Uusi sarja: Anton Siilinen ratkaisee

Tv2:lla alkaa tänään uusi sarja. Tiistaisin Pikku Kakkosta edeltävässä Pikku Kinossa esitetään kanadalais-ranskalaista piirrossarjaa Anton Siilinen ratkaisee (The Mysteries of Alfred Hedgehog/Les Mystères d'Alfred).



Sarjan pääosassa on siis Anton Siilinen, joka ystävineen ratkaisee erilaisia mysteerejä kotimetsässään. Etsiväkolmikko tuntuu perinteisten kaavojen mukaan rakennetulta: Anton on neuvokas ja rohkea johtohahmo, arka Niilo hassuttelee ja tyttövahvistuksena mukana on pirteä saparopää Kati. Myös vastapuolella on tutulta tuntuva hahmo: hienosteleva, turhamainen ja suorastaan kanamainen tyttö. Mysteerien ratkontaa vauhditetaan nykytekniikalla. Kuitenkin arvoitukset liittyvät usein luontoon ja sarjasta voi tietysti myös ottaa oppia ja kehittää omaa päättelykykyään.



Kaksiosaisia jaksoja on tähän mennessä valmistunut 26. Sarjan takaa löytyy ranskalainen Alphanim-studio joka on ollut mukana myös mm. Franklinin, Hillittömän hotellin ja Kauhulan koulun teossa.

Teinityttöjä televisiosta

On mukavaa että myös nuorille tehdään animaatioita, ei ainoastaan lapsille tai aikuisille. Ja on mukava huomata, että piirrossarjakin voi kertoa suht tavallisista ja samaistuttavista nuorista, joilla ei ole supervoimia tai yliluonnollisia kykyjä. Ja vieläpä erityisen mukavaa on kun sarjan päähenkilö on persoonallinen ja omaa tietään kulkeva teinityttö.



Alkujaan Daria oli sivuhahmo sarjassa Beavis ja Butt-head, mutta vuonna 1997 kyyninen lukiolaistyttö sai nimiinsä oman sarjan MTV:lle Glenn Eichlerin ja Susie Lewis Lynnin toimesta. Sarjaa tehtiin 65 jaksoa vuoteen 2002 mennessä. Lisäksi sarja poiki kaksi tv-elokuvaa. Is It Fall Yet? valmistui vuonna 2000 ja toinen elokuva Is It College Yet? toimi sarjan päätöksenä vuonna 2002.

Daria käy periamerikkalaista lukiota eikä tosiaan ole koulun suosituin tyttö. Mutta tuskinpa haluaisi ollakaan. Daria on älykäs ja rehellinen, eikä esitä mitään tai hae hyväksyntää. Tunteitaan Daria ei näytä juuri koskaan, vaan hänet tunnetaan sekä lakonisesta puhetavasta että ilmeettömyydestä. Darian kanssa samanalaisen sarkastisen maailmankatsomuksen ja huumorin jakaa paras ystävä Jane. Jane on taiteellinen ja hieman Dariaa avoimempi. Yhdessä he luovivat läpi lukion kohti collegea, minkä alkamiseen sarja päättyy.


Myös Darian perhe esiintyy sarjassa. Pikkusisko Quinn on Darian täydellinen vastakohta. Hän on pinnallinen ja kiinnostunut lähinnä muodista, eikä mielellään tunnusta Dariaa siskokseen. Työnarkomaani äiti tekee uraa ja isää kalvavat lapsuuden traumat. Myös Janen isoveli Trent on keskeinen hahmo sarjassa ja on Daria salaa ihastunut häneen.

Daria on katsottu ja kehuttu sarja, sitä on kiitelty huumorin lisäksi mm. aidosta nuorisokuvauksesta ja Daria ja Jane ovat tarjonneet samaistumiskohteen monelle valtavirtaa vierastavalla tytölle. Visuaalinen puoli on saanut moitteitakin, mutta Darialle vähäeleinen animointi ja yksinkertainen piirrostyyli tuntuu sopivan täydellisesti.



Inkun päiväkirja (As Told by Ginger) on amerikkalaisen Klasky-Csupon tv-sarja. Sitä tehtiin kolme tuotantokautta vuosina 1999-2003. Jaksoja valmistui 60. Suomessa sarjaa on esittänyt Yle. Inkun päiväkirjaan kuuluu neljä tv-elokuvaa, jotka on laskettu myös osaksi sarjaa.

