapsille hyvää yötä ja nukuttaa heidät unihiekalla.

Sarjan tarinoissa oli aina lapsia jotka olivat menossa nukkumaan ja Nukkumatti tuli heidän luokseen erilaisilla liikkumisvälineillä kuhunkin jaksoon sopivasti.

Nukkumatti matkasi lasten luo ympäri maapalloa, ja esimerkiksi Intiassa käydessään hän liikkui norsulla tai riksalla. Eri maat ja kansallisuudet olivatkin yksi tarinoiden kestosuosikkiaihe. Toinen suosittu ja paljon käytetty aihe olivat tutut ja perinteiset sadut, erityisesti Grimmin veljesten tuotannosta. Aikuisia sarjassa näkyi harvoin ja silloinkin satuhahmoina, kuten Lumikki tai seitsemän pienen kilin äiti.

Nukkumatin seikkailujen haluttiin myös heijastavan todellisuutta. Nukkumatti oli läsnä Itä-Saksan ajankohtaisissa ilmiöissä ja elämässä. Sarjassa nähtiin avaruuden valloituksen ohella. myös lähiöiden rakennusta ja Nukkumatti osallistui mm. Itä-Saksan 20-vuotis juhliin, sekä maassa järjestettyyn maailman nuorisofestivaaliin. Myös pikku pioneerien toimintaan Nukkumatti osallistui ahkerasti.

Kuitenkin 80-luvulla Nukkumatin maailman ja todellisen Itä-Saksan välinen ero kasvoi aina vain suuremmaksi. Kansalla ei ollut rahaa, eikä kyllä ostettavaakaan, Nukkumatti sen sijaan kuljetti tavaraa ihmisten kotioville. Nukkumatin oli vaikea ihannoida omaa aikaansa, joten ohjelman aiheet siirrettiin menneisyyteen tai satuihin.

Nukkumatin jaksoista voi löytää myös mahdollisia poliittisia kannanottoja. Eräässä jaksossa Nukkumatti harrasti riippuliitoa, mikä oli DDR:ssä kiellettyä. DDR:n 40-vuotisjuhlapäivänä Nukkumatti seurasi kuinka tyhjiö syntyy.

Nukkumatin itä-saksalaisuus näkyy myös hänen ideologiassaan. Nukkumatti oli sosialismin sympaattinen sanansaattaja.

Suomessakin huomattiin Nukkumatin vierailut pioneerileireillä, joissa lapset odottivat häntä punaiset huivit kaulassa. Nukkumatin avaruusraketin kyljessä luki tietysti CCCP eikä Neuvostoliiton lippujen liehunta ollut sarjassa kovin harvinainen näky.

Nukkumatin kasvatuksellisista ajatuksista tärkeimpiä, olivat aikaisen nukkumaan menon lisäksi ystävällisyys, solidaarisuus, toisten auttaminen ja ymmärtäminen. Nämä periaatteet näkyvät jaksoissa. Lapset auttavat toisiaan, etenkin pienempiään, ja eläimiä. Eri kansallisuuksia edustavat lapset odottavat Nukkumattia sulassa sovussa.

Saksojen yhdistyessä 1990 Itä-Saksan televisio lopetettiin. Tämä oli koitua Nukkumatin kohtaloksi. Jokailtaiset lähetykset aiottiin lopettaa 30-vuoden jälkeen.

Sarjan suuri suosio kuitenkin pelasti Nukkumatin ja sen tekemistä jatkettiin, nyt idän ja lännen yhteistyönä. Nukkumatti oli ainoa itäsaksalainen ohjelma joka jäi elämään yhdistymisen jälkeen sellaisenaan. Syy oli pitkälti taloudellinen, sarjan tuotto oli huikea, mutta sehän johtuu juuri sarjan suosiosta.

