Animaatioiden isät

Äitienpäivänä esittelyssä oli kahdeksan animaatioiden äitiä, eipä siis liene yllätys että isänpäivänä listaan kahdeksan animaatioiden isää.

Barbapapa

Barbapapojen perheen pää, vaaleanpunainen Barbapapa on seitsemän lapsen isä. Suurperheen lapsia kannustetaan heidän omien mielenkiinnon kohteidensa pariin ja jokaisen omaa persoonallisuutta tuetaan. Barbapapa näkee jokaisen lapsensa yksilönä ja kaikille riittää rakkautta. Barbapapa-perheellä onkin lämmin ja hyvä yhteishenki.

Barbapapa on varsin mukautuva isä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hän pystyy muuttamaan muotoaan tarpeen tullen vaikka taloksi.

Gru

Grun tie isäksi käy adoption kautta. Superrikollisen motiivit lastenhankintaan eivät ole kaikkein kunniakkaimmat, vaan Margo, Edith ja Agnes ovat osa Grun suunnitelmaa varastaa kuu. Suloisten tyttöjen tehtävä on hämätä Grun kilpailijaa, mutta loppujen lopuksi se onkin itse ilkimys joka tyttöjen pauloihin kietoutuu.

Perheen isäksi heittäytyminen ei käy aivan helposti ja Grukin saa kasvaa uuteen roolinsa hiljalleen ja jopa ansaita sen. Lopulta Grukin sisäistää niin iltasatujen kuin teekutsujenkin hienoudet ja yrmystä pahiksesta tulee tytöille kelpo isä. Itse ilkimys 2 saa ensi-iltansa Amerikassa ensi Heinäkuussa ja oletettavasti silloin nähdään miten Gru kasvattajana pärjäilee.

Stressi-Erkki

Erkki on kahden lapsen isä, joka kärsii jatkuvista paineista niin kotona kuin töissäkin. Eronneen Erkin lapset asuvat hänen kanssaan ja lisäksi Erkki saa hyysätä juoppoa au pairia ja yrittää tulla toimeen ex-vaimonsa kanssa. Hänen lapsensa eivät ole siitä helpoimmasta päästä: tytär on allerginen lukuisille asioille aina eläimistä mausteisiin ja apaattisella pojalla on oppimisvaikeuksia. Erkki tekee kaikkensa lapsiensa eteen ja yrittää kyllä parhaansa. Hyvät yritykset vain tuppaavat kääntymään katastrofeiksi.

Claire kuvailee isäänsä kaikesta tämän sähläämisestä huolimatta näin: "Hän on tosi kiva, hyvä isä ja todella todella vastuullinen."

Mikko Mallikkaan isä

Mikko Mallikkaan isä ei aikoinaan (ensimmäinen Mikko kirja julkaistiin 1972) ollut mikään tavanomainen ilmestys. Mikolla ei nimittäin ole äitiä vaan isä on yksinhuoltaja. Nykyään tätä ei osaa pitää kummallisena, kummallisempaa on se että isä polttaa piippua ja vieläpä sisätiloissa. Maailma muuttuu.

Mikon isä on rauhallinen mies, joka ei helposti hermostu. Ei edes silloin kun Mikko jättää lelunsa levälleen, viivyttelee aamulla tai juoksuttaa isää pitkin iltaa hakemassa vesilasillista tai hammasharjaa. Mielikuvitusystävä Mulperikin saa isältä tarvitsemansa huomion. Isä keskustelee mielellään Mikon kanssa poikaa vaivaavista asioista ja vaikka hän nauttiikin lehden lukemisesta nojatuolissaan, liikenee aikaa myös leikkeihin. Mikon ja isän kotona on turvallinen ja kodikas tunnelma.

Muumipappa

Muumipeikon isä on muistelmakirjailija ja seikkailija. Muumipappa on valmis suojelemaan perhettään vaaroilta vaikka tussari kourassa. Hän on joutunutkin uhmaamaan niin lihansyöjäkasveja, Mörköä kuin Muumitalon luona hiippaillutta jättimäistä mysteerihirviötäkin. Suojelevan puolen lisäksi Muumipapasta löytyy myös epävarmuutta. Muumipapan taiteellinen kriisi on johtanut koko perheen asumaan karulle majakkasaarelle. Muita päähänpistoja ovat olleet mm. ikuisen nuoruuden tavoittelu siirtymällä elämään yöaikaan, rikkaan tädin välttely niin että muu perhe joutui valehtelemaan Papan puolesta ja ompa hän kerran jopa jättänyt lapset oman onnensa nojaan ja lähtenyt salaa yön selkään seikkailuja etsimään.

Vaikka Muumipapan tempaukset ajoittain koettelevat perhe-elämää, on hänen innokkuudestaan, luovuudestaan ja spontaaniudestaan yleensä iloa. Parhaimmillaan Muumipappa johtaa perheen unohtumattomiin seikkailuihin. Muumipappa saattaa vaikuttaa kasvattajana jopa lepsulta ja välinpitämättömältä, mutta Pappa on Muumimammaa useammin huolissaan lasten puolesta. Yleensä huolen takana on kylläkin halu päästä mukaan retkille ja leikkeihin.

Muumipappa itse on löytölapsi, joka hylättiin paperipussissa lastenkodin portaille. Isäksi tultuaan Muumipappa ei ole ottanut käyttöönsä lastenkodista tuttuja kasvatustapoja. Muumipeikko ja muut perheeseen kuuluvat lapset kunnioittavat Muumipappaa ilman että tämän tarvitsisi korostaa auktoriteettiään.

Babar

Norsujen kuningas Babar on neljän lapsen isä. Babarilla on hyvät ja lämpivät välit niin poikiinsa Alexanderiin ja Pomiin kuin tyttäriinsä Loreen ja Isabellaan. Hän on kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta ei lepsuile vaan pitää toisinaan varsin villeihin tempauksiin ajautuville lapsilleen myös kuria. Babarin kurinpito perustuu keskusteluihin. Babar ratkoo kiistat ja ongelmat puhumalla ja on aina valmis kuuntelemaan lapsiaan.