Inkku elää tavallista nuoren tytön elämää. Hän asuu yhdessä yksinhuoltajaäitinsä ja pikkuveljensä Kallen kanssa. Hän käy Lucky Junior High -koulua, Amerikassa kun ollaan. Koulun asettamat sosiaaliset paineet rassaavat Inkkua. Toisaalta hän toivoo olevansa suosittu, toisaalta pelkää huomiota. Inkulla on kaksi hyvää ystävää, suulas Pipsa ja varovaisempi Maisa. Inkku kaveeraa myös koulun suosituimman tytön, Oonan kanssa, mitä Oonan ystävät eivät katso hyvällä. Inkun elämään kuuluu myös ihastumisia: naapurinpoika osoittautuu enemmän kuin ystäväksi, ainakin hetkeksi.

Sarjassa ei elätä pysäytyneessä tilassa, vaan aika kuuluu niin että Inkku ystävineen jättää yläasteen taakseen ja siirtyy lukioon. Vaikka jokaisessa jaksossa on oma juonikuvionsa, on mukana myös jatkuvuutta, eikä menneitä tapahtumia unohdeta. Iän lisäksi myös hahmojen ulkonäkö muuttuu, Inkku ystävineen jopa vaihtaa vaatteita ja kampausta jaksojen välillä, mikä ei piirrossarjoissa ole kovin tavallista.



Claire Bretécherin sarjakuvaan perustuva Agrippina (Agrippine) on ranskalaista tuotantoa. 26 osaisen sarja valmistui vuonna 2001 ja sitä on esitetty Suomessa Ylellä. Sarjakuvia ei tietääkseni ole suomennettu ja tämä hauska tv-sarjakin on jäänyt aika vähälle huomiolle.

Agrippina noin 15 vuotias. Agrippinan suurin syy angstata on oikeastaan se, ettei syitä ahdistukseen juuri ole. Mutta eihän teini-ikä ole mitään ilman kapinaa ja ahdistusta. Agrippina omaa Darian tapaan melko kyynisen tavan katsoa maailmaa. Teini-ikä on ranskalaisneidolle tunteiden kanssa tasapainoilua, välillä valtaa epävarmuus, välillä tuntuu jopa onnelliselta.

Teinitytön arki tuntuu samanlaiselta ollaan sitten Amerikassa tai Ranskassa, eiköhän myös suomalaisnuori voi helposti samaistua ystävyyden, ihastumisen ja koulun kiemuroihin. Harmi ettei näitä sarjoja ole viime vuosina tv:ssä nähty eikä myöskään dvd:llä suomeksi julkaistu.

Kesäkuun ensi-ilta: Kung Fu Panda 2

DreamWorksin Kung Fu Panda 2 saa Suomen ensi-iltansa 10.6. Elokuva saapuu teattereihin sekä dubattuna että alkuperäisäänin. Sen voi katsoa 3D:nä kummallakin kielellä, dubattu myös normaaliversiona. Suomidubissa näyttelevät mm. Tuomas Uusitalo ja Ismo Kallio.

Ensimmäinen Kung Fu Panda -elokuva valmistui vuonna 2008. Siinä Po-panda valittiin kaikkien yllätykseksi ja omien unelmiensa täyttymykseksi lohikäärmesoturiksi ja hän joutui Shifu-mestarin koulutuksen jälkeen kohtaamaan pahaksi kääntyneen Tai Lungin.


Kakkososassa Po elää haavettaan todeksi lohikäärmesoturina, kunnes Kiinaa ja koko Kung-Futa uhkaa tuho. Asialla on jotain tekemistä myös Pon menneisyyden kanssa ja hän joutuu selvittämään omat juurensa ennen kuin voi löytää sisäisen rauhan ja voittaa Lordi Shenin.

Kakkososan on ohjannut Jennifer Yuh Nelson, joka on työskennellyt DreamWorksilla aiemmin mm.kuvakäsikirjoitusten parissa. Näin oli myös Kung-Fu Pandan kohdalla, ja tällöin Nelson palkittiin työstään Annie-palkinnolla. Nyt hän on noussut ohjaajaksi ensimmäistä kertaa.

