Nostalgiaa Nelosen Perhe-kanavalla

Nelosen Perhe-kanava on vielä Maikkarin Junioriin verrattuna melko tuntematon. Vähän yli vuoden toiminnassa ollut kanava on esittänyt aiemmin "koko perheelle sopivaa ohjelmaa" mikä piti sisällään niin lasten animaatioita kuin aikuisten komediasarjoja. Nyt kanava näyttää keskittyvän lastenohjelmiin, jotka suurimmaksi osaksi ovat animaatioita.

Tänä keväänä kanavalla pyörii varsin nostalgisia ohjelmia. Taotao, pieni pandakarhu tulee joka arkipäivä. Hieno sarja joka kestää kyllä uusimisen, mutta siitä ei ole kovin kauan kun Yle on Taotaon näyttänyt. Lisäksi koko sarja löytyy nykyään dvd:ltä. Myös dubbausasia mietittyttää, tuskin Ylen dubbia on voitu käyttää?



Toinen Perhe-kanavan vanha sarja onkin vähän harvinaisempi: Liisa Ihmemaassa. Tämä Liisan seikkailut Ihmemaassa nimellä tunnettu sarja on Nippon animationin tuotos vuodelta 1983. Sarja on esitetty Suomessa televisiossa ilmeisesti vain kerran, Ylellä vuonna 1985. Videolla sitä on julkaisu 1990-luvulla, Dvd:llä sarjaa ei ole julkaistu. Liisan tuominen takaisin televisioon on siis vähintään hatun noston arvoinen teko.

Kanavalla pyörii lisäksi Neloselta tuttuja sarjoja, kuten Puuha-Pete ja Tuomas-veturi. Viikonloppusin esitetään vähän vanhempaan makuun sopivaa, myös Yleltä tuttua Tintin seikkailut.

Kanavalla esitetään joka päivä vähintään kaksi elokuvaa. Arthur ja minimoit -sarja tai koko perheen näytelmäelokuvat eivät vielä nostata pulssia, mutta Muskettikoirat ja Matka maailman ympäri -sarjojen elokuvaversiot ovatkin sitten vähemmän nähtyjä tapauksia ja sitä otsikon lupaamaa nostalgiaa.

Lähiaikoina on näiden lisäksi tulossa mm. Kirikou ja viidakon eläimet, Seikkailevat soittimet, Valiant ja Sikin sokin saduissa 2.

Näyttää siltä että Perhe-kanavasta on kasvamassa ihan hyvä haastaja Juniorille. Ja ikinähän ei animaatioita voi olla tv:ssä liikaa, vaikka kyseessä ovatkin maksukanavat.

Elokuvapäiväkirja, sivu 1

Olen seurannut alkuvuoden Toukkeron blogin lukuprojektia, jonka ideana oli lukea vuoden aikana sata kirjaa. Itseäni ei niinkään innostanut ajatus ryhtyä omaan luku-urakkaan, mutta ajattelin että voisin hyvinkin katsoa vuoden aikana sata animaatioelokuvaa...

Kun olen nyt pyöritellyt ajatusta jonkin aikaa, päädyin muotoon elokuvapäiväkirja, eli en rajaa leffojen määrää tai aikataulua, mutta kirjoitan hieman ajatuksia animaatioelokuvista jotka katson. Olen tähän asti yrittänyt kirjoittaa elokuvia esittelevät blogitekstit aika neutraaliin sävyyn ja jakanut mieluummin tietoa kuin omia mielipiteitä. Elokuvapäiväkirjassa aion kehua, haukkua ja pohtia. Mutta varsinaisia elokuva-arvosteluja tähtineen en ole ajatellut kirjoittaa, vaan ajatuksia ja tunnelmia. Juonipaljastukset ovat mahdollisia, eli jos joku elokuva on näkemättä ja haluaa välttyä paljastuksilta niin kannattaa hypätä jutun yli.

Kirjoitan aina muutamasta elokuvasta kerrallaan ja otsikko pysyy samana, joten nämä tekstit on helppo erottaa "asiateksteistä". Kertokaa elokuvista ihmeessä myös omat mielipiteenne, olettepa sitten samaa tai eri mieltä kanssani.

