Mörkö, Mursu ja Akakabuto - Painajaishahmot muistoissamme

Vuosi sitten blogissa oli kysely pelottavista animaatioista. Kysely sai runsaan osanoton ja poiki mielenkiintoisia vastauksia. Ei niinkään vastauksen suuresta määrästä vaan muiden kiireiden parissa menneen vuoden takia kyselyn tuloksia puidaan vasta nyt. Pahoittelut siitä ja suurkiitokset vielä kaikille tässä mukana olleille.

Kysely nosti esiin kammottavan ja kattavan joukon lukijoita lapsina (ja vähän vanhempinakin) pelottaneita animaatiohahmoja sekä traumaattisia tilanteita animoiduista tv-sarjoista ja -elokuvista. Tässä jutussa listaan näitä esille nousseita kauhun aiheuttajia. Kyselyn tulosten puimista jatketaan huomenna (teksti on jo valmiina joten se todella tulee näkyviin huomenna eikä ensi vuonna :D)  toisessa tekstissä, jossa aihetta käsitellään hieman syvällisemmin, lukijoiden kertomusten ja tutkitun tiedon kautta. Tämä kirjoitus tuleekin avaamaan sitä miksi osa seuraavista hahmoista tai tapahtumista on saattanut pelottaa.

Mutta nyt on kuitenkin luvassa sellainen kauhukollaasi että herkempiä saattaa hirvittää.

Pelkoa herättäneissä tv-sarjoissa on yksi ylitse muiden: Muumilaakson tarinoita. Tämä on ehkä hieman yllättävää, onhan sarjaa kritisoitu jopa liian lällyksi verrattuna Tove Janssonin alkuperäisteoksiin. Se että niin moni mainitsee pelänneensä sarjaa selittynee osaltaan sillä että lukuisat kerrat uusittu muumi on niin tuttu. Tämä näkyy myös sarjan hahmoja tai tapahtumia pelänneiden korkeana määränä. Muumien kohdalla näkyy myös se, että mikä pelottaa yhtä ei välttämättä pelotakaan toista ja kun hahmot tulevat tutuiksi tai katsoja itse vanhemmaksi, pystyy ennen pelottaneita asioita katsomaan muualtakin kuin sohvan takaa piilosta.

Muumeista löytyy lukuisia hahmoja jotka ovat kauhistuttaneet pieniä katsojia. Mörkö on vavisuttanut eniten, mutta muitakin mainittiin. Jokaiselle löytyy varmasti oma kauhistuttaja.

Muumien kohdalla mainittiin hahmojen lisäksi myös tiettyjä tapahtumia, jotka koettiin pelottavina. Hyytävimmät muistot liittyivät heti sarjan enimmäisessä jaksossa nähtyyn Muumipeikon muodonmuutokseen ja Majakka -jakson aavelaivaan. Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan maailman loppu -teema on myös ollut joillekin lapsille liikaa.

Animaatioissa on mahdollista tehdä mitä vain. Erityisesti unijaksot mahdollistavat kokeilun ja irrottelun. Pelottaviksi kohtauksiksi mainittiin useita unikuvauksia: Moosen uni Egyptin prinssissä, Charlien painajainen jossa hän joutuu helvettiin elokuvassa Kaikenkarvainen Charlie ja Dumbon hallusinaatio vaaleanpunaisista norsuista. Pekka Töpöhäntä Amerikassa elokuvan Amerikka-osuus osoittautuu lopulta Pekan uneksi ja se selittääkin monet Amerikassa koetut oudot käänteet. Pingu näkee painajaista Mursusta joka kammottavuudessaan on saattanut siirtyä myös katsojien uniin. Unikuvaukseksi voinee laskea myös Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan toisen todellisuuden, joka ei olekaan niin kiva miltä ensin vaikuttaa.

Joskus hahmojen kuuluukin hieman pelottaa. Mitä nimittäin olisivat sankarit ilman vastustajia, hyvä ilman pahaa? Kuvissa Pokemonin salipäällikkö Sabrina, Anastasia-elokuvan Rasputin, Spridermanin Venom, Matka maailman ympäri -sarjan Transfer ja Babarin metsästäjä.

Jos Disney tunnetaankin prinsessoista ja inhimillisistä, puhuvista eläimistä, niin studio on kyllä luonut myös unohtumattomia hirvityksiä. Kyselyssä esille nousivat Notre Damen kellonsoittajan Frollo, Mulanin Shan Yu, Fantasian Chernobog, Hiidenpadan Hornansarvi ja Kaunottaren ja Hirviön Hirviö. Ja paitsi pelottavia hahmoja, on Disney jättänyt pieniin mieliin runsaasti pelottavia kohtauksia.

Pelottavia Disneyhetkiä ovat olleet mm. Lumikin pako ja kuolema, poikien muuttuminen aaseiksi Pinokkiossa, Kulkurin ja kulkukoirien yhteenotto, Auroran joutuminen Pahattaren valtaan ja Mufasan kuolema. Joukkoon pääsi myös Pixar elokuvalla Ötökän elämää, jossa pikku Dot pakenee heinäsirkkaa henkensä edestä.


