Pom Poko (
Heisei Tanuki Gassen Ponpoko) on japanilaisen
studio Ghiblin elokuva vuodelta 1994. Sen on ohjannut
Isao Takahata. Elokuva puhuu luonnonsuojelun puolesta ja on muuten harvoja Ghibli-elokuva, jonka pääosassa ovat eläimet. Siinä on paljon viittauksia japanilaisiin uskomuksiin ja kansanperinteeseen, mutta vaikka ei Japanista juuri mitään tietäisikään voi elokuvan tapahtumissa silti pysyä mukana.
Elokuvan pääosassa on supikoirayhdyskunta, joka elää turvallisen välimatkan päässä ihmisistä, mutta kuitenkin sopivan lähellä käydäkseen tyhjentämässä heidän roskiksensa. Kun ihmiset alkavat rakentaa talojaan yhä laajemmalle alueelle, joutuvat supikoirat ahtaalle ja lopulta nousevat vastarintaan elinalueidensa puolesta.
Supikoirat on kuvattu elokuvassa kolmella eri tyylillä. Varsin realistisesti piirrettyinä ne esiintyvät yleensä kun ovat tekemisissä ihmisten kanssa. Keskenään ne näyttävät ihmismäisemmiltä, kävelevät takajaloillaan ja käyttävät vaatteita. Innostuessaan tai hölmöillessään ne muuttuvat hyvin tyylitellyn näköisiksi.
Supikoirilla, ketuilla ja joillakin kissoilla on kyky muuttaa muotoaan. Ne voivat muuttua esineiksi, toisiksi eläimiksi ja jopa ihmisiksi. Tämän taidon saavuttaminen vaatii kuitenkin harjoittelua, mutta siitä on suuresti hyötyä taistelussa ihmisiä vastaan.
Kun ihmiset alkavat rakentaa Tama Hill -lähiötä, osa supikoirista haluaa karkottaa ihmiset pois. Osan mielestä väkivallan käyttäminen ei ole oikein ja lopulta supikoirat aloittavat operaation jonka tarkoituksena on pelotella rakentajat ja muut ihmiset tiehensä. Supikoirat joutuvat opettelemaan uudelleen vanhan muodonmuutostaidon, jonka suurinosa niistä on unohtanut. Supikoirat ovat ennemmänkin ruokaa ja rauhaa rakastavia, hieman laiskanpulskeita veikkoja kuin ovelia taistelijoita.
He järjestävät ihmisille monenlaista jäynää, ja huolimatta joidenkin supikoirien vastustuksesta ihmisiä myös kuolee. Rakentaminen kuitenkin jatkuu. Apuun haetaan kolme mestaria kaukaiselta saarelta, ja he auttavat järjestämään huikean paraatin, jossa ihmisille esitetään mitä mielikuvituksellisempia näkymiä, tarkoituksena palauttaa heidän kunnioituksensa metsiin ja niiden henkiin. Tämäkin temppu menee pieleen, kun teemapuistoa suunnitteleva mies ottaa sen omiin nimiinsä.
Supikoirat riitaantuvat keskenään ja jakautuvat ryhmiin joilla on jokaisella omat keinonsa pelastaa metsä. Toiset hyökkäävät avoimesti ihmisten kimppuun, toiset yrittävät puhua heille järkeä. Lopputulos ei ole hyvä kenenkään kannalta. Osa supikoirista kuolee taistelussa, osa lähtee yhden mestarin kanssa laivalla kohti kuolemaa ja loput joutuvat sopeutumaan elämään ihmisten maailmassa, muuttuneena ihmismuotoon. Elokuvan loppukohtauksessa he muuttuvat vielä takaisin supikoiriksi ja esittävät katsojalle vetoomuksen luonnon puolesta.
Uros-supikoirille on piirretty kivekset. Tämä on länsimaisissa animaatioissa hyvin harvinaista, mutta onhan se luonnollista että supikoirilla on kassit. Ja niille löytyy elokuvan aikana myös käyttöä: uros-supikoirilla on kyky saada muodonmuutos koskemaan vain kiveksiään. Ihan pätevä ase, mutta täytyy sanoa että on hieman vaikea suhtautua vakavasti kohtaukseen jossa supikoirat mätkivät poliiseja jättimäisiksi paisuneilla palleillaan.
Elokuvan englanninkielisessä dubissa puhutaan muuten epämääräisesti pusseista, mutta tekstityksessä sentään sanotaan suoraan että kyseessä ovat kivekset.
Supikoirat joutuvat myös pidättäytymään lisääntymisestä, koska niiden elintila on kutistunut. Tämä tuottaa kuitenkin ongelmia kun kevät koittaa ja tunteet nousevat pintaan. Jos joku ei halua joutua selittämään näitä asioita lapsikatsojille, kannattaa lapsille näyttää Ghibli-elokuvista mieluummin
Ponyo Rantakalliolla, Kikin lähettipalvelu tai
Naapurini Totoro.
Pom Pokoa ei ole vielä julkaistu Suomessa, mutta pitkään ei sitäkään tarvitse odottaa. Suomen ensi-ilta on 24.9.2010. Elokuvaa ei dubata suomeksi.
Englanninkielisessä versiossa supikoirat on muuten nimetty pesukarhuiksi tai Tanuki-pesukarhuiksi. Toivottavasti suomennoksessa lajinmääritys on mennyt oikein.