Kätkijät

Olisin halunnut käydä katsomassa Kätkijät teatterissa, mutta en saanut aikaiseksi. Tilasin dvd:n kuitenkin tuoreeltaan. Tykkään katsoa elokuvia suomidubilla, on hauska bongailla näyttelijöitä eikä tarvitse uhrata kuvasta osaa tekstiin ja kiinnittää vielä huomiota sen lukemiseen. Tällä kertaa suomidubbi kuitenkin petti, Arietta oli epävarma ja Sho lamaantunut ja vanha. Sivurooleissa onnistuttiin hieman paremmin, mutta jatkossa taidan nauttia Kätkijät japaniksi.

Olisiko dubbi latistanut vähän koko elokuvaa, aika laimea olo tästä jäi. Visuaalisesti jälki oli upeaa, erityisesti kesäinen miljöö oli kaunis, puhumattakaan taustojen yksityiskohdista. Animaatio oli täysin sitä mitä Ghibliltä voi odottaakin. Erityisen vaikutuksen teki oivaltava äänisuunnittelu joka teki elokuvan maailmasta vieläkin todellisemman. Sisältöön olisin kuitenkin kaivannut vielä jotain lisuketta Ariettan ja Shon kohtaamiselle, lisäksi Sho jäi hahmona vähän ylimielisen oloiseksi. Elokuvassa olisi voinut olla enemmän jännitettä, nyt Kätkijöitä uhkaava vaara jäi aika mitäänsanomattomaksi, eikä taloudenhoitaja Harun motiivitkaan auenneet samalla tavoin kuin muiden Ghibli elokuvien "pahiksilla."

Elokuvasta jäi aika tasainen fiilis, missään kohdassa ei päässyt oikein jännittämään tai kunnolla liikuttumaan. Tuntuu kuin jossain kohdin olisi pidätelty, elokuva ei oikein päässyt kunnolla lentoon. Se oli kuin kuvaamansa kesäpäivät, kauniilta näyttää mutta ilmassa saisi olla vähän tuultakin.

Muumi ja Vaarallinen juhannus

Tämän katsoin ihan pala-animaatio opetusfilminä, koska mielestäni Muumien maailma on ihan ehdotonta pala-animaatio eliittiä. Muumihahmothan koostuvat seitsemästä palasta: pää, vartalo, kädet, jalat ja häntä. Sitten on lisäksi silmät. Käsiin saadaan liikettä vaihtamalla koko käsi sen mukaan onko se suora vai koukussa. Mielestäni Muumeja näytetään harvoin esimerkiksi suoraan edestä, vaan suurimmaksi osaksi ne ovat puoliprofiilissa. Aika hillityllä animaatiolla hahmoista on saatu eläviä, silmät ja kädet liikkuvat paljon ja korvaavat sitä että hahmoilla ei ole suita. Suut muuten puuttuvat myös Mymmeliltä ja muilta ihmismäisiltä hahmoilta. On ollut ihan hyvä ratkaisu roolittaa kaikille hahmoille oma ääni, alunperinhän sarjassa on ollut vain kertoja. Pidän todella paljon siitä miten eri materiaalit näkyvät, Muumien nukkainen iho, hahmojen hiukset... Taustoissa oli upeasti syvyyttä ja yksityiskohtia. Erityisen kauniina kohtana jäi mieleen juhannuskukkien kerääminen niityllä ja yöperhosten lento.

Tarinasta näkyy se että taustalla on tv-sarja ja katsojien varmaan luotetaan tuntevan Muumit. Esittely on jäänyt aika lyhyeksi, tapahtumaketju alkaa nopeasti ja sitten tuntuukin että tarinassa vain edetään tasaisesti tapahtumasta toiseen. Tunnelmointiin, syventämiseen ja siirtymiin olisi voinut olla enemmän aikaa. Toisaalta itseä rasittaa se että tarina on niin tuttu sekä kirjasta että Muumilaakson tarinoista. Tapahtumat tietää ennalta ja mielessä tekee vertailua vaikka yrittäisikin uppoutua elokuvaan. Kirjaa seurataan erittäin uskollisesti. Toisaalta se on hyvä, koska kirjahan on hyvä. Toisaalta välillä tulee olo että kyseessä on jonkinlainen kuvitettu versio kirjasta, (kuin lapsuuden äänisadut, joissa c-kasetilta tulevaa tarinaa seurattiin kirjasta) eikä tulkinta siitä.

Mitä jos...

...Turtlesit olisi tehty stop-motion animaationa?