Hiidenpata sai ikärajakseen PG, "Saattaa sisältää lapsille sopimatonta materiaalia". Muita pelottavia Disneyelokuvia kyselyyn vastanneille ovat olleet Aladdin, Notre Damen kellonsoittaja ja Mestarietsivä Basil Hiiri.

Kyselyssä mainittiin useita Don Bluthin ohjaamia elokuvia: Secret of Nimh, Fievel matkalla Amerikkaan, Kaikenkarvainen Charlie, Peikko keskuspuistossa ja Anastasia.



Tuntuu luonnolliselta että animaatioiden monenmoiset oudot otukset saattavat pelottaa katsojia. Videolla nähdään Fievel matkalla Amerikkaan -elokuvan jättihiiri, jonka tarkoituksena oli pelotella kissoja. Onko siis ihme jos katsojiakin on pelottanut?

David Copperfield elokuvan homelot ovat jääneet kummittelemaan monen mieleen. Nämä viemärissä asustavat hylkiöt ovat syntyneet epäonnistuneen juustokokeilun myötä. Velho Rupert muuntautuu Suureksi Eläimeksi Joutsenprinsessa elokuvan lopputaistelussa ja Leikkitiikeri Luukaksen Lintuperhoset pääsevät sisään vaikka avaimenreiästä.

Lastenohjelmissa esiintyy näin mielikuvituksellisten outouksien lisäksi myös tavanomaisempia kummituksia ja kauhuhahmoja. Sarjaan kuin sarjaan sopii kummittelu-jakso. Peukaloisen retkissä nähdään henkiin heräävä patsas ja aavepuutarhuri. Pokemonissa on useampiakin kummituspokemoneja esittelevia jaksoja.

Kauhun ei tarvitse rajoittua sarjassa muutamaan jaksoon, vaan se kelpaa animaatiosarjankin genreksi. Tosi viilee haamujengi -sarjassa jahdataan kummituksia ja tutkitaan paranormaaleja ilmiöitä, sama idea on Scoopy Doossa. Sätkyjä ja tärinöitä on pohjimmiltaan opettavainen ja omalla tavallaan humoristinen sarja. Tarinoissa opit vaan sisäistetään kantapään kautta ja toisinaan liian myöhään. Huono käytös voi viedä hengen ja tyhmyydestä todella sakotetaan. Kummankin sarjan kohdalla osaa odottaa karmeuksia, mutta lasten voi olla vaikea ennakoida omaa sietokykyään.




Pelottavuus voi toimia myös varoituksena, sen tietävät suomalaislapset. Varokaa heikkoa jäätä on tosin osittain tahattomasti pelottava.

Pelottavien hahmojen ei kuitenkaan tarvitse olla outoja tai yliluonnollisia. Lapsillehan opetetaan ettei mörköjä ole olemassa, mutta esimerkiksi karhuja löytyy Suomenkin metsistä. Hopeanuolen agressiivinen, julma jättiläiskarhu Akakabuto on kaikkien kauhukarhujen ykkönen. Akakabuton lisäksi kauhistuttavia karhuja on pelätty elokuvissa Topi ja Tessu, Balto ja Urhea. Vaikka moisia kontioita tuskin marjametsissä liikkuu, saattaa Akakabuton muisto tuoda hien otsalle puolukoita poimiessa.

Kaukametsän pakolaiset -sarja on myös jättänyt jälkensä pieniin katsojiin. Piirrossarjaksi melko realistisessa eläintarinassa kun näytetään eläinten kohtaamia vastoinkäymisiä ja suoranaisia raakuuksia turhia kaunistelematta. Eräällä nettisivulla mainitaan että sarjassa näytettäisiin perätä 23:n hahmon kuolema.



Myös elokuva Ruohometsän kansa on ollut monille lapsena liian rajua katsottavaa. Erityisen mieleenpainuvassa kauhukohtauksessa näytetään kaniinien joukkokuolema, ihmisten laskettua myrkkyä kaninkoloihin. Myös ennustajakani Viikan näyt, Isopään jääminen kiinni ansalankaan, elokuvan realistisesta tyylistä visuaalisesti täysin poikkeava, kaniinien viholliset esittelevä prologi ja ahdistava kaniyhteistö Efrafa nousivat muisteluissa esille.

Kuolema ja onnettomuudet on helppo uskoa ahdistusta aiheuttaviksi aiheiksi. Silti niitäkin käsitellään lapsille suunnatuissa animaatioissa, ehkä jopa yllättävän paljon. Alfred J. Kwak menettää vanhempansa ja sisaruksensa liikenneonnettomuudessa heti sarjan toisessa jaksossa. Lynn-tyttö menettää äitinsä autokolarissa sarjassa Lady Lady. Nooan saari -sarjan panee liikkeelle eläimiä kuljettavan laivan uppoaminen. Valitettavasti laivan mukana hukkuu myös osa sen kuljettamista eläimistä. Matka maailman ympäri 80.päivässä muistetaan muutamasta jaksosta, joissa nähdään Prinsessa Romyn joutuminen kuolleen miehensä mukana polttoroviolle. Onneksi tällä kertaa Prinsessa pelastetaan.