Kung Fu Pandalle on lupailtu jatkoa vielä tämänkin jälkeen, hurjimpien huhujen mukaan elokuvia tulisi kaikkiaan jopa kuusi.

Kesäkuun julkaisut

8.6. Kaksin karkuteillä

Disneyn 50. klassikkoelokuva perustuu Grimmin satuun torniin vangitusta Tähkäpäästä. Tässä tarinassa Tähkäpää saa seurakseen rosvo Flynnin ja jättää tornin jossa on kasvanut.

Dvd:ltä löytyy sekä Lauri Tähkän ja Maria Ylipään tähdittämä suomidubbi että alkuperäinen englanninkielinen ääniraita. Extroja ei juuri ole, Disneyklassikot esitellään videokoosteessa. Blu-ray ilmestyy samana päivänä ja se sisältää mm.poistettuja kohtauksia ja enemmän kielivaihtoehtoja.


10.6 Alfa ja Omega

Vuonna 2010 valmistunut cgi-animaatio ei päässyt Suomessa teatterikierrokselle lainkaan. Amerikkalainen elokuva kertoo kahdesta sudesta, Hannusta ja Katista, omega-uroksesta ja alfa-naaraasta jotka joutuvat matkaamaan yhdessä takaisin kotiseudulleen ja tulemaan toimeen erilaisuudestaan huolimatta.

Blu-ray julkaistaan samana päivänä. Kummallakaan julkaisulla ei näytä olevan extramateriaalia. Suomidubin lisäksi molemmissa on mukana myös alkuperäinen ääniraita.


15.6 Jogi Karhu

Ihmisnäyttelijöitä ja animaatiohahmoja yhdistelevä elokuva on valmistunut viime vuonna. Jogi Karhu on yksi Hanna-Barbera -studion tunnetuimmista hahmoista. Blu-ray julkaistaan dvd:n kanssa samaan aikaan.

Lisäksi Pixarin elokuvat Ötökän elämää, Monsterit Oy ja Autot julkaistaan uudelleen dvd:llä. Autot ilmestyy lisäksi Blu-rayna. Ihmeperhe taas julkaistaan nyt vain Blu-rayna.

Don Bluthin ja Gary Goldmanin ohjaama Anastasia on julkaistu Blu-rayllä ilmeisesti jo Toukokuun lopulla. Blu-ray sisältää hyvin extramateriaalia, mm. ohjaajien kommenttiraidan ja dokkareita.

Roinaa

Bloggaaminen on valitettavasti viime aikoina jäänyt muiden puuhien varjoon. Viimeinen ponnistus kevätkiireissä on muutto. Pakkaillessa tavaroita kasaan alkoi tehdä mieli koota pikainen päivitys animaatioaiheisista kirppislöydöistä.

Tehotyttösuosikkini Poppana.

Kyllä meni sydän kurkkuun kun Alfred ja Mauri pilkistivät lelupussista. Olisipa minulla lapsena ollut tälläisiä! Nils Holgerssonin Hamsteri kölli jonkun lelulaatikon pohjalla ja on niin kummallisen näköinen että se oli pakko ostaa.

Keltaisella autolla päästelevä Babar oli jotenkin yksinkertaisen tyylikäs. :D

Peltipurkkeja tulee haalittua muutenkin, ja kun aiheena on vielä ihana Petteri Kaniini niin tämä oli pakko-ostos. Kyseessä on säästölipas.

En ollut aiemmin nähnyt Kanan lento-tavaraa missään joten nappasin Rocky-kukon kirppispöydästä mukaan. Vaikka onhan sen tuijotus vähän karmiva...

Myyrät eivät kyllä ole kirpparilta, vaan pipopään olen saanut lahjaksi ja toinen tuli dvd-boksin mukana. Myyrästä on tehty kyllä aivan ihania tuotteita, mutta kirpparilla niitä ei ole tullut vastaan.

Vielä olen aika hyvin pystynyt vastustamaan kauppojen animaatioleluja ja muuta krääsää, mutta kirpputoreilta on vaikeampi jättää ostamatta eteen osuvia animaatioaiheisia tavaroita, jos ne tuntuvat vähänkin harvinaisemmilta. Disneytavaraakin löytyy kotoa jonkinverran, mutta sen kohdalla kiusaus haalimiseen ei ole niin suuri, koska Disneyä on maailma pullollaan. Nuhjuuntuneet kirppislelut taas on melkeinpä pakko roudata kotiin.