Mitä jos Animaaniset olisi pala-animaatio?



Mitä jos Tehotytöt olisi tehty Japanissa?


(No tämä sarjahan on tehty...)

Mitä jos naapurini Totoro olisi kauhuelokuva?



Ja mitä jos Pingu olisikin Ringu?



Mitä jos Supermario lähtisi pelimaailmasta todellisuuteen?



Mitä jos Simpsonit ei olisi animaatio ollenkaan?



Tai mitä jos Simpsonit olisivatkin Muppetteja?



Mitä jos Disney olisi tehnyt Up-leffan vuonna 1965?

Milla

Milla (Nijntje, englanniksi Miffy) on hollantilainen kanityttö, jonka Dick Bruna loi vuonna 1955. Alunperin kirjoissa esiintyneen Millan voi nykyään löytää monenlaisista oheistuotteista ja hänestä on toki tehty myös animaatioita.

Bruna on sekä kuvittanut että kirjoittanut Milla-kirjat. Hahmon ulkomuoto on hieman muuttunut vuosien aikana, mutta pääpiirteissään kanityttö on pysynyt samanlaisena. Se on paksulla viivalla piirretty ja kirkkailla väreillä väritetty hyvin selkeä pupu-hahmo. Yksinkertaisen ulkomuodon ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä Bruna on hyvin tarkka kirjojen visuaalisesta ilmeestä. Bruna on ollut myös huikean tuottelias, erilaisia Milla-kirjoja on ilmestynyt yli sata.

Millan perheeseen kuuluvat äiti, isä, Millalle syntyvä sisarus, sekä isovanhemmat. Ystäväpiiristä löytyy pupujen lisäksi possuja ja karhuja.

Millasta on tehty kaksi animaatiota, joista tosin on yllättävän hankala löytää tietoa. Ensimmäinen on nähty televisiossa 1992. 2D-animaatio noudattelee erittäin tarkasti kirjojen tyyliä. Suomessa sarjaa on saatettu esittää Pikku Kakkosessa.

Vuonna 2003 alkanut Miffy and Friends taas on vaha-animaatio. Sen on toteuttanut Hollantilainen Pedri Animation. Samalta studiolta ovat lähtöisin nukkeanimaatiot Leluhylly ja Ludovic.

Tällä hetkellä Millasta tehdään ensimmäistä elokuvaa, joka tulee olemaan uusimman sarjan tapaan vaha-animaatio. Elokuvaa tehdään Tanskassa ja Latviassa, ohjaajana on hollantilainen Hans Perk. Tarina sijoittuu eläintarhaan, jossa Milla ystävineen on aarrejahdissa. Elokuvan ensi-ilta on suunnitelmien mukaan vuoden 2013 alussa.

Huhtikuussa julkaistaan

Ulkona sää lämpenee ja valo lisääntyy, mutta animaatioelokuvien ensi-iltojen suhteen näyttää synkältä. Huhtikuussa ei ole yhtään ensi-iltaa, mutta dvd-julkaisuja sentään on tulossa.

4.4 Kung Fu Panda: Secrets of the Masters

Vuonna 2011 valmistunut 46-minuuttinen lyhyelokuva kertoo kolmen kung-fu mestarin, mestari Sarvikuonon, mestari Härän ja mestari Krokotiilin tarinan. Dvd:llä on mukana alkuperäinen ääniraita ja suomidubbaus. Dvd sisältää lisäksi lyhärin Secrets of the Furious Five.

11.4 Tenavat: Onni on ikuinen ystävyys

Peanuts: Happiness Is Friends Forever sisältää televisiospesiaalin You’re in Love, Charlie Brown sekä viisi muuta lyhäriä Kite-Eating Tree, Sally, Camp, Lucy Loves Schroeder ja Scared Snoopy. Tenavat puhuvat sekä englantia että suomea.

12.4 Mikko Mallikas juhlaboksi

Mikko Mallikas (Alfons Åberg) täyttää vuosia. Ensimmäinen Gunilla Bergströmin Mikko-kirja ilmestyi neljäkymmentä vuotta sitten. Animaatioihin Mikko siirtyi vuosina 1979-1994 Per Åhlinin ohjauksessa. Kaikkiaan kymmenminuuttisia animaatioita valmistui kuusitoista ja ne kaikki löytyvät tältä neljän levyn boksilta.