Vaikka kyseessä on kuningasperhe, on norsujen elo melko tavallista. Lapsia ei ole hemmoteltu ja heillä on samanlaiset säännöt kuin muillakin lapsilla. Toisinaan Babar kyllä joutuu heitä tästä muistuttamaan. Perheellä on tapana kerääntyä yhteen kuuntelemaan tarinoita, joita Babar kertoo omasta lapsuudestaan.

Uudessa Babar ja Badun seikkailut -sarjassa päästään näkemään millainen Babar on isoisänä.

Mufasa

Leijonakuningas Mufasa on kunnioitettava hahmo. Simba ihailee isäänsä ja tämän kuninkuutta varauksetta, eikä meinaa ymmärtää että myös Mufasan on noudatettava sääntöjä ja hänelläkin on heikkouksia. Suurin Mufasan heikkous on tietenkin Simba, jota Mufasa suojelee viimeiseen asti.

Mufasa vaikuttaa kaikessa arvokkuudessaan jopa jäykältä, mutta poikansa seurassa hän on rento ja leikkisä isä. Mufasa yrittää keskustella poikansa kanssa tärkeistä elämään ja kuninkuuteen liittyvistä asioista, mutta pikku Simba ei aina jaksa keskittyä näin vakaviin aiheisiin. Luulisi ettei kukaan uskalla uhmata Mufasan sanaa, mutta Simban uteliaisuus vie isän auktoriteetistä voiton kun kyseessä on esimerkiksi seikkailu norsujen hautausmaalla. Mufasan pettymys poikaansa on melkein musertavaa katsottavaa, mutta hän ei ole tarpeettoman ankara. Rajat ovat rakkautta.

 Mauri Myyrä

Mauri Myyrä otti ystävänsä Joonaksen Alfred-pojan hoiviinsa kun koko muu ankkaperhe koki surullisen kohtalon liikenneonnettomuudessa. Alfredille Mauri onkin ainoa ja oikea isä ja Mauri on ottanut isän roolin haltuunsa ihailtavasti. Kaikki eivät suhtaudu erilaiseen perheeseen suopeasti ja Alfred joutuu koulukiusatuksi erilaisen isänsä takia. Alfred ei itse missään vaiheessa kyseenalaista Maurin isyyttä tai häpeile erilaista perhettään.

Isän ja pojan välit säilyvät läheisinä vielä Alfredin aikuistuttua ja muutettua omaan kotiinsa. Usein Alfredin luona kyläilevä Mauri ei holhoa aikuista poikaansa vaan heistä tulee ajan myötä tasavertaiset kumppanit. Isä ja poika luottavat toisiinsa täysin puolin ja toisin. Tämä onkin tärkeää, sillä he ovat joutuneet kokemaan yhdessä monia vaikeita ja vaarallisia tilanteita. Aina Mauri ei ole asioista samaa mieltä poikansa kanssa, mutta kunnioittaa tämän mielipiteitä. Riitoja heidän välillään nähdään hyvin harvoin, mikä johtunee mutkattomista väleistä ja molemminpuolisesta arvostuksesta.

 Onnellista Isänpäivää!

Eläinmaailman eläimet

Ihmismäiset eläimet ovat animaatioiden vakiintunutta hahmokuntaa. Eläimet käyttävät vaatteita, vaikkakaan eivät välttämättä kokonaisia asua, asuvat taloissa ja käyvät töissä tai koulussa. Yleensä niissä ei ole eläimellisyydestä jäljellä kuin ulkonäkö ja sekin on tyylitelty ja ihmismäistetty.

Se kuinka sisälle ihmisten sivystykseen eläimet ovat päässeet vaihtelee. Kanit saattavat pitää porkkanoista ja oravan talo voi olla rakennettu puuhun, mutta yhtä hyvin eläimet voivat asustaa tiilitalossa asuinalueella ja syödä kaupan valmisruokia. Jossain tapauksessa kani ja kettu voivat olla ystäviä, toisessa sarjassa kettu saattaa vaania kania pahoissa akeissa. Useimmiten eläimet pariutuvat saman lajin edustajan kanssa, mutta sekin menee läpi että eri lajin edustajat perustavat keskenään perheen. Eläinten antropomorfismiin ollaan animaatioissa jo niin totuttu, ettei siinä ole juurikaan kyseenalaistamista ja muuttuviin yksityiskohtiin sopeudutaan nopeasti.

Mutta yksi häiritsevä asia löytyy: eläimet. Eläimillä nimittäin voi olla lemmikkejä tai kotieläimiä tai villit eläimet voivat elää niiden kanssa rinnakkain. Kuinkas se on mahdollista?

Klassisin ongelma jota luultavasti kaikki ovat joskus miettineet tulee Disneyltä. Kerroppa meille Mikki Hiiri, jos paras ystäväsi on koira nimeltä Hessu Hopo, miksi koira nimeltä Pluto on lemmikkisi?

Heluna Ammun kehitys on varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisessä lyhärissä (Plane Crazy) jossa Helunan kerrotaan esiintyneen, nähdään vielä neljällä jalalla kävelevä maalaislehmä. Seuraavassa lyhärissä (The Plow Boy) on jo mukana Polle Koninkauluskin, joka kävelee kahdella jalalla ja käyttää hattua. Heluna on edelleen Mikin ja Minnin rinnalla lehmä, Mikki jopa lypsää sitä. Neljännessä lyhärissä (The Karnival Kid) Heluna on saanut hatun, mutta vasta kuudennessa (The Shindig) sen utareet on peitetty esiliinalla. Tässä maailmassa osa eläinyksilöistä voi siis kehittyä ihmismäisiksi, vaikka muut lajitoverit jäävät eläimiksi. Evoluutioteoriaa ei tässä kohdin kannata kai edes miettiä. Parempi oikeastaan olla miettimättä koko aihetta Disneyn osalta tämän enempää, ettei aivan sekoa. Esimerkkejä on nimittäin aivan liikaa.