Nukkumatin suuri suosio tuli ilmi viimeistään protestiliikkeistä, jotka syntyivät kun sarja uhattiin lopettaa. Ihmisten reaktio osoitti myös kuinka tärkeä Nukkumatti oli (entisten) itä-saksalaisten identiteetille. Nukkumatti muistutti heitä menneestä, DDR:n liittyi myös hyviä muistoja.

Yhdistymisen jälkeen Nukkumatin tärkeimmäksi aatteeksi nousi erilaisuudesta iloitseminen, vastapainona sosialismin yhtenäisyysajatukselle.


Suomen televisioon Nukkumatti saapui vuonna 1973, TV2:n silloisen johtajan Hannu Lemilän toimesta. Ehkä huolellinen animaatio oli vakuuttanut Lemilän, mutta syynä ohjelmavalintaan saattoi olla myös Suomen hyvin lämpimät välit Itä-Saksaan.

Aluksi Nukkumatti johdatti lapset katsomaan iltasatu-ohjelmaa ja Pikku Kakkosen aloitettua 1977, Nukkumatista tuli yksi ohjelman rakastetuimmista kasvoista. Suomenkielisen laulun sanoitti ja esitti Jukka Siikavire.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ja suosiostaan huolimatta ei Nukkumattia enää Pikku Kakkosessa nähdä, ainakaan tällä hetkellä. Syyksi on kerrottu sarjan laadun huonontuminen vuosien myötä, sekä aiheiden ja kulkuvälineiden muuttuminen utopistisempaan suuntaan. Myös raha vaikutti, tässäkin asiassa.


Nukkumatti kävi maailman matkoillaan myös Suomessa. Suomijaksot käsikirjoitti Taina Repo, joka oli 80-luvun alussa haastattelemassa Gerhard Behrendtiä suomalaiseen lehteen. Behrendt pyysi häneltä käsikirjoitusta kahteen Suomijaksoon, toinen tapahtuisi kesällä ja toinen talvella.

Televisiossa nähtiinkin Nukkumatti hiihtämässä talvisessa maisemassa porojen keskellä ja melomassa kajakilla pitkin lapin puroja. Jaksojen teossa ilmeni jälleen kerran tekijöiden omistautuminen sarjalle. Repo sai tehtäväkseen valita suuren orkesterin soittamista musiikkipätkistä suomalaisimman vaihtoehdon ja toimia makutuomarina, kun erilaisista sienistä ja maaleista valmistettiin jäkälää. Osa työryhmästä tarkkaili Berliinin eläintarhassa peurojen liikkeitä, jotta poroista saataisiin mahdollisimman aitoja.

Satu päättyi näin ja lapset käyvät, jo nukkumaan - siis hyvää yötä.

Nukkumatti 1/2, Nukkumatin synty

Nukkumatti, Nukkumatti lasten, illoin kulkee, heittää unihiekkaa. Päivän leikit aika lopettaa on, kun TV:n iltasatu alkaa.

Jo vuodesta 1973 suomalaiset ovat saaneet jännittää millaisella kulkuvälineellä nukkeanimaatiohahmo Nukkumatti saapuu tällä kertaa lankahiuksisten lasten luo, katsomaan televisiosta aluksi iltasatua ja myöhemmin koko Pikkukakkosen lähetystä.

Vuonna 1959 Länsi-Saksan ja Itä-Saksan välille kehkeytyi kilpailu lastenohjelmien teossa. Länsi-Saksalta oli tulossa Nukkumatin tervehdys lapsille-niminen ohjelma ja Itä-Saksan televisiolle tuli kiire valmistaa sille oma vastine. Deutscher Fernsehfunk:ssa (DDR:n televisioyhtiö DFF) animaatioiden parissa työskennellyt Gerhard Behrendt sai tehtäväkseen suunnitella ja valmistaa pikaisesti nuken, josta tulisi tähti DDR:n televisioon. Tuosta hetkestä Nukkumatin ensi-iltaan kului noin kolme viikkoa.