Joidenkin animaatioiden ahdistavuus johtuu synkästä tunnelmasta, väkivallasta tai vaikka onnettomasta lopusta. Aina sille ei edes löydy järkevää syytä. Beatrix Potterin kirjoihin perustuvan animaatiosarjan jaksot voivat olla nykykäsityksen mukaan jopa raakoja, kissanpentukin on vähällä joutua piirakkaan. Yksi vastaaja oli kokenut Candy Candy sarjan tunnelman liian surullisena, toinen oli pelännyt Egyptin prinssissä nähtyjä orjia. Karel Zemanin 1000 ja 1 yön tarinoita: Simbad merenkulkija -pala-animaatio on tyyliltään persoonallinen ja tämänkin voi kokea pelottavana. Lisäksi Simbad vielä kohtaa monenlaisia kummuuksia ja kauhuja.Tositapahtumiin perustavan Helen Kellerin kuurosokea nimihenkilö pääsee elämässä pitkälle vaikeasta vammastaan huolimatta, mutta ajatus sekä näkö- että kuuloaistin puuttumisesta on tuntunut monesta lapsena ahdistavalta.





Tämä savianimaatio on pätkä elokuvasta The Adventures of Mark Twain. Elokuvan on ohjannut Will Vinton vuonna 1985.

Ja lopuksi vielä kauhistuttavin käsinukkehahmo koskaan: Aasin ja Mouru-kissan trioon kuuluva Morso.

Piippu pois Pappa!

Savuton Suomi -hanke kohahdutti taannoin ehdottomalla raportissaan että ”Tupakkatuotteita, tupakan jäljitelmiä, vastikkeita sekä tupakointikohtauksia ja tupakointia esittävät elokuvat ja kuvatallenteet merkitään kielletyksi alaikäisiltä 18 vuoden ikärajalla”. Iltapäivälehdet vaativatkin tämän seurauksena otsikoissaan Muumeille K18 ikärajaa, onhan Muumipappa tunnettu piipunpolttaja.

Muumipappa ei kuitenkaan ole ainoa animaatiomaailman tervakeuhko, sillä sätkiä, sikareita ja piippuja nähdään monien muidenkin hahmojen huulilla. Pahikset pössyttävät tupakkaa tai sikaria, piippua tupruttavat yleensä vanhat ja viisaat herrat. Polttaminen ei ole ainoastaan miesten juttu vaan tupakoitsijoita löytyy myös naishahmoista. Päähenkilöt eivät kuitenkaan polta juuri koskaan, lapsihahmotkin onneksi harvoin.

Tupakoinnin vaaroista ei animaatioissa suoraan puhuta, ellei kyseessä ole nimenomaan valistusanimaatio. Polttamaan tottumattomat, mutta sitä syystä tai toisesta (esimerkiksi rauhan puolesta) kokeilevat hahmot tulevat kyllä hommasta selvästi sairaiksi ja pahoinvoiviksi. Huolimatta näennäisestä tupakoivien hahmojen runsaudesta, on tämä tapa katoamassa. Nykyisistä animaatioista, ainakaan lapsille suunnatuista, tupakoivia hahmoja saa hakemalla hakea. Tässäkin kohussa taisi siis olla savua ilman tulta.

Ja niin kuin tämä asia naurattaakin, se on kuin onkin täyttä totta. Venäjällä ei saa näyttää tupakointia televisiossa ennen kello yhtätoista illalla. Laki tuli voimaan vuosi sitten. Samat ongelmat huomattiin myös naapurissa. Suositun Nu, Pogodi animaation susihahmo kun polttaa vuoroin piippua ja vuoroin tupakkaa. Myös kansan rakastama krotiili Gena on piipun polttaja. Ilmeisesti nämä klassikot ovat kuitenkin välttyneet sensuurilta.

Muumipappa ei ole ainoa piippua polttava isukki. Paitsi että Mikko Mallikkaan isä polttaa piippuaan sisällä, hän polttaa sitä jopa lukiessaan pojalleen iltasatua. Iltasuukkoa antaessaan hän sentään nappaa piipun suupielestään pois, mutta vain hetkeksi. Pingun isän piippu taas palaa jopa pikkusisko Pingan syntymän hetkellä.

Poliisit ovat yllättävän suuri ryhmä tupakoitsijoiden joukossa. Muumilaakson poliisimestari, Matkamaailman ympäri -sarjan komisario Fix, Sherlock Koira ja Nikke Knatterton polttavat  piippua, ja Fixin pomo Rowan röyhyttelee sikaria.