Hyvä ja suosittu aihe lapsille suunnattuun sarjaan on lasten elämä. Yksi monen lapsen elämään jossain vaiheessa liittyvä asia on halu saada oma lemmikki. Mutta entä kun animaation lapsi on eläinlapsi?

Lemmikin kaipuu on iskenyt mm. maasika Arttuun ja kilpikonna Frankliniin. Artulla on lemmikkikoira Kamu. Mutta toisaalla Artulla on koiria myös ystävinään. Vielä lisää hämmennystä aiheuttaa se että muutamassa jaksossa Kamun näytetään puhuvan. Hänen puhettaan eivät tosin ymmärrä kuin muut eläin-eläimet (mm.kissat ja linnut) ja vauvat.

Franklin saa lemmikin heti piirrossarjan ensimmäisessä jaksossa. Franklinilla on lelukoira Sami, mutta eihän se ole oikea, kuten lintu, kissa tai poni. Mutta kun sarjan eläimet eivät käytä vaatteita, eikä suurinta osaa ole edes nimetty (Franklinin ystäviähän ovat mm. Majava, Etana ja Hanhi) alkaa ero lemmikin ja omistajan välillä kaventua vähän liikaa. Onneksi Franklin valitsee itselleen lemmikiksi kultakalan, joka tuntuu edes hieman loogiselta lemmikiltä kilpikonnalle.

Babarissa on jakso, jossa nuori Babar kohtaa viidakossa pahkasian. Hän ottaa possun lemmikikseen, mutta ei tiedä että sillä on jo omistaja. Possu on sarvikuonokuningas Rataxeen vaimon rakas Reginald. Mutta miten norsut ja sarvikuonot voivat pitää pahkasikaa lemmikkinä? Toisaalta sarjassa viidakon eläinten siirtyminen ihmismäisiin tapoihin on vielä kesken, ehkä pahkasiat ovat jääneet kehityksen kelkasta ja niitä on soveliasta pitää lemmikkeinä?

Nalle Luppakorvan maailma ei myöskään ole täysin looginen. Eläinhahmot asuvat taloissa ja käyttävät vaatteita, ainakin suurimmaksi osaksi. Esimerkiksi Luppakorvan koiraystävä Musti nähdään välillä alastomana, asumassa koirankopissa. Toisissa jaksoissa Musti on viimeisen päälle puettu ja käy lastentarhassa. Samaa tekevät puput, oravat ja kissat. Tälläiset vaihtelut eivät kuitenkaan tunnu häiritseviltä, koska eläinten suhtautuminen toisiinsa ei muutu. Musti ei missään vaiheessa ole Luppakorvan koira-lemmikki vaan se esiintyy aina tasavertaisena ystävänä, oli sillä sitten vaatteet tai ei. Miksei sitä voisi välillä käyskennellä alasti metsässä vaikka asuisikin talossa?

Yksi sarjan jaksoista herättää kuitenkin ihmetystä. Siinä Luppakorva ystävineen löytää pienen hauvan. He keksivät ottaa sen mukaansa lastentarhaan, jonne se voisi jäädä kaikkien lasten lemmikiksi. Se sopiikin sekä opettajalle että talonmiehelle, mutta ilo lopuu lyhyeen kun sisään tulee rouva joka etsii kadonnutta koiranpentua. Mutta rouvahan on itsekin koira! Onko pentu siis hänen lemmikkinsä vai lapsensa?

Vekarat-sarjan päähenkilö on possupoika Sasu. Sasun parhaita ystäviä ovat Torsti-sonni ja Sanna-ankka. Sasu asuu maatilalla jolla kasvatetaan lampaita ja kanoja. Lampaat kyllä temppuilevat oikeita lampaita enemmän ja nousevat välillä kahdelle jalalla, mutta ovat silti maatilan kotieläimiä. Joita porsaat hoitavat. Porsaat, joiden ystäväpiiriin kuuluu lehmiä ja vuohia ja jopa ankka. Mikä erottaa lampaat tästä joukosta? Entä mitä eroa on kanoilla ja ankoilla? Uskaltaako Sanna kyläillä Sasun perheen luona huolettomin mielin vai onko sekin vaarassa joutua ulkoruokintaan?

Kolme muskettikoiraa kertoo muskettisotureista ja miekkataisteluiden ja "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -paatoksen lisäksi kuvaan kuuluu se että taistelusta toiseen liikutaan uljaasti ratsain. Mitä muuta Muskettikoirilla voisikaan alla olla kuin hevonen? Polkupyörä? Skootteri? Se olisi huomattavasti typerämpää kuin ihmismäinen koira ratsastamassa hevosmaisella hevosella. Kun sarjan ihmismäiset hahmot ovat lähinnä koiria ja kissoja (Kardinaalin miehissä on yksi possu) tuntuu hevonen hevosena vielä ihan uskottavalta.

Hevosia nähdään myös Matka maailman ympäri -sarjassa. Tälläkin kertaa hevoset ovat tarinan kannalta perusteltuja. Ideahan on että Phileas Fogg kiertää maailmaa vuonna 1872 ja vaikka Fogg matkakumppaneineen on kuvattu eläimiksi on Jules Vernen tarinaan pohjaava sarja muuten melko lailla kiinni realismissa. Hevosvankkurit kuuluvat olennaisesti ajan kulkuneuvoihin. Hevosten lisäksi sarjassa nähdään myös Goa-norsu, joka sekin tuntuu käyvän järkeen aika hyvin.

Jos hevosten asema animaatioissa tuntuu epäreilulta, tasaa tilannetta se että My Little Pony -sarjoissa hevoset ovat määräysvallassa. Tottakai söpöillä poneilla kuuluu olla söpöjä lemmikkejä! Ja koska nämä karkinkirjavat ponit (joista osalla on sarvi tai siivet) ovat jo melko kaukana oikeista poneista eivät lemmikit tunnu niiiin kummalliselta asialta. Mutta vähän kummalliselta silti...