Aluksi Behrendt toimi itse Nukkumatti-jaksojen käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja animaattorina. Lopulta Nukkumattia tehtiin kuitenkin jopa 50 ihmisen voimin. Behrendt loi myöhemmin myös muita Nukkehahmoja, mutta Nukkumatti oli hänen elämäntyönsä.

Nukkumattiin panostettiin täysillä. Työ oli hyvin tarkkaa ja perusteellista, niinpä yhden kaksi minuuttisen tarinan kuvaaminen kesti jopa kolme kuukautta. Animaatiot kuvattiin suurella, noin kaksi kertaa kolme metriä pitkällä pöydällä, johon kunkin tarinan lavasteet oli huolella rakennettu. Materiaalien keräämiseen ja esineiden valmistukseen oli erikoistunut suuri määrä työntekijöitä.

Myös Nukkumatin ajopelit, jotka vaihtuivat aina joka jaksossa, suunniteltiin ja toteutettiin tarkasti ja huolellisesti. Sopivan kulkuvälineen valinta ja rakentaminen vaati myös paljon taustatutkimusta. Tekijöiden piti tutustua eri maissa käytettyihin kulkuneuvoihin tai jos mukana oli eläin, esimerkiksi hevonen vetämässä kärryjä, piti tekijöiden tutustua hevosen liikkeisiin, jotta siitä saatiin uskottavan ja aidon näköinen.

Nukkumatin suosiossa olivat ajankohtaiset ja modernit kulkuvälineet. Kotimaassaan
DDR:ssä Nukkumatti sai testattavakseen uusimmat junamallit sekä metron. Berliinin Pionerparkissa oleva lasten pienoisjunarata oli Nukkumatin kulkuneuvona useasti.

Hän pääsi myös avaruuteen, samanlaisella avaruussukkulalla kuin DDR:läinen kosmonautti Jahn. Ensimmäisen kerran Nukkumatti kävi avaruudessa 1961. Hän laskeutui myös kuuhun vuonna 1973. Nukkumatin uraa kosmonauttina hillittiin, ettei hän vaikuttaisi paremmalta kosmonautilta kuin neuvostoliittolaiset kollegansa.

Nukkumatin hahmo on muuttunut hieman vuosien saatossa. Yksi muutos liittyy televisioteknologiaan, aluksi sarja oli mustavalkoinen. Nykyisin käytössä oleva lempeä sini- tai punanuttuinen nukke, on ollut käytössä jo vuosikymmeniä ja on se kaikkein tutuin Nukkumatti. Hahmon pitkä parta kuvastaa iän tuomaa viisautta, mutta Nukkumatti on kuitenkin kiltti ja lapsenomainen.

Animaatiossa Nukkumatti heittää unihiekkaa joka jakson lopuksi. Unihiekan tekeminen oli oma vaikeahko prosessinsa, siihen käytettiin mm. foliota ja kimmeltävää hilettä. Ironista on, että useimmat lapset sulkivat silmänsä tai karkasivat television äärestä unihiekan ulottumattomiin, aikaisen nukahtamisen pelossa.

Musiikki oli tärkeä osa Nukkumattia, hahmot eivät nimittäin puhu lainkaan. Nukkumatin alkuperäisen tunnussävelmän sävelsi Wolfgang Richter, aikaa työhön kului kolme tuntia. Saksankielisessä versiossa laulun laulavat lapset.

Nukkumatti, Nukkumatti, ei kiirettä meillä vielä.
Kaunis toivotus hyvänyön, kohta päättää päivän työn.
Viivythän vielä hetken?
Nukkumatti, Nukkumatti, ei kai kiirettä sulla vielä?
Tänne saavuit varta vasten, iloks kaikkien pienten lasten.
Ole vieraanamme täällä.

Joka jaksossa kuullaan tunnussävelmän lisäksi myös teemaan sopivaa muuta musiikkia, esimerkiksi maasta jossa Nukkumatti kyseisessä jaksossa vierailee.