Muumipappa on turhaan saanut niskoilleen paheksunnat Muumilaakson tarinoissa nähtävästä tupakoinnista, sillä uskallan väittää että Poliisimestarilla palaa piippu pappaa useammin. Ja kyseessähän on sentään virkavallan edustaja!

Knattertonin nimikkosarjassa piippu taas taitaa olla paheista pienimpiä, onhan sarja enemmän aikuisille kuin lapsille suunnattu. Muistakin aikuisten animaatioista löytyisi esimerkkejä tupakoinnista, mutta ei puututa niihin sen enempää. Tosin on välttämättöntä nostaa esiin Simpsoneiden Patty ja Selma, hahmot joiden persooniin tupakointi kuuluu erottomattomasti.

Piippu kuuluu vanhan ja viisaan Merlin-velhon imagoon...

Kun taas Oliver ja kumppanit -elokuvan Jyskyn persoona perustaa jatkuvaan sikarin käryyn.

Hyvät hahmot polttavat mietteissään piippua, pahikset juonivat holkkisavuke huulessa.
Varsin usein tupakointia harrastavat juuri pahikset, etenkin Disneyanimaatioissa. Mielenkiintoista, sillä tunnettiinhan Walt Disney monen muun meriitin lisäksi ketjutupakoinnistaan ja jopa tupakkayskästään.

Atlantis esittelee harvinaisemman tupakoitsijahahmon: vanhempi rouva Wilhelmina Packard on ketjupolttaja, mutta ei tarinan konna. Tämä epätavallinen yhtälö pantiin merkille jo elokuvan suunnitteluvaiheessa, mutta rouva sai kuin saikin pitää paheensa.

Myös Porco Rosso on harvinaisuus, tarinan sankari sätkä huulessa.

Walt Disneyn lisäksi toinenkin animaation suurmies, Hayao Miyazaki tunnetaan tupakoitsijana. Miyazakin uusin ja ilmeisesti viimeinen elokuva sai ensi-iltansa kesällä. Kaze Tachinua on ylistetty, mutta myös moitittu. Ja mistäpä muusta kuin tupakoinnista.

Elokuvassa on lukuisia kohtauksia joissa tupakka palaa (jossain oli laskettu että kohtauksia olisi kahdeksan) ja näiden sauhutteluiden pelätään kannustavan erityisesti lapsia tupakoinnin pariin. Elokuva kuitenkin tapahtuu 20- ja 30-luvuilla, ja tupakointi kuuluu ajankuvaan. Silti Miyazakin omaa myönteistä suhtautumista tupakointiin on pidetty merkittävänä tekijänä Kaze Tachinun tupakoinnissa, polttaahan elokuvan päähenkilö Miyazakin omaa suosikkimerkkiä.

Elokuvan trailereista ei näitä kohukohtauksia kuitenkaan löytynyt. Sattumaa vai sensuuria?

Liisa Ihmemaassa -leffan Kaalimato esittelee eksoottisempaa tupakointivälineistöä.

Pinokkio vetelee Huvitusten Saarella sikareita hyvillä mielin, mutta liikaa on liikaa myös puupojalle. 

Intiaaneja on lähes mahdotonta kuvata ilman rauhanpiipun pössyttelyä. Peter Panissa sekä Jukka että Mikko ovat innokkaina vahvistamassa rauhaa, mutta Leena ei kuitenkaan anna nuoremman veljensä piippua imaista.

Klassikkolyhärissä Tupu, Hupu ja Lupu eivät osta sikareita itselleen, niinkuin Aku virheellisesti luulee. Äkkipikainen kasvattaja pistää pojat polttamaan koko laatikollisen omia lahjasikareitaan ennenkuin huomaa erehdyksensä.



Lopuksi vuonna 1951 valmistunut Hessu-lyhäri No Smoking kertoo tupakoinnin lopettamisen vaikeudesta.

Tuuli nousee...

On kulunut jo viisi vuotta Hayao Miyazakin Ponyo Rantakalliolla elokuvan ensi-illasta. On siis sitäkin mieluisampaa ilmoittaa, että tänään on ohjaajan uuden, Kaze Tachinu -elokuvan Japanin ensi-ilta. Suomeen Ghibli-elokuvat on perinteisesti saatu nähtäville vuoden viiveellä.



Kaze Tachinu, englanninkieliseltä nimeltään The Wind Rises, perustuu Miyazakin omaan sarjakuvaan joka pohjaa Hori Tatsuon 1930-luvun lopulla kirjoittamaan samannimiseen novelliin sekä lentokonesuunnittelija Jiro Horikoshin elämään. Horikoshi (1903-1982) oli suunnittelemassa Japanille lentokoneita ja hävittäjiä toisen maailmansodan aikana. Tatsuon novelli taas kertoo tuberkuloosia sairastavasta naisesta ja tämän sulhasesta.