Alfred J. Kwak -sarjassa eläimet pysyvät lähes kokonaan ihmismäisinä. Ainoa oikeasti villiltä vaikuttava eläin on kilpikonna jonka selässä on saari. Vesimaassa taas toinen kilpikonna pitää antiikkikauppaa. Hieman hämmentävää on myös se että sillit osaavat puhua, mutta niitä pyydetään ruuaksi. Samoin valaat osaavat puhua, vaikkakin omaa kieltään. Silti niitäkin jahdataan. Nämä eivät ole kuitenkaan kovin suuria epäkohtia. Onneksi, sillä kun sarjassa käsitellään ankkojen ja hanhien välistä rasismia olisi hieman outoa jos Alfred toisaalla taluttelisi koiraa.

Jaksossa nimeltä "Sirkuksessa" Alfred pestautuu pelleksi sirkukseen. Sirkuksen vetonaula on hirmuinen ihminen jota paimentaa ihmistenkesyttäjä Orhi. Voiko tämän tulkita vitsailuksi eläinten maailman eläinten epäloogisuuksille?

Viimeiseksi esimerkiksi on pakko ottaa Muumilaakson tarinoita. Muumit kasvattavat talonsa ympärille viidakon, jonne Haisuli vapauttaa eläintarhasta joukon puhuvia eläimiä. Ensin eläimet suunnittelevat muumien syömistä, sitten ne ystävystyvät Muumiperheen kanssa. Kun eläimet tahtovat palata takaisin eläintarhaan, lähtevät Muumit saattamaan niitä. Mutta eläintarhasta löytyykin sopiva häkki myös Muumeille, jotka muistuttavat aivan riittävästi virtahepoja.

Onneksi Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Hemuli hankkivat Tiedeakatemian presidentiltä todistuksen siitä etteivät Muumit kuulu häkkiin. Eläintarha pahoittelee sekaannusta kera kauniiden sanojen ja kukkasin. "Ei pidä arvostella pelkän ulkokuoren perusteella." Toteaa eläintarhanjohtaja.

Homma hallinnassa

Presidentinvaalien toinen kierros on käynnissä ja pakkohan aiheeseen on tarttua hieman blogissakin.

Minkälaiset hahmot animaatioissa pitävät valtaa? Arvatenkin kuningaskuntia löytyy lukuisia, ovathan kuninkaat, kuningattaret, prinssit ja prinsessat perinteisten satujen vakiohahmoja. Mutta löytyykö animaatiosta tasavaltoja, joissa hallitsee presidentti? Entäpä löytyykö animaatiovaltioiden johdosta naisia?

Kahdesta tv-sarjasta, kahdesta elokuvasta ja tietysti Jean de Brunhoffin kirjoista tuttu norsukuningas Babar hallitsee vaimonsa mukaan nimettyä Celesten kylää. Lapsuutensa Babar vietti viidakossa, mutta päätyi äitinsä kuoltua kaupunkiin. Ihmisten tavoille oppinut Babar kurvasi takaisin viidakkoon punaisella avoautolla. Vanhan norsukuninkaan kuoltua nuori Babar kruunattiin kuninkaaksi. Apunaan hänellä on kaksi neuvonantajaa, Kornelius ja Pompadour. Vaikka Babar kaipaa välillä poikamaisten kujeiden pariin, hän osoittaa jo nuorena olevansa oikeudenmukainen, päättäväinen ja pätevä kuningas.

Vartuttuaan Babar perustaa perheen lapsuudenystävänsä Celesten kanssa. Kuningasperhe asuu kauniissa palatsissa, mutta tuntuu kaikinpuolin tavalliselta ja jopa arkiselta norsuperheeltä. Isänä Babar on lempeä mutta tarvittaessa tiukka, siis hyvin samanlainen kuin kuninkaana. Ulkopolitiikka liittyy olennaisesti kuninkaan toimiin ja tämäkin osa-alue sujuisi Babarilta varmasti varsin hyvin, ellei naapurimaata hallinnoisi oikukas sarvikuonokuningas Rataxes. Rataxes ei voi sietää norsuja ja järjestää maiden välille monenlaisia selkkauksia ja sodan julistuksia. Kuninkaina Babar ja Rataxes ovat toisensa vastakohdat.

Disney on kääntänyt elokuviksi suuren määrän satuja ja lanseerannut prinsessoista alati kasvavan tuoteperheen. Ja vaikka prinsessat pääosassa ovatkin, myös varsinaisia hallitsijahahmoja riittää niin paljon että poimin tähän vain osan.

Robin Hood-elokuvan alkuasetelma on kurja. Oikeamielinen kuningas Richard on poissa ja valtaa pitää ilkeä ja ahne prinssi Juhana. Juhanan kykyjä hallitsijana kuvaa hyvin se, että Richardin kruunu on hänelle kirjaimellisesti liian suuri ja pysyy päässä vain korvia jännittämällä. Juhana on nostanut verot pilviin ja kyykyttää kansaa. Vaikka Juhana on kova ja armoton, on hän myös lapsellinen oikuttelija ja vaikeissa tilanteissa kykenee vain imemään peukaloaan. Lopulta Robin Hood vie Juhanalta rahat, jotka tämä on vienyt kansalta, ja Juhana polttaa päreensä ja linnansa. Juhana päätyy vankilaan ja Sherwoodin metsissä saadaan taas huutaa "Eläköön kuningas Richard!".

Leijonakuninkaita tavataan myös toisessa Disney-filmissä, eli tietysti Leijonakuninkaassa. Tässä elokuvassa käsittelyyn pääsee perimisjärjestys, kun Mufasa-kuninkaan pikkuveli ei ole tyytyväinen jäädessään ilman kruunua. Niinpä Scar päättää järjestää pois pelistä sekä veljensä että pienen veljenpoikansa. Mufasan murha onnistuu suunnitelman mukaisesti, mutta pikku Simba jää eloon. Scar asettaa Simban päälle niin suuret tunnontuskat ja syyllisyyden että pentu häipyy vuosiksi kotiseudultaan. Henkisen kasvun jälkeen nöyrä Simba palaa takaisin kotiin ja ottaa paikkansa oikeana kuninkaana.