Kirjoitin Nukkumatista pienoistutkielman osana lopputyötäni joitain vuosia sitten, joten aineistoa riittää. Siksipä jaan aiheen kahteen osaan. Seuraavassa tekstissä käsitellään Nukkumatin ideologiaa ja Suomi-suhdetta.

Janoschin Tarinatuokio

Puolalainen Horst Eckert, taiteilijanimeltään Janosch on kirjoittanut ja kuvittanut yli sata lastenkirjaa. Oi ihana Panama oli hänen ensimmäinen teoksensa ja se julkaistiin vuonna 1960.


Janoschin kuvakirjat siirtyivät animaatioon Janoschs Traumstunde vuosina 1985-1989 Länsi-Saksassa. Jaksoja tehtiin 26 ja yksi jakso kestää 25 minuuttia. Osa jaksoista sisältää useamman lyhyen tarinan. Jatkuvaa juonta ei sarjassa ole.

Piirrosjälki on rosoista, jopa hieman sotkuista. Animaatio noudattaa tarkasti Janoschin kuvituksia ja tyyli on hyvin persoonallinen. Äänimaailmalla on suuri merkitys tunnelman luojana, hahmojen liikkuessa kuuluu rapinaa, kahinaa ja rohinaa. Musiikit on säveltänyt Wolfgang Brunke.


Sarjan hahmoja ovat mm. Pikku Karhu, Pikku Tiikeri, Popov-mies ja polkkatukkainen Karhu, joka esiintyy aina ohjelman alussa. Lisäksi mukana on suuri joukko sammakoita, jäniksiä, ankkoja, hiiriä ja muita eläimiä.

Suomessa Tarinatuokiota on alunperin esittänyt Yle, sekä suomeksi että ruotsiksi. Ylen suomidubissa esiintyivät Jarmo Koski, Inkeri Wallenius ja Risto Aaltonen. 2000-luvulla Sub Juniori alkoi esittää sarjaa ja sitä on julkaistu sekä yksittäisillä dvd:eillä että bokseina. Jarmo Koski näyttelee myös uudessa dubissa, lisäksi mukana ovat Iikka Keskinen, Severi Keskinen ja Riikka Oksanen.


Suomalaiset Dvd:t ja niiden sisältämät tarinat:

Janoschin Tarinatuokio 1:
Postia tiikerille
Villin lännen tarina
Tiikerijuovainen sorsa ja sammakko

Janoschin Tarinatuokio 2:
Aarteen etsintää
Leijonasydän ja Silkkitassu
Robinson jäniksen ihana elämä

Janoschin Tarinatuokio 3:
Popov ja tarina linnasta
Merihevosten kilpajuoksu
Korppi Jaakko

Janoschin Tarinatuokio 4:
Kasperi hölösuu
Popov ja Pietu
Pikku Karhu, Pikku Tiikeri ja Possu

Janoschin Tarinatuokio 5:
Josa ja taikaviulu
Sammakkoprinssi
Oi ihana Panama

Ensimmäiset viisi dvd:tä on julkaistu sekä yksittäin että dvd-boksina.

Tarinatuokio 6: Näkymätön intiaani
Näkymätön intiaani
Kasperi myssy
Herra sepän salaisuus

Kuudetta Tarinatuokiota ei outoa kyllä löydy kummaltakaan boksilta.

Toiselta dvd-boksilta löytyy kuusi dvd:tä:
Janoschin Tarinatuokio 7: Etanajuna ja 12 asemaa
Janoschin Tarinatuokio 8: Kolme rosvoa ja korppikuningas
Janoschin Tarinatuokio 9: Tiikeripossu
Janoschin Tarinatuokio 10: Pullopostia Pikkaraiselle
Janoschin Tarinatuokio 11: Jokke Nallekarkki
Janoschin Tarinatuokio 12: Pikku Tiikerin syntymäpäiväkutsut

Näitä ei ole julkaistu yksittäin.