Hintavat patsaat ja figuurit eivät ole omissa haaveissa, mutta varmaan jossain vaiheessa alkaa hyllylle kerääntyä kirppislöytöjen lisäksi jotain muoviukkoja tai pehmoleluja myös uusina tai vartavasten huuto.netistä tai ebaysta hankittuina. Etenkin Pingu, Tao Tao, Nalle Luppakorva ja Nukkumatti ovat sellaisia hahmoja jotka olisi melkeinpä pakko saada itselle.

Mutta nyt takaisin pakkaamaan. Blogin pariin palailen kun olen kotiutunut ja saanut netin toimimaan. Kivaa kesän alkua kaikille!

Mainioita mainoksia

Jos animaatioiden tekemiseen on nykyään vaikea saada rahoitusta, ei se helppoa ollut ennenkään. Tilaustyöt ovat olleet tietysti mainoksia. Mainosanimaatioita on Suomessa tehty 1920-luvulta asti. Tässä muutamia helmiä:



Saippuamainos 30-luvun lopulta.



Felix Forsmanin ohjaama ranskankielen oppitunti vuodelta 1958. Forsman on tehnyt merkittävän uran elokuva-alalla kuvaajana ja on toiminut Fennada filmin mainososaston johtajana.



Kultapossukerhon kuoron on animoinut Onni Rivakka. Vuonna 1929 syntynyt Rivakka aloitti animaatioiden tekemisen 50-luvulla. Hän toimi Filmitalon animaatio-osaston johtana ja on ollut vaikuttamassa tuhansiin animaatioihin. Tämä mainos on ilmeisesti vuodelta 1964.



Rivakka voitti New Yorkin mainosfilmifestivaaleilla Esso-mainokseksestaan pääpalkinnon. En tiedä onko tämä kyseinen mainos juuri tuo voittofilmi. Ilmeisesti tämä kuitenkin on juuri Rivakan animoima ja vuodelta 1960.



Heikki Tiiaisen mainos Valion Piimästä on vuodelta 1962. Myös Tiiainen aloitti animaatioiden tekemisen 1950-luvulla ja toimi Filmitalossa animaattorina.



"Aina tarjoo Panda-karhu herkkusuille makeita. Huah Huah!"



Pepsodenttia ja lakritsia.

Mehukatti ja Naminami ovat näihin muihin verrattuna aika uusia, mutta laitetaan nyt vielä katsottavaksi nekin.

Toukokuussa dvd:lle

6.5 Dinojuna -Nopeat ystävät
Kuusi jaksoa Dinojuna sarjasta, jossa Kamu tutustuu erilaisiin dinosauruksiin. Sarjaa on juuri esitetty Ylellä.


6.5 Anniina Ballerina: Tule tanssimaan
Viisi jaksoa uudesta Anniina Ballerina animaatiosarjasta, joka on pyörinyt juuri Ylellä.


19.5 Tao Tao 7-10
Kaikki aiemmin julkaisemattomat jaksot, eli osat 27-52.


19.5 Pasila 3.kausi
Kotimaisen poliisianimaation kolmas kausi.


26.5 Karhuherra Paddington 1 & 2
Nelvanan piirrossarja Paddington karhusta. Jaksojen määrää ei löytynyt mutta lisää Paddington dvd:eitä on tulossa loppu kesästä.

Lisäksi 6.5 julkaistaan Timppa-sarjasta viides osa ja Paavo Pesusieni seikkailee yhdeksän jakson verran otsikolla Paavo Pesusieni E.K.

Elokuvateattereissa

Huhtikuun ensi-illoista jäi pois ruotsalainen Pikku Kummitus Lapanen ja setä Riukuliini, koska se ilmestyi Finnkinon sivuille vasta kuluvan kuun aikana. No, elokuvaahan ei kovin monena Huhtikuun päivänä ehditä esittää, joten sen jääminen pois varsinaisesta Huhtikuun elokuvien esittelystä ei niin haittaa. Varsinkin kun Toukokuussa ei ole yhtään animaatioelokuvan ensi-iltaa! (Ainakaan Finnkinon sivuilta ei ensi-iltoja löytynyt.)