Kuninkaaksi voi päätyä muutenkin kuin perimisjärjetyksen kautta. Arttu-poika päätyy tähän tärkeään virkaan vedettyään miekan kivestä elokuvassa Miekka kivessä. Elokuva päättyy hämmentyneen Artun istuessa linnassa ulkona hurraavan väkijoukon saartamana. Pojalle ei ole mitään käsitystä uudesta virastaan, mutta apuun saapuu hänen opettajansa, velho Merlin. Näkemättä jää miten kaksikko alkaa kuningaskuntaa johtaa.

Prinsessa Ruususessa käsitellään yhtä kuninkaallisista kertovien satujen vakio aihetta, aviolittoa. Useissa saduissa prinssi ja prinsessa löytävät toisensa ehkäpä hieman yllättäen, vaikeuksien kautta tai rakastuvat ensi silmäyksellä. Prinsessa Ruususessa avioliitosta sovitaankin kahden kuninkaan, Stefanuksen ja Hubertuksen kesken. Stefanus ja vaille nimeä jäävä kuningatar saavat elokuvan alussa Aurora-tyttären joka luvataan samantien puolisoksi kuningas Hubertuksen Phillip-pojalle. Pahatar aiheuttaa suunnitelmaan mutkia kiroamalla Auroran, sitten salaisessa paikassa varttunut Aurora kohtaa metsässä rakkauden, tietämättä että hänet on jo kehdossa luvattu toiselle. Samoin Phillip kohtaa maalaistytön ja päättää antaa prinsessalle pakit. Tietysti Auroran salainen unesta tuttu rakas on Phillip ja maalaistyttö Aurora ja tosi rakkaus voittaa. Hieman höppänät kuninkaat saavat lähinnä nuoreen pariin keskittyvässä elokuvassa ruutuaikaa järjestellessään lastensa avioliittoa ja haaveillessaan lastenlapsista.

Tähän mennessä esittelyssä on ollut Disneyltä vain mieshallitsijoita. Kai niitä naisiakin on?

Ensimmäinen naishallitsija löytyy heti ensimmäisestä elokuvasta, Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Lumikin isän kuoleman jälkeen vallassa on Lumikin äitipuoli, joka tunnetaan nimellä Paha Kuningatar. Elokuvassa ei kerrota minkälainen hallitsija Kuningatar on, mutta jotain kertonee pakkomielle täydelliseen ulkonäköön ja prinsessan asettaminen ensin siivoojaksi, sitten tappolistalle.

Toinen vähemmän miellyttävä kuningatar löytyy Ihmemaasta, jossa Liisa kohtaa Herttakuningattaren. Tämä rouva hallitsee sekavaa valtakuntaansa pelolla, eikä kukaan uskalla sanoa helposti kiihtyvälle ja lausahduksesta "Pää poikki!" tunnetulle kuningattarelle vastaan. Kuningaskunnasta löytyy myös kuningas, mutta valta on selkästi kuningattaren käsissä.

Kolmas kuningatar vilahtaa elokuvassa Basil Hiiri mestarietsivä. Englannin kuningatarta mukaileva hiiri-hahmo ei paljon ruutuaikaa saa, mutta vaikuttaa ainakin kahta edellistä naishallitsijaa pätevämmältä virkaansa joten hahmo on pakko nostaa esittelyyn.

Pixarilta löytyy naishallitsija tietysti muurahaisyhdyskunnasta. Ötökkämaailmassa valtaa pitää useimmiten juuri kuningatar.

Viimeistään Nausicaä todistaa epäilijöille naisten kyvyn toimia johtajina. Hän kantaa vastuuta kansastaan ja koko ihmiskunnan tulevaisuudesta nöyränä ja rohkeana. Nausicaä on vasta nuori tyttö, mutta nousee isänsä kuoleman jälkeen Tuulen laakson kansan rakastetuksi johtajaksi. Hänen vahvuuksiaan hallitsijana on suvaitsevaisuus ja uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan.
Disney-elokuvissa esitellään myös muita valtiomuotoja kuin kuningaskuntia. Kiinaa hallitsee tietysti vanha ja viisas keisari. Hieman erilainen keisari löytyy Etelä-Amerikasta, missä nuori inkakeisari Kuzco keskittyy mieluummin pitämään hauskaa kuin hallitsemaan. Arabiassa Aladdin rakastuu höpsön sulttaanin tyttäreen, prinsessa Jasmineen.

Animaatioista löytyy näiden lisäksi myös kalifaatti, jonka kalifiksi kalifin paikalle haluaa Ahmed Ahne. Venäjän viimeinen tsaari ja hänen vallasta syöksemisensä nähdään Anastasia-piirroselokuvassa ja viimeinen šaahi kaatuu Persepolis-elokuvassa. Egyptiä hallitseva faarao näyttäytyy tietysti Egyptin prinssissä.

Mutta edelleen puuttuu presidentti.

Moni jo varmaan arvaa mistä tv-sarjasta presidentti ja jopa presidentin vaalit löytyy. Alfred J. Kwak -sarja sisältää muutenkin poikkeuksellisen paljon politiikkaa. Sarjan alussa Vesimaa on kuningaskunta, jota hallitsee Leijonamieli I. Hänen poikansa keskittyy konsolipeleihin ja haaveilee urasta avaruusrosvona, joten ei ole mikään ihme ettei Leijonamieli II:lta hallinnointi sitten lopulta sujukaan. Hän nauttii kylpemisestä limonaadissa tai kaakaossa kun valtion talous on täysin kuralla. Edes isosta määrästä ministereitä ja avustajia ei ole apua.