25.4 Looney Tunes Show: kausi 1, osa 1

Looney Tunes Shown esittäminen alkoi Yhdysvalloissa noin vuosi sitten eikä sitä tietääkseni ole vielä esitetty Suomen televisiossa. Nyt sarjaa julkaistaan dvd:llä muutaman jakson verran. (84 minuuttia.)

25.4 Erikoispartio Red Caps

Kotimaiseen Maaginen kristalli -animaatioelokuvaan liittyvää Erikoispartio Red Caps sarjaa julkaistaan neljän jakson verran. Kielivaihtoehtoina on suomi tai ruotsi.

Ruohonjuuritasolla sarjan kakkoskauden ensimmäinen osa julkaistaan 11.4 ja Rasmus Nalle -sarja jatkuu 13.4 osilla 4-6.

Haluun nähä!

Vaikka vanhoissa piirrossarjoissa on sitä jotain, on kuitenkin olemassa myös uusia sarjoja jotka haluaisin nähdä.



Rastamouse on englantilainen nukkeanimaatio, jossa tavataan regeebändi Da Easy Crew, johon kuuluvat Rastamousen lisäksi Scratchy ja Zoomer. Ja paitsi että nämä hiiret soittavat bändissä, he myös ratkaisevat mysteerejä ja selvittävät rikoksia.

Sarja perustuu Genevieve Websterin ja Michael De Souzen kirjoihin. Se on saanut osakseen hieman omituisia spekulaatiota, esimerkiksi siitä onko juusto sarjassa vastine kannabikselle ja mm.hahmojen aksentti ja slangi on herättänyt keskustelua. Kuitenkin sarjasta on ryhdytty esittämään Englannissa jo toista tuotantokautta.



Kuka alkaisi esittää Rastamousea Suomessa?



Ranskalaisen Millimages-studion Mouk vaikuttaa älyttömän söpöltä sarjalta. Piirrostyyliä kuvailtiin eräillä sivuilla osuvasti yhdistelmäksi Mary Blairia, Richard Scarrya ja animesöpöilyä. Sarjaa on tehty jo 62 11 minuutin mittaista jaksoa. Mouk-karhu ja Chavapa-kissa pyöräilevät ympäri maailmaa ja tapaavat mielenkiintoista väkeä. Kotiin he ottavat yhteyttä web-kameran kautta ja kertovat kuulumisiaan.

Sarja perustuu Marc Boutavantin kirjoihin ja se kuuluu Disney Channelin ohjelmistoon. Suomessa sarjaa jo esitetäänkin Disneyn kanavilla, mikä on aika harmillista koska ohjelma voisi sopia ihan hyvin vaikka Ylelle, jonka kautta sitä pääsisivät kaikki seuraamaan.

Kun Arielilta lähti ääni

Disneyn Pieni merenneito elokuvassa merinoita Ursula muuttaa merenneito Arielin ihmiseksi, mutta tahtoo vastineeksi tytön äänen. Niin Ariel saa jalat, mutta muuttuu mykäksi. Ariel koki hieman samantapaisen kohtalon myös todellisuudessa.

Pieni merenneito dubattiin suomeksi sen ilmestyessä vuonna 1989. Suomidubin ohjasi Matti Ranin, joka on toiminut lukuisten muidenkin Disneyklassikoiden suomidubin ohjaajana. Arielia näytteli Johanna Nurmimaa, joka tunnetaan tänä päivänä ehkäpä paremmin Salattujen elämien Paulana. Ursulan roolin veti Ulla Tapaninen, joka sittemmin siirtyi merinoidasta Muumimammaksi. Matti Olavi Ranin taas vaihtoi Kulkuri-koiran ja Topi-ketun jälkeen prinssirooliin, Erikiksi. Lisäksi mukana olivat mm. Tom Wentzel, Mikko Kivinen, Esa Saario ja Arto Koskelo.

Pieni merenneito aloitti Disneyn uuden kultakauden ja se on yksi Disneyn suosituimmista elokuvista. Monille pari-kolmekymppisille se on erityisen rakas elokuva lapsuudesta, se punakantinenvideo joka kelattiin läpi uudelleen ja uudelleen, niin että kaikki yksityiskohdat painuivat mieleen.