29.4 Pikku Kummitus Lapanen ja setä Riukuliini (Var inte rädd, Långa Farbrorn)

Ruotsalainen piirroselokuva koostuu kuudesta lyhyestä episodista, jotka on koottu yhteen Annan ja setä Riukuliinin elokuvahetkellä. Elokuvalla on mittaa 43 minuuttia, mikä on varmaan kohderyhmällä aivan riittävä kesto. Hahmot ovat peräisin Inger ja Lasse Sandbergin kirjoista. Tämä on jo viides Lapanen-elokuva ja myös aiemmat filmit on koottuu lyhyistä jaksoista. Niitä on esitetty Suomessakin tv-sarjana.

Lapanen asuu Hyvän huomenen linnassa yhdessä kummitusvanhempiensa ja Lapaniina siskonsa kanssa. Linnassa suu myös prinssi Lurkki vanhempineen. Elokuvassa on myös oma jaksonsa Annalle ja setä Riukuliinille.

Jänöjä, pupuja ja kaneja

Tänä Pääsiäisenä esittelyyn pääsevät tietysti animaatioiden jänöjussit.

Osku Kani on Ub Iwerksin and Walt Disneyn luomus, jonka ura lyhytelokuvissa alkoi 1920-luvun lopulla. Epäreilun tuotantosopimuksen seurauksena Disney menetti oikeudet hahmoon ja sen tilalle kehitettiin Mikki Hiiri. Universal Studio jatkoi Osku piirrettyjen tekemistä, mutta kani ei pärjännyt Mikki Hiirelle. Nykyään Osku Kanin oikeudet ovat jälleen Disneyllä.


Warner Brosin lyhäreiden tähtikaartiin kuuluvan Väiski Vemmelsäären ensi-esiintyminen tapahtui lyhytelokuvassa A Wild Hare vuonna 1940. Sen esiaste nähtiin kuitenkin lyhäreissä jo 1930-luvun lopulla. Väiski on nähty paitsi lukuisissa lyhäreissä, myös elokuvissa ja tv-sarjoissa. Uusi The Looney Tunes Show alkaa televisiossa tänä vuonna. Hahmo on muuten seikkaillut Suomessa sarjakuvissa myös nimellä Pelle Pupu. Tässä yhteydessä mainittakoon myös Väiskin heila Lola Vemmelsääri sekä Tiny toonsin tähdet Viivi ja Veli.


Rober Rabbit on Väiskin tapaan epärealistinen ja koominen jänishahmo. Kuka viritti ansan Roger Rabbit valmistui vuonna 1988. Elokuvassa piirroshahmot elävät omaa elämäänsä ihmisten rinnalla, asuvat Toontownissa ja näyttelevät animaatioissa. Elokuvassa vierailevat mm. Mikki Hiiri ja edellä mainittu Väiski.


Ruohometsän kansa on elokuva kaniinijoukosta, joka jättää yhdyskuntansa ja lähtee etsimään uutta kotipaikkaa. Pähkinä, Viikka, Isopää ja muut kaniinit löytävätkin uuden miellyttävän asuinpaikan, mutta tarvitsevat sinne myös lisää asukkaita, erityisesti naaraskaneja. Hirmuisen Ratamon johtamassa Efrafassa naaraita olisi, mutta Ratamo ei halua päästää ketään lähtemään yhdyskunnasta. Elokuva perustuu Richard Adamsin kirjaan.


Kaukametsän pakolaisiin kuuluu sekä jäniksiä että kaniineja. Sarjan jänispariskunta on järkevä, jopa hieman koppava ja kanit taas helposti panikoivia ja hermoheikkoja. Pelokkaat kaniinit yrittävät rauhoitella itseään hokemalla "Pelko pois" mutta temppu harvoin toimii.


Rumpali on Bambin puhelias puputoveri, joka vastaa elokuvan huumorista ja hauskoista lausahduksista. Pupu-äiti saa säännöllisesti muistuttaa vilkasta poikaansa hyvistä tavoista. Muita Disneyklassikoiden kaneja ovat Robin Hoodin pupuperhe, Liisa Ihmemaassa -elokuvan valkoinen Pekka-kani ja hullun Hatuntekijän yhtä hullu toveri Jänis sekä tietysti Nalle Puhin kiivas Kani.