Korppi näkee hetkensä tulleen ja aloittaa vallankaappauksen. Hän perustaa oman Kansallisen Korppipuolueen joka saa nopeasti taakseen tyytymättömän kansan. Korppi on taitava puhuja ja kerää koko ajan puoluelleen lisää kannattajia ja rahaa. Vastustajansa Korppi raivaa tylysti tieltään ja ajaa lopulta jopa itse kuninkaan pois palatsista. Korppi käyttää itsestään sekä nimitystä presidentti että keisari. Kannattajilleen "Korppi on johtaja!". Korpin hirmuhallinto päättyy kun Alfred ja muut hänen vastustajansa onnistuvat tyhjentämään Korpin rahavaraston. Kannattajat häviät köyhtyneen Korpin ympäriltä ja kuningas palaa takaisin.

Myöhemmin Vesimaa siirtyy monarkiasta tasavallaksi ja maassa järjestetään oikeat presidentin vaalit. Ehdolla ovat mm. talouskasvusta haaveileva Taalavaara ja tasa-arvoa ajava, Alfredin lapsuuden ystävä Olli. Myös Korppi on ehdolla ja on saanut taakseen vanhoja kannattajiaan. Demokratia ei kuitenkaan tunnu sopivan Korpille ja vaalipuheet ja -väittelyt tympivät häntä. Niinpä Korppi päätyy murtamaan padon myrskyn uhatessa ja ilmoittautuu sitten auliisti pelastamaan tulvan uhkaamia ihmisiä, jopa oman kampanjansa uhraten. Tulva vaatii jopa kuolonuhreja mutta avulias Korppi kerää kiitosta. Alfred epäilee alusta asti Korpin osuutta tulvaan ja saa epäilyilleen vahvistuksen Korpin kampanjapäälliköltä Harrilta. Vaalien tulos selviää ja Vesimaan ensimmäiseksi presidentiksi valitaan Olli. Kolmanneksi sijoittunut Korppi saa poliisit peräänsä.

Tässä oli vasta Vesimaan hallintoa, Alfredhan ehtii sarjan aikana tapaamaan myös muiden maiden hallitsijoita ja auttamaan heitä monenlaisissa ongelmissa.



Tähän asti olen esitellyt vain kuvitteellisia hallitsijahahmoja, mutta tokihan oikeita hallitsijoita on siirretty animaatioihin, esimerkiksi vierailemaan Simpsoneissa tai South Parkissa. South Parkissa nähdään jopa Suomen päämies, ennenkuin koko maa räjäytetään. Itse valtiaissa on tietysti nähty useitakin Suomen presidenttejä. Mannerheim taas herätti kohua Katariina Lillqvistin nukkeanimaatiossa Uralin Perhonen. Yksi tuoreimpia hallitsija-sarjoja on Norjassa viime vuoden lopulla alkanut kuninkaallisista kertova Monarkiet-sarja.



Lopuksi vielä näyte hyvinkin rennosta hallinnosta Madagascarin kuningas Julienin tyyliin.

Roinaa

Bloggaaminen on valitettavasti viime aikoina jäänyt muiden puuhien varjoon. Viimeinen ponnistus kevätkiireissä on muutto. Pakkaillessa tavaroita kasaan alkoi tehdä mieli koota pikainen päivitys animaatioaiheisista kirppislöydöistä.

Tehotyttösuosikkini Poppana.

Kyllä meni sydän kurkkuun kun Alfred ja Mauri pilkistivät lelupussista. Olisipa minulla lapsena ollut tälläisiä! Nils Holgerssonin Hamsteri kölli jonkun lelulaatikon pohjalla ja on niin kummallisen näköinen että se oli pakko ostaa.

Keltaisella autolla päästelevä Babar oli jotenkin yksinkertaisen tyylikäs. :D

Peltipurkkeja tulee haalittua muutenkin, ja kun aiheena on vielä ihana Petteri Kaniini niin tämä oli pakko-ostos. Kyseessä on säästölipas.

En ollut aiemmin nähnyt Kanan lento-tavaraa missään joten nappasin Rocky-kukon kirppispöydästä mukaan. Vaikka onhan sen tuijotus vähän karmiva...

Myyrät eivät kyllä ole kirpparilta, vaan pipopään olen saanut lahjaksi ja toinen tuli dvd-boksin mukana. Myyrästä on tehty kyllä aivan ihania tuotteita, mutta kirpparilla niitä ei ole tullut vastaan.

Vielä olen aika hyvin pystynyt vastustamaan kauppojen animaatioleluja ja muuta krääsää, mutta kirpputoreilta on vaikeampi jättää ostamatta eteen osuvia animaatioaiheisia tavaroita, jos ne tuntuvat vähänkin harvinaisemmilta. Disneytavaraakin löytyy kotoa jonkinverran, mutta sen kohdalla kiusaus haalimiseen ei ole niin suuri, koska Disneyä on maailma pullollaan. Nuhjuuntuneet kirppislelut taas on melkeinpä pakko roudata kotiin.

Hintavat patsaat ja figuurit eivät ole omissa haaveissa, mutta varmaan jossain vaiheessa alkaa hyllylle kerääntyä kirppislöytöjen lisäksi jotain muoviukkoja tai pehmoleluja myös uusina tai vartavasten huuto.netistä tai ebaysta hankittuina. Etenkin Pingu, Tao Tao, Nalle Luppakorva ja Nukkumatti ovat sellaisia hahmoja jotka olisi melkeinpä pakko saada itselle.

Mutta nyt takaisin pakkaamaan. Blogin pariin palailen kun olen kotiutunut ja saanut netin toimimaan. Kivaa kesän alkua kaikille!

Babar ja sarvikuonot -elokuva

Tulkaapa kaikki kuulemaan kun tää voitonmarssi soi.
Aikansa tullaan muistamaan, se ei unhoittua voi.
Rummut soi, torvet soi, ääni on melkoinen.
Kuinkahan kauan jatkaa voi, ken tietää sen?
Tietenkin norsut tietää sen.

Juoni
Babar ja sarvikuonot (Babar the Movie) -elokuva alkaa norsujen vuosittaisella voitonparaatilla. Kuningas Babarin lapset ihmettelevät illalla nukkumaan mennessään miksi paraatia vietetään. Niinpä Babar alkaa kertoa tarinaa ajasta jolloin oli itse nuori ja vasta kruunattu kuningas.