Vuonna 1999 Pieni merenneito julkaistiin ensimmäistä kertaa dvd:llä ja viimeistä kertaa videolla. Elokuvaan oli tehty uusi suomidubbi, ohjaajana Jarkko Tamminen. Vaikka Ulla Tapaninen oli saatu uudelleen Ursulan rooliin ja Esa Saario jälleen Tritoniksi, ja jopa ensimmäisen dubin ohjannut Matti Ranin toisti oman pikkuroolinsa Louis-kokkina, suurinosa näyttelijöistä oli vaihtunut. Arielia näytteli nyt Taikapeili-duon Nina Tapio ja Prinssi Erikiä Jyri Ojaluoma.



Jostain syystä uuden dubbauksen olemassaolo tuntui tulevan monille ilmi vasta kun Pieni Merenneito julkaistiin taas uudelleen loppuvuodesta 2006, juhlajulkaisu dvd:nä. Hämmennystä lisäsi se että juhlajulkaisu-dvd:n tv-mainoksessa käytettiin selvästi vanhaa dubbausta.

Lainauksia Suomi24:n keskustelusta:

Siis mä olen todella pettynyt uusiin ääniin ja repliikkeihin.Kun ostin DVD:n oletin että elokuva on totta kai samanlainen kun aikoinaan pikku tyttönä näin sen.Kun aloin katsoa leffaa ihmettelin jo alussa ääniä esim. sebastianilla.Ajattelin että muistan väärin koska olihan siitä aikaa kun olin nähnyt kyseisen elokuvan.Muutaman pitkän kymmen minuuttisen jälkeen tajusin että melkein kaikkien äänet ja repliikit oli muutettu.Meinasin jo puolessa välissä leffaa lopettaa katselun, niin paljon se raastoi sydäntä :)

Huomasin saman samantien kun Ariel avasi suunsa, joku ***** on mennyt dubbaamaan uusiksi maailman ihanimpiin ääniin kuuluvan äänen! Kyllä pistää vihaksi vieläkin kun ajattelee. Aionkin kalastaa vhsän itselleni jostain, aivan sama äänenlaadusta tai kuvanlaadusta, kunhan tinkeliharava on siinä ja OIKEA Ariel!!

Odotin tätä julkaisua kuin kuuta nousevaa ja myös minulle tämä oli suuri pettymys! Helppo samaistua viesteihinne. Minäkin sain sen ekan vhs julkaisun silloin pienenä tyttönä muistaakseni joskus 1990. Tosiaan minullakin se nauha alkaa olla loppuunkulunut ja todella, olen osannut vuorosanat ulkoa jo ekaluokalla ja voisin nytkin vetää sen ulkomuistista alusta loppuun.

Uutta dubbia ei siis ole hyväksytty noin vain, vaan vanhan, monen mielestä sen oikean, dubin puolesta on kerätty adressia ja lähetetty Disneylle palautetta. Tietysti sitäkin on ihmetelty miksi uusi dubbaus on pitänyt yleensäkään tehdä. Syyksi on arveltu ääniraidan heikkoa laatua tai halua tehdä alkuperäiselle uskollisempi käännös. Tuskinpa mitään vanhan dubin -faneja tyydyttävää selitystä on olemassakaan, mutta uuden dubin ohjaaja Jarkko Tamminen kuitenkin valottaa asiaa hieman Afureko-blogin haastattelun loppupuolella.

Pieni Merenneito ei ole ainoa kahdesti dubattu Disney-elokuva. Moni vanha klassikko on dubattu ensin teatteriin ja jopa vuosikymmenten päästä uudelleen kotivideolle. Pieni Merenneito ja Bambi ovat kuitenkin ainoat elokuvat joista on tehty kaksi dubbausta videoaikakautena. Bambi on kokenut ehkä hieman suuremman muutoksen, koska sen kohdalla myös hahmojen nimet ovat muuttuneet, tosin enemmän alkuperäisiä nimiä vastaaviksi. Vanhaa dubbia kuulleet muistavat Bambin rakkaan nimellä Minna, Rumpali-kania kutsuttiin ennen Tömistelijäksi ja Kalleksi.

Aladdinista löytyy pieni muutos: ensimmäisessä laulussa, Arabian yöt laulettiin alunperin "Korvat pois leikataan aina muukalaisten, se luo kotoisen tunnelman" mutta kohta vaihdettiin sekä alkuperäiseen ääniraitaan, että suomidubbiin kiltimmäksi, Arabi-väestöä vähemmän loukkaavaksi. Nyt laulussa lauletaan "Horisontti ei näy, hiki kainaloon käy, se luo kotoisen tunnelman".