 

Elokuvassa käsitellään Jiro Horikoshin elämää kolmenkymmenenvuoden ajalta. Ymmärrettävästi Toinen maailmansota nousee tarinassa tärkeäksi käännekohdaksi, vaikka varsinaisia taisteluja ei elokuvassa ilmeisesti nähdä. Toinen historiallinen ja traaginen tapahtuma elokuvassa on vuonna 1923 tapahtunut  Kantōn maanjäristys. Jiron elämän merkittävimmät tapahtumat liittynevät loppujen lopuksi kuitenkin Naokoon, elokuvan naispääosaan.

Teemakappale Hikoukigumo on Yumi Matsutoyan (omaa sukua Arai) kappale vuodelta 1973. Myös Kikin lähettipalvelussa kuultiin Yumi Matsutoyan vanhoja hittejä. Muuten musiikin on säveltänyt tuttuun tapaan Joe Hisaishi. Pääparia ääninäyttelevät Hideaki Anno ja Miori Takimoto.

 

 

Myös Studio Ghiblin toinen ohjaajalegenda, Isao Takahata on työstänyt uutta elokuvaa. Takahatan edellinen ohjaus, Naapurini Yamadat, on vuodelta 1999. Aikaa on siis kulunut lähes kymmenen vuotta enemmän kuin Miyazakin edellisestä elokuvasta. Alunperin oli tarkoitus että Kaze Tachinu ja Kaguya-hime no monogatari olisivat saaneet ensi-iltansa yhtäaikaa, kuten ohjaajien Tulikärpästen hauta ja Naapurini Totoro aikoinaan. Takahatan elokuvan tuotanto kuitenkin viivästyi niin, että sen ensi-ilta on vasta myöhemmin syksyllä.

Kesäksi katsottavaa

Kesäkuu ja Heinäkuu ovat melko hiljaisia kuukausia ensi-iltojen ja animaatiojulkaisujen suhteen. Ehkä kesä soveltuukin paremmin muihin aktiviteetteihin, mutta toivottavasti syksyllä animaatiotarjonnan suhteen on hieman vilkkaampaa.

 

5.7 Itse ilkimys 2

Illumination Entertainment esitteli superpahis Grun vuonna 2010. Jatko-osassa Despicable Me 2 ensimmäisen elokuvan myötä rikokset perhe-elämään vaihtanut Gru saa työtarjouksen rikostenvastaiselta järjestöltä. Soluttautumispestiä kiinnostavampi taitaa olla sitä ehdottava agentti Lucy ja lopulta Gru jahtaa sekä pahista että puolisoa. Mukana ovat tietysti Grun tyttäret ja oman elokuvan ensi vuonna saavat keltaiset kätyrit.

Pierre Coffin ja Chris Renaud ovat ohjanneet molemmat Ilkimykset. Jouluna 2014 valmistuvaan Minions elokuvaan Coffinin pariksi on vaihtunut Kyle Balda.

Elokuvaa esitetään 2D ja 3D versioina, kumpaakin sekä suomeksi dubattuna että alkukielellä. Suomidubissa ääninäyttelevät mm.Ville Haapasalo, Katja Aakkula, Maria Takaki ja Tuuli Inkinen.

7.6 Peter Pan ja paluu Mikä-Mikä-Maahan

Jo 50-luvulla valmistunut Peter Pan sai jatko-osan vuonna 2002. Kapteeni Koukku sieppaa Jaana-tytön ja vie tämän Mikä-Mikä-Maahan, samaan paikkaan josta hänen äitinsä Leena on kertonut satuja. Leenaksi Koukku tyttöä alunperin luuleekin ja tytön sieppauksen takana on tietysti suunnitelma Peter Panin nitistämiseksi.

Paluu Mikä-Mikä-Maahan julkaistaan vain dvd:llä. Englanniksi julkaisun nimi on muuten Pixie-Powered Edition, mikä selittää extrat: Disneyn keijut: Rosetta ja kukat, Iridessa ja tulikärpäiset, Helinä ja kello, Helinä-keijun haaste: valon puolesta -peli.

21.6 Space Chimps 2: Zartogin vastaisku

Pikkuinen mutta sitäkin älykkäämpi Comet lähtee vuorostaan avaruuteen. Mutta nyt sankaritekoja tarvitaan myös maassa kun Malgorilta tullaan vastavierailulle. Dvd:llä puhe suomeksi ja englanniksi.

5.7 Sammyn suuri seikkailu 2

Merikilpikonna Sammy yrittää huolehtia pienistä kilpikonnista mutta joutuukin itse vangituksi yhdessä ystävänsä Rayn kanssa. Elokuva julkaistaan sekä dvd:llä että blu-raylla. Kielivaihtoehdot ovat suomi, ruotsi tai tanska.

Ministi seikkailua

Uusi Salainen valtakunta -elokuva on varmasti nostanut monille mieleen useammankin animaation, jossa tavataan sama teema: päähenkilö muuttuu pieneksi ja löytää ympäriltään aivan uuden miniatyyrimaailman.