Celeste tuli palatsiin pyytämään Babarilta apua. Sarvikuonot olivat hyökänneet norsujen kyliin ja ottaneet niiden asukkaita vangeiksi. Babar on tottakai halukas auttamaan, mutta törmää byrokratiaan. Neuvonantajat Kornelius ja Pompadour eivät ota heti uskoakseen Celesten tarinaa, ja apujoukkojen varustamiseen kuluisi aikaa. Niin Babar päättää lähteä matkaan yksin.


Babar kulkee viidakon halki kohti norsujen kylää ja osuu paikalle juuri kun sarvikuonot polttavat taloja ja vangitsevat norsuja. Babar ei kuitenkaan yksin mahda tilanteelle mitään. Aamun valjetessa hän lähtee Celesten kanssa Sarvikuonomaahan. Matkalla he kohtaavat mm.apina Zephirin. Sarvikuonomaata johtaa hirmuinen Rataxes, joka on pakottanut norsut orjatyöhön. Hän suunnittelee hyökkäävänsä seuraavaksi norsujen kaupunkiin ja lähtee valloitusmatkalleen suuren armeijan voimin.

Babar ja Celeste suuntaavat takaisin kohti Celestenkylää, norsujen pääkaupunkia. Rataxes on armeijoineen jo piirittänyt kaupungin. Babar pääsee livahtamaan kaupungin muurien sisäpuolelle ja norsut kehittävät puolustussuunnitelman. Aikaa on vähän, mutta norsut saavat koottua sarvikuonojen pelokkeeksi jättimäisen mammutin. Vastahyökkäys toimii ja Rataxeen joukot pakenevat.


Elokuva on valmistunut vuonna 1989. Sitä edelsi ensimmäinen kausi Babar tv-sarjasta, jota tehtiin kaikkiaan kuusi tuotantokautta vuosina 1989-1991. Molemmat ovat kanadalaisen Nelvana-studion ja ranskalaisen Ellipse Programmé -studion yhteistuotantoa.

Piirrostyyliltään elokuva ja sarja ovat samankaltaiset, niiden suurin ero on Rataxeen hahmo. Elokuvassa sarvikuonojen johtaja on hirmuvaltias joka haluaa tosissaan tuhota norsut. Sarjassa Rataxeen otteet eivät ole ihan yhtä kovat, ja varsinkin myöhemmissä jaksoissa hän tekee norsujen kanssa tarvittaessa jopa yhteistyötä.

Vaikka elokuvassa on pelottavia ja rankkojakin kohtauksia, siitä löytyy myös paljon huumoria. Mukana on lauluakin neljän esityksen verran: norsujen paraatilaulu, laulu komiteasta, laulu ystävyydestä ja apinalaulu.

Apuun ei riennä yksikään, jähmettyy vain pelkäämään.
Mikä pehmentää vois jään, miten kylmyys kätketään?
Minä jo luulin tämän tieni päättyvän,
onneksi löysin ystävän.
Se jota etsin juuri sinä olitkin, sitä en tiennyt aiemmin.
Myrsky ulvoo, vuoret kuivaa aurinko
Yhdessä näin kun kuljetaan. sinä autat jaksamaan
Tahdon jatkaa mailmaan, yhtä matkaa kuljetaan.
Heikkoja ollaan yksinään, yhdessä paljoon pystytään.
Yhdessä paljoon pystytään.





Yle on esittänyt televisiossa sekä sarjaa että elokuvan. Niiden suomidubeissa esiintyivät samat näyttelijät. Dvd:llä tätä elokuvaa ei ole Suomessa julkaistu, vhs-julkaisusta en ole varma. Vuonna 1999 valmistunut, Jean de Brunhoffin kirjoihin tarkemmin pohtautuva elokuva Babar elefanttien kuningas sen sijaan on julkaistu meilläkin dvd:llä.

Vanhat hyvät ajat

Kun tv-ruutuun kaipaillaan vanhoja animaatiosarjoja, niitä verrataan usein 2000-luvun ohjelmiin. Tuoreet animaatiot eivät ylleensä saa kovin hyviä arvosteluja, vaan vanhoja pidetään kaikin puolin parempina. Yksi hyvin yleinen väite koskee väkivaltaa. Vanhoissa kunnon ohjelmissa sitä ei ollut, mutta nykyään animaatioissa ei juuri muuta nähdäkään kuin taistelua.

Onko asia todella näin? Olivatko 80- ja 90-luvun viikonloppuaamut televisiossa rauhaa ja rakkautta?



Korppi aikoo hankkiutua Lierosta eroon lopullisesti.



Alfred on menossa tapettavaksi.



Muskettikoirat joutuvat usein kahnauksiin Kardinaalin miesten kanssa.



D´Artagnan piestään rajusti jo sarjan toisessa jaksossa.



Babarin äiti ammutaan.



Akakabutolle tappaminen on jopa hupia, mutta Hopeanuolelle hirviökarhun kaataminen on vakava-asia, se haluaa kostaa isänsä kuoleman.



Passepartout ostaa ison kasan revolvereita...



...Mikä osoittautuu hyödylliseksi kun intiaanit hyökkäävät.

Kaikkia näitä ohjelmia on pidetty yleisesti Suomessa lastenohjelmina. Niissä kuitenkin näkyy aseita ja jopa suoranaista väkivaltaa. Tämä asia on hyvä pitää mielessä silloin kun kritisoidaan nykypäivän Pokemontaisteluja. Osattiin sitä ennenkin.

Ylen sivuilta löytyvissä lastenohjelmien periaatteissa sanotaan että Ohjelmisto ei sisällä viihteellistä eikä perusteetonta väkivaltaa. Tämä tuntuu aika hyvältä periaatteelta. Kaikenlaisen väkivaltaan liittyvän sisällön poistaminen olisi lastenohjelmien lobotomia. Kohtuus kaikessa. Kaiken lapsille tarjotun ohjelman ei tarvitse olla pelkkää iloa, aurinkoa ja opetusta, vaan lapsillakin on oikeus viihtyä ja jännittää tv-ohjelmien parissa. On vanhemman vastuulla annostella tuota jännitystä sopivaksi ja olla tukena ja turvana. Jos lastenohjelmista ei hiota kaikkia särmiä pois, on aikuisenkin miellyvämpi katsoa ohjelmia lasten seurana ja nauttia niistä.