Vanha:


Uusi:


Muutos ei ole iso, mutta pistää korviin (jopa niin että ne tekee mieli leikata pois ihan itse) niille jotka ovat osanneet laulun ulkoa vuoden 1994 videojulkaisusta asti. Ja tässä on kyseessä viiden sekunnun pätkä, Pieni Merenneito on nykyään 85 minuuttia piinaa niille joille vuoden 1989 versio on se oikea. Mutta toisaalta uusi dubbikin on jo 13 vuotta vanha ja ainoa joka löytyy dvd-julkaisuilta. On siis varsin paljon myös heitä joille Nina Tapio on se oikea Ariel.

Kännykkämainoksia

Kekseliään Ketun ohjannut Wes Andersson on ohjannut Sonyn Xperia puhelimen mainoksen. Animaatiossa näytetään miten puhelin 8-vuotiaan Jaken mielestä toimii. Stop-motion animaation toteutti Laika-studio, jonka nukkeanimaatio ParaNorman saa ensi-iltansa loppuvuodesta.

Vuonna 2011 Aardman teki Nokialle kaksi stop-motion mainosta, toinen oli maailman suurin animaatio Gulp ja toinen maailman pienin animaatio Dot. Nämä animaatiot kuvattiin kännykän kameralla. Sonyn mainoksessa puhelinta taas ei käytetty animaation toteuttamiseen.

Lisää leffoja kuluvalle vuodelle

Viime vuoden viimeisessä jutussa esittelin 2012 (tai aiemmin) valmistuvia, Suomessa vielä julkaisemattomia elokuvia. Tässä hieman lisäystä tuohon listaukseen:



Chico & Rita on valmistunut jo vuonna 2010. Oscar-ehdokkuus voisi hyvinkin tuoda tämän espanjalais-englantilaisen animaation Suomeenkin. Musiikki yhdistää pianisti-säveltäjä Chicoa ja laulajatar-Ritaa. Elämä heittelee intohimoisesti rakastunutta paria 40-50-luvuilla ympäri maailmaa, menestykseen ja tappioon.



Arrugas/Wrinkles on myös Espanjasta. Ignacio Ferrerasin ohjaama elokuva on valmistunut 2011. Elokuvan pääsosassa ovat Emilio ja Miguel, jotka asuvat vanhainkodissa. Toinen miehistä on sairastunut Alzheimerin tautiin, mikä ei saa paljastua jotta häntä ei siirrettäisi toiselle osastolle.



Vuonna 2011 valmistunut Zang Ao Duo Ji/The Tibetan Dog on kiinalais-japanilainen elokuva. Sen on ohjannut Masayuki Kojima ja animoinut japanilainen Madhouse-studio. Vaikka ensi-ilta Kiinassa oli jo kesällä 2011, Japaniin elokuva on tullut vasta Tammikuussa 2012. Tarina tapahtuu Tiibetissä ja se kertoo toisistaan vieraantuneista isästä ja pojasta. Menetettyään äitinsä Tenzin joutuu muuttamaan isänsä luokse. Sopeutumista helpottaa ystävyys Tiibetinmastiffin kanssa.



Tanskalainen cgi-animaatio Ronal Barbaren/Ronal the Barbarian on parodia Conan barbaarista. Se on mustakomedia joka sisältää jopa naurettavan paljon seksiä ja väkivaltaa. Elokuvan ensi-ilta oli Tanskassa syksyllä 2011 ja se on loppuvuodesta nähty jo Venäjällä ja Saksassa. Babes, nosser og muskler i 3D for hele familien.



Ranskalainen Le Tableau/The Painting on eräänlainen kurkistus kulisseihin: se esittelee taitelijoiden maalausten hahmot elävinä. Osa hahmoista on valmiita, osa keskeneräisiä ja osa vasta luonnoksia, mikä aiheuttaa ristiriitoja hahmojen välille. Jean-Francois Laguionien ohjaamassa elokuvassa yhdistellään cgi- ja 2D animaatiota. Ranskan ensi-ilta oli loppuvuodesta 2011.