Kerätäänpä kasaan kutistumisanimaatiot:

Ferngully -Viimeinen sademetsä
Nuori metsurimies Zak on vähällä jäädä kaatuvan puun alle, mutta pelastuu viime hetkillä kun Crysta-keiju muuttaa pojan itsensä kokoiseksi eli hyvin pieneksi. Ferngully ja Epic jakavat myös luonnonsuojeluaatteen, molemmissa luonto on suuressa vaarassa ja kutistunut teini joutuu ottamaan osaa sen pelastamiseen. Elokuvan lopussa Zak muuttuu entiselleen, tosin vain kokonsa puolesta. Uuden asenteen luontoa kohtaan sisäistänyt poika suunnittelee valistavansa ihmisiä luonnonsuojelun tärkeydestä.
 

Arthur ja Minimoit
Arthur seikkailee minimoiden maailmassa animaatiotrilogiassa. Poika pääsee vihille minimoista isoisältään jääneen tutkimusaineiston avulla ja onnistuu lopulta paitsi kutistumaan, myös muuttumaan itsekin minimoiksi. Muutosta korostaa se että elokuvan tavallisessa maailmassa tapahtuvat osuudet on kuvattu näyttelijöillä ja animaatio alkaa vasta minimoiden luota. Niin mielikuvituksellinen kuin minimoiden maailma onkin, ei Arthur sitä juuri jouda ihastella sillä minimoiden elo on melkoista mylläkkää ja jopa suoranaista sotaa. Elokuvasarjan viimeisessä osassa kutistumisteema kääntyykin päinvastaiseksi, kun Arthurin arkkivihollinen Maltazard muuttuu suureksi ja aikoo tuhota minimaailman sijaan ihmisten maailman.

Muurahaisten kauhu
Taikajuoma saa Luukas-pojan kutistumaan minimittoihin, muurahaisen kokoiseksi. Ja kutistamisen taustalla ovatkin juuri muurahaiset ja ne haluavat antaa heitä kiusanneelle pojalle opetuksen. Niinpä Luukas tekee tuttavuutta muurahaisten tarkan ja järjestäytyneen elämäntavan kanssa ja kohtaa sellaisia itselleen uusia termejä kuten vaikkapa muiden kunnioitus. Luukas ei valitettavasti ole ainoa ihminen, joka muurhaisia uhkaa. Tuholaistorjuja on vaaraksi sekä muurhaisille että mini-Luukakselle. Kun Luukas on läksynsä oppinut, ymmärtänyt yhteistyön voiman eikä enää kiusaa heikompiaan, johtaa henkinen kasvu myös fyysiseen kasvuun ja hän palaa entiselleen.

Peukaloisen retket
Nils Holgersson muuttuu peukalon mittaiseksi kun Kotihaltija saa tarpeekseen ilkeän pojan kolttosista. Myös Nilsin lemmikkihamsteri kutistuu ja yhdessä pikku kaverukset lähtevät suureen, nyt siis suuren suureen maailmaan Martti-hanhen selässä. Pienen koon lisäksi Nils on saanut kyvyn ymmärtää ja puhua eläinten kieltä. Juuri eläimet opettavat Nilsin uusille ja paremmille tavoille ja Haltijakin heltyy muuttamaan hänet lopulta takaisin entisiin mittoihin. Japanilaisen studio Pierrotin animoimassa sarjassa Nilsin mitaksi annettu "peukalo" on suht viitteellinen ja poika hamstereineen tuntuu muuttavan kokoa hieman tilanteen mukaan. Mutta pieniä he kiistatta ovat.

Mikroankat avaruudesta
Roope, Tepa ja ankanpojat kutistuvat pieniksi Ankronikan jaksossa Mikroankat avaruudesta. Roopella on kasapäin ylimääräistä vehnää ja hän on tottakai riemuissaan kun sille löytyy ostaja. Ei haittaa vaikka kyseessä olisivat avaruusolennot. Mutta entä kun avaruusolennot ovatkin pikkuruisia? Avaruusteknologian avulla vehnäsäkit pienenevät ja maksuna käytetyt timantit suurenevat. Tyytyväiset avaruusankat lähtevät, mutta unohtavat suurennus/pienennys koneensa. Ja Roopeen iskee tietysti halu suurentaa muutakin. Lopputuloksena on kuitenkin joukko mikroankkoja, kun Roope ja lapset kutistuvat. Oikeat mikroankat palaavat onneksi hakemaan konettaan ja muuttavat tavalliset ankat tavallisen kokoisiksi.

Avaaruusolennoilla on kutistamisen ja kasvattamisen taito hallinnassa, nähtiinhän se myös Muumilaakson tarinoissa. Muumimamma kutistui pieneksi näppäiltyään avaruusolentojen ihmeellistä konetta ja hän oli vaarassa jäädä pysyvästi minimammaksi kun Haisuli kähvelsi koneen. Kaikeksi onneksi lentävä lautanen parkkeerasi Muumitalon ylle ja kiltit avaruuden olennot saivat Muumimamman ennalleen.