Babar siirtyy tietokoneaikaan

Kirjoitin Elokuun lopussa Anniina Ballerinasta kertovasta cgi-animaatiosta. Hiiritytöstähän on aiemmin tehty myös piirrosanimaatio ja sen ystäville uuteen tyyliin tottuminen voi olla vaikeaa, tai jopa mahdotonta.


Nyt myös Babar-norsun fanien kannattaa alkaa totutella ajatukseen norsujen siirtymistä cgi-tekniikkaan. Yle on nimittäin ostanut tuoreen sarjan Babar and the Adventures of Badou. Vielä ei ole tietoa koska sitä tullaan Suomessa esittämään.

Norsujen kuningas Babarista ja hänen perheestään kertovaa piirrossarjaa tehtiin vuosina 1989-1994. Tänä vuonna on valmistunut cgi-tekniikalla toteutettu jatkosarja, joka kertoo Badousta, Babarin lapsenlapsesta. Vanhoista hahmoista mukana on ainakin Babar.

Molempien sarjojen takana on kanadalainen Nelvana. Uusi sarja on tehty yhteistyössä TeamTO ja The Clifford Ross Company studioiden kanssa.

Dvd:eitä nostalgian nälkään

Kyselin vuoden aluksi mistä ihmiset mieluiten blogista lukisivat. Ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto oli vanhojen tv-sarjojen esittelyt, joka sai äänistä lähes puolet (18/40). Ilokseni myös ihmiset animaatioiden takana kiinnostavat (8/40). Kolmanneksi eniten ääniä sai uudet dvd-julkaisut (5/40). Elokuvat eivät kiinnostaneet niin paljon kuin tv-sarjat, sekä vanhat elokuvat että tiedot elokuvien ensi-illoista keräsivät kumpainenkin vain 3 ääntä.

Tuloksista voisi vetää johtopäätöksen, että vanhojen tv-sarjojen dvd-julkaisuille riittää kysyntää. Ihan mukavastihan noita ollaan jo saatukin, mutta vielä uupuu kauppojen hyllyltä moni helmi ja klassikkosarja.

Nyt aloitankin uuden kyselyn, jonka aiheena on Mikä tv-sarja pitäisi julkaista dvd:llä? Jos vaihtoehdoista puuttuu oma suosikki, voi tähän viestiin jättää kaihoisan kommenttinsa.


Tv-sarjojen dvd-julkaisuissa on pari asiaa joiden uskoisin ottavan päähän myös muita kuin minua. Miksi osa sarjoista julkaistaan ensin muutaman jakson sisältävillä dvd:eillä ja vasta myöhemmin boksilla joka kattaa mahdollisesti jopa koko sarjan? Yksittäiset dvd:t maksavat huomattavasti enemmän kuin yhden boksin ostaminen, mutta mistä voi tietää ilmestyykö sarja myös boksina? Ja jaksaako rakkaan sarjan, jota ei mahdollisesti ole nähnyt sitten lapsuusvuosien, katsomista lykätä vielä siihen asti että boksi ilmestyy vaikka tarjolla olisi jo samat jaksot pienemmissä erissä?


Entäpä kun sarjaa aletaan julkaista mutta se jää kesken? Näinkin on käynyt. Maija Mehiläinen -sarjassa on 52 jaksoa, mutta niistä ei ole dvd:llä julkaistu kuin 26, sekä kuudella dvd:llä, että yhdessä paketissa. Sama kohtalo on myös Tao Taolla, mutta onneksi Ylellä näkyy 10.4 alkaen jaksoja joita dvd-boksilta ei löydy. Babar-boksissa mainostetaan sen sisältävän kaikki jaksot, mutta sarjassa on 78 osaa ja boksilta löytyy 39. Minulla ei ole varmaa tietoa siitä onko kaikki 78 jaksoa suomenettu, mutta siitä olen varma että suomennettuja jaksoa on enemmän kuin boksin 39. Esimerkiksi nämä jaksot boksilta puuttuvat:

Kun on kyse animaatiosarjoista, ne mielletään useimmiten lastenohjelmiksi. Lieneekö se syynä siihen ettei kansilehtiin aina panosteta kunnolla. Itseäni häiritsee jos niissä käytetään kuvia jotka eivät ole jaksoista joita dvd:ltä löytyy. Kansitekstitkin ovat usein melkoista huttua. Hyvänä esimerkkinä Alfred J. Kwak:
Alfred J. Kwak on vilkas ja musikaalinen orpo ankka, jonka maamyyrä Henk on ottanut hoiviinsa. Alfred, eläinten maailman Don Quijote, ottaa vastuuta maailmasta ympärillään ja taistelee ystävineen herkeämättä paremman maailman puolesta.

Suurempi synti on jos jaksojen järjestys ei ole oikea, näin on Muumilaakson tarinoiden julkaisuissa. Esimerkiksi Muumilaakson talvi dvd:ltä löytyvät jaksot 2o, 21, 22 ja 36. Vaikka moni muumijakso toimii yksinkin, mukana kulkee kuitenkin koko ajan pidempiä juonikuvioita, kuten Niiskun ilma-aluksen rakentaminen, Hemulin kasvitieteilijän ura ja Aliisan noitakoulutus. On käsittämätöntä että jaksojen järjestys on dvd-julkaisussa sekoitettu. Myöskään kuvat jaksoista eivät aina ole oikeita, mutta että kannessa on kuva jaksossa jota ei dvd:llä ole on jo todella harhaanjohtavaa. Tässä kaksi esimerkkiä:

Blogin kävilaskuri on rullannut oikein kivasti eteenpäin. Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille sekä Hyvää Pääsiäistä!