Sir Billi on Skotlannin ensimmäinen animaatioelokuva. Elokuvan on tuottanut Sean Connery ja häntä kuullaan vanhana eläinlääkärinä Sir Billinä. Elokuvan on ohjannut Sascha Hartmann.



Piirroselokuva Zarafa kertoo pojan ystävyydestä kirahvin poikaseen. Tarina perustuu tositapahtumiin, nimittäin 1800-luvun alussa Afrikassa otetiin kiinni kirahvi, jonka Egyptin hallitsija luovutti lahjaksi Ranskaan, jossa ei tuohon aikaan oltu kirahvia ennen nähtykään. Elokuva on Ranskan ja Belgian yhteistuotantoa ja sen ovat ohjanneet Rémi Bezançon ja Jean-Christophe Lie. Liellä on tausta animaattorina ja hän on työskennellyt mm. muutamassa Disney elokuvassa ja Bellevillen kolmosissa. Zarafan ensi-ilta Ranskassa oli Helmikuussa.



Mamoru Hosodan Summer Wars esitettiin 2010 Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla ja äänestettiin sieltä laajempaankin levitykseen. Tänä vuonna valmistuu Hosodan uusi elokuva, Ōkami Kodomo no Ame to Yuki/The Wolf Children Ame and Yuki. Elokuva kertoo kertoo Hanasta, jonka pienet lapset ovat saaneet isältään melkoiset geenit, he ovat puoliksi susia. Japanin ensi-ilta on kesällä. Ehkä tämä elokuva nähdään R&A:lla 2013?



Ranskalaisen La Mécanique du cœur/The Boy with the Cuckoo-Clock Heart elokuvan tausta on mielenkiintoinen: se perustuu ranskalaisen Dionysos-yhtyeen samannimiseen levyyn ja bändin laulajan Mathias Malzieun kirjaan. Elokuvan ohjaajina ovat Malzieu ja bändin kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Stéphane Berla. Loppuvuodesta 2012 julkaistava elokuva kertoo pojasta, jonka sydämen tilalla tikittääkin käkikello.

Sarjoja 2000-luvun alusta

Tässä muutama piirrossarja joita on Suomessa näytetty joskus 2000-luvun alussa. Toivottavasti ainakin 1990-luvulla syntyneet saavat näistä nostalgiafiiliksiä.



Mimi (What about Mimi) on sarja räväkästä ja reippaasta 11-vuotiaasta punapäästä, joka joutuu jatkuvasti hankaliin tilanteisiin. Mimin elämään kuuluu koulu, kaverit ja perhe ja muita varhaisteineille tuttuja juttuja. Kanadalaista sarjaa on esitetty Suomessa Mtv3 kanavalla 2000-luvun alussa. Vuosina 2000-2003 valmistui 39 jaksoa.



Mini-Elvis ja rokkiraggarit (Li'l Elvis Jones and the Truckstoppers) on australialainen 26-osainen sarja. Sitä on esitetty Suomessa ainakin vuonna 2000 Ylellä. Sarjan päähenkilö on löytölapsi Mini-Elvis, joka on huikean lahjakas laulaja ja kitaristi. Niinpä hänen Elvistä fanittava adoptioäitinsä onkin vakuuttunut että kyseessä on itsensä Elviksen poika.



Nipa Normaalin (Norman Normal) perhe saa mikroaaltouunin räjähtäessä atomisäteestä supervoimat ja superälyn. Vain Nipa jää täysin tavalliseksi pojaksi, joka elää täysin tavallista elämää. Vuonna 1999 valmistunutta sarjaa esitettiin Suomessa Mtv3:lla, myöhemmin myös Juniorilla.



Renada (Renaade) piirrossarjaa tehtiin vuosina 1997-1999. Renada on vilkas poikatyttö, joka asuu Hampurissa isoisänsä kanssa. Saksalaisessa sarjassa on 52 jaksoa. Suomessa sarjaa esitti Mtv3.



Lassen maailma (Sune och hans värld) on esitetty Ruotsissa ensimmäisen kerran vuonna 2002. Sarja perustuu Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin kirjoihin. Lasse Andersson on 9-vuotiaaksi melkoinen naistenmies ja ihastuu lähes päivittäin uuteen tyttöön. Itsevarmuutta hurmurilta ei ainakaan puutu. Lassen maailma on näistä sarjoista ainoa jota on julkaisu meillä dvd:llä.