Pomon pötsissä
Simpsoneiden viidennessätoista Kauhujen talo -jaksossa professori Frinkin kone kutistaa kapseliin ryömineen Maggien. Kuinka ollakaan Mr.Burns syö kapselin vauvoineen päivineen ja muun perheen on lähdettävä fantastiselle matkalle ihmisen sisuksiin. Professori kutistaa kokonaisen lentoaluksen ja sillä Simpsonit lennähtävät Mr.Burnsin vatsaan. Valitettavasti alus ei pääse viiden matkustajan kanssa takaisin ja Homer jätetään kyydistä odottamaan pelastusta. Kutistuksen voima ehtii hiipua tätä ennen ja Homerille tulee tiukka paikka.

Minimaailmoissa seikkailevat myös jo valmiiksi pikkuiset ukot. Studio Ghiblin Kätkijät perustuu Mary Nortonin kirjaan ja se esittelee ihmisten asumuksissa omia tiluksiaan pitävän pikku väen, jonka tapana on lainailla ihmisten tavaroita. Samanmoista väkeä ovat myös Lilliputit jotka nekin asuvat taloissa ihmisten tietämättä. Lilliputit perustuvat kuitenkin John Petersonin kirjoihin.

Nämä tarinat eroavat muista kutistumiskertomuksista tietysti sillä että niissä kukaan ei kutistu. Kätkijöissä ihmispoika kuitenkin ottaa kontaktia kätkijä-tyttöön vaikka ei pääsekään tutustumaan tämän pienoismaailmaan sen lähemmin oman kokonsa takia.

Peukaloliisa on ollut syntymästään asti pieni, peukalon mittainen, ja hänelle maailma on näyttäytynyt aina liian suurena. Myös sen asukkaat, Peukaloliisan äiti ja tämän kotieläimet ovat suuria. Kun Peukaloliisa ensimmäisen kerran tapaa toisen kaltaisensa, siis jonkun yhtä pienen, hänelle avautuu samalla uusi maailma, itsensä kokoinen. Ehkä tälläiseen ympäristöön tutustuminen ei ole niin jännittävää kuin miltä tuntuisi tutkia äkkiä kasvaneita kulisseja, mutta jos on ikänsä elänyt väärän kokoisessa ympäristössä lienee helpottavaa huomata olevansa jossakin juuri oikean kokoinen. Etenkin jos paikka on keijuprinssin kainalo...

Ja lopuksi vielä Liisa Ihmemaassa, kutistumisten ja kasvamisten klassikko.
Walt Disneyn piirrosanimaatiossa Liisan koko muuttuu syömällä ja juomalla. Tämähän on aika loogista. Liisa kuitenkin muuttuu niin pieneksi että mahtuu läpi avaimenreiästä ja pääsee osaksi kukkien kuoroa ja välillä taas kasvaa niin suureksi ettei mahdu enää sisälle Pekka Kanin taloon.

On kyseenalaista juoda pullosta jonka etiketissä lukee vain "Juo minut" mutta kun piippua lutkuttava Kaalimato kehottaa syömään sientä jonka toinen puoli kutistaa ja toinen kasvattaa saisi Liisa ehkä harkita kahdesti mitä suuhunsa laittaa. Liisa venähtelee jo epätoivoon asti, mutta pääsee kuin pääseekin oikealla annostuksella takaisin omiin mittoihinsa.

Epic elokuvateattereissa, Moko ja Ralf kotikatsomoissa

Eli tässä Toukokuun  ensi-ilta animaatio ja muutamia julkaisuja.



24.5 Salainen valtakunta

Blue-sky studio on tunnettu Ice Age-komedioista, mutta nyt studio esittelee oman fantasiaseikkailunsa, jonka alkuperäinen nimi on mahtipontisesti Epic. The Leaf Men and the Brave Good Bugs taas on sen kirjan nimi, johon elokuva pohjautuu. Ja kun suomenkielinen nimi on salainen valtakunta, alkavat tarinan lähtökohdat olla koossa: elokuva kertoo metsän salaisesta valtakunnasta ja sen pienen pienistä asukkaista jotka käyvät eeppistä kamppailua hyvän puolesta pahaa vastaan.

Minimaailmaan katsojat johdattaa biologin tytär MK. Kutistuttuaan tyttö pääsee paitsi ihastelemaan luontoa aivan uudesta perspektiivistä, tutustumaan  erikoislaatuisiin ja taianomaisiin hahmoihin ja tapahtumiin, mutta myös puolustamaan metsää sitä tuhoavilta voimilta.

Elokuvan on ohjannut Chris Wedge, jonka aiempia ohjaustöitä ovat olleet ensimmäinen Ice Age ja Robots. Suomidubissa näyttelevät mm.Heljä Heikkinen, Tuukka Leppänen, Antti L.J. Pääkkönen, Rinna Paatso ja Juhani Rajalin. Elokuvaa esitetään myös originaaliääniraidalla Colin Farrellin, Beyoncé Knowlesin ja Steven Tylerin tähdittämänä. Suomeksi elokuvaa esitetään sekä 2D:nä että 3D:nä, englanniksi vain 3D:nä.

3.5 Mokon suuri maailma 1: Onnenamuletti

Maksukanavattomienkin on nyt mahdollista tutustua Mouk-sarjaan, jota esitetään sekä Disneyn kanavilla että Juniorilla. Ensimmäinen dvd sisältää yhdeksän jaksoa Niilin prinsessa, Kävelevä keppi, Vallabi-rock, Bussin perässä, Karibua etsimässä, Pikkukalat kasvavat, Intialainen vaasi, Kilpikonnat kuoriutuvat ja Onnenamuletti joissa Moko ja Chavapa matkaavat maailmalla.

3.5 Frankenweenie

Tim Burtonin viime vuonna valmistunut mustavalkoinen nukkeanimaatio julkaistaan dvd:llä ja blu-raylla. Dvd:n extroina mm.musiikkivideo, blu-raylla tämän lisäksi mm.lyhäri, making of -dokkari ja alkuperäinen Frankenweenie lyhytelokuva. Elokuvaahan ei dubattu suomeksi, joten ääniraitana on tietysti alkuperäinen englanti ja suomea saa teksteihin.

 22.5 Pasila kausi 6

Kymmenen jaksoa uusinta Pasilaa, koko kuudes tuotantokausi siis. Sisältää jaksot Paluu, Virginia heartbreaker, Missikisat, Naapuri, Urheilutoimittaja, Frankenstein, Perikato, Repomiehen suometus, R´outalempi ja Vimonen.

29.5 Huisi Hai 2

Dvd:llä ja blu-raylla julkaistava Huisi Hai 2 (The Reef 2: High Tide) on jatkoa vuonna 2006 valmistuneelle, Suomessa 2007 teattereissa pyörineelle kala-animaatiolle. Mukana ovat tutut hahmot Pikku Panu, Cordelia ja pahishai Troy mutta seikkailu jatkuu uusilla käänteillä. Mukana ääniraita englanniksi ja suomeksi.

31.5 Räyhä-Ralf

Tuorein Disney-klassikko, tämän vuoden puolella Suomen ensi-iltansa saanut Räyhä-Ralf julkaistaan dvd:llä ja blu-raylla. Extroista ei löytynyt tietoa.

Heipä hei, hyvää iltaa!

Ja hyvää Äitienpäivää! :)  

Blogissa riittää kävijöitä ja uusiakin lukijoita, mutta missä viipyy luettava?

Kirjoittajan animaatiokiinnostus ei ole hiipunut, itseasiassa se varmasti tulee lähivuosina kasvamaan entisestään. Blogi ei myöskään ole "valmis" sillä animaatioista kyllä riittäisi kirjoitettavaa, joitain tekstejäkin on puolivalmiina odottamassa viimeistelyä ja julkaisua (esimerkiksi lapsuuden pelottavat animaatiot -kyselyn tulokset).

Syyn blogia vaivaavaan hiljaisuuteen voi päätellä kuvista. Tai varsinaisestihan kyse on ajan puutteesta. Tai ehkä vain huonosta ajankäytöstä ja organisoinnista. :D On vaikea arvioida milloin elämäntilanne taas sallii aktiivisemman bloggailun, mutta ainakin animaatioita tulee varmasti katsottua tulevaisuudessa vielä enemmän kuin ennen. Sitä odotankin innolla!

En ole laittanut blogia varsinaisesti tauolle, haluan raportoida ainakin ensi-illat ja julkaisut joka kuukausi ja yritän nyt tosissani järjestää aikaa kirjoittaa myös muita tekstejä silloin tällöin.

Olen vinkannut blogissa tv:stä tulevia elokuvia ja sarjoja mutta tämän joudun toistaiseksi ottamaan pois. Uutislinkitysten suhteenkaan en ole ollut kovin aktiivinen, mutta yritän muistaa taas päivitellä niitä.

Tämän blogin aktivoitumista odotellessa kannattaa vierailla näillä sivuilla:

http://www.animatricks.net/virta/
Animatrics -animaatiofestari on laajentanut nettisivujaan myös varsinaisen festarin ulkopuolelle. Sivulta löytyy mm.animaatioita esittävä nettigalleria, uutisointia esimerkiksi tapahtumista meillä ja muualla ja blogi.

http://afureko.wordpress.com/
Afureko-blogi on keskittynyt ääninäyttelyyn. Blogin parasta antia ja suoranainen uroteko ovat alan ihmisten syvälliset haastattelut. Dubbaajien kokemuksia, alan historiaa ja muisteluja ei muissa medioissa vastaavalla vakavuudella ja asiantuntemuksella ole käsitelty.