Nalle Luppakorvan ystäväpiiriin kuuluu possu Pyllerön lisäksi Pikku-Puput ja Iso-Jussi. Iso-Jussi on vilkas ja impulsiivinen, eikä aina ehdi miettiä tekojensa seurauksia. Häseltävä Iso-Jussi tarkoittaa kuitenkin aina hyvää ja hänestä löytyy myös vastuuntuntoa ja rehellisyyttä. Pikku-Puput ovat kaksoset, jotka asuvat äitinsä kanssa. Pienet Puput eivät aina osaa erottaa oikeaa ja väärää ja keppostelevat itsensä hankaluuksiin.


Petteri Kaniinista kertova kirja oli Beatrix Potterin esikoisteos ja se on julkaistu jo vuonna 1902. Animaatioksi Potterin tarinat päätyivät 1990-luvun alkupuolella. Yhdeksästä animaatiosta kaniini-hahmoja nähdään kahdessa. Ensimmäinen kertoo Petteristä, kaniinipojasta joka menee salaa Vänskän isännän puutarhaan. Tarinassa esiintyvät myös Petterin äiti ja sisaret sekä Petterin serkku Penna Pupu ja tämän isä. Toisessa animaatiossa Penna ja Petterin sisko ovat perustaneet perheen ja uusi sukupolvi mellastaa edellisen tapaan Vänskän puutarhassa.

Petteri Kaniinin kanssa samaa tyyliä edustaa Alison Uttleyn Pieni Harmaakani, josta kertova kirja ilmestyi vuonna 1929. Kirjoista tehtiin piirrossarja vuonna 2000. Kanin kanssa samassa taloudessa asuvat Ottilia Orava ja Jänis Härmäkorva. Toisin kuin Kaukametsän pakolaisissa, tässä sarjassa kani-hahmo on järkevä ja tasapainoinen persoona ja jänis holtiton ja ajattelematon.


Hollantilainen Dick Bruna loi Milla-kanin vuonna 1955. Soma Milla esiintyy sekä kirjoissa että animaatioissa ja monenlaisissa oheistuotteissa. Ensimmäinen animaatio valmistui vuonna 1992. Tässä piirrossarjassa on 82 jaksoa. Tämän jälkeen Milla on esiintynyt ainakin vaha-animaatiosarjassa ja tekeillä on myös elokuva. Sen pitäisi valmistua jo tänä vuonna.

Kaneilla ja muilla pitkäkorvilla on tunnetusti suuret perheet. Animaatioissakin nähdään pupujen perhe-elämää.


Tiina on puputyttö sarjasta Seikkailu metsä. Tiinan perheeseeseen kuuluvat isosisko, pikkusisko, äiti ja isä. Tiinan isä saa posteljoonin työn Vaahterakaupungista, jonne koko perhe sarjan ensimmäisessä jaksossa muuttaa.

Pupu Pitkäkorva sarjassa isä-pupu kasvattaa yksin viittä lastaan. Myös tämä sarja alkaa perheen muutolla uuteen kotiin. Villit pupulapset on yksilöity melko perinteisiin rooleihin: on urheiluhullua ja älykköä ja poikueen kuopusta hemmotellaan.

Pikkusisko Kaniini lyhytelokuvassa puidaan kanien kautta sisaruussuhdetta ja isompien lasten vastuuta pienimmistä sisaruksistaan. Miten pikkusiskon hoito sujuu, kun vauva kiukuttelee eikä syö velliään ja samaan aikaan kaverit leikkivät ulkona?

Yksi erikoisimmista pupu-hahmoista taitaa olla Jenkki-Jänis, jonka mukaan nimetty elokuva on valmistunut vuonna 1986. Siinä pupu-poika omaa kyvyn muuttua juostessaan Jenkki-Jänikseksi. Jenkki-Jäniksellä on supervoimat ja sen menoa vauhdittavat rullaluistimet.

Melko erikoinen on myös Wallacen ja Gromitin kohtaama hirviömäinen ihmiskani, jonka kanssa he joutuvat tekemisiin elokuvassa Kanin kirous.

Tuorein pupuelokuva on tänään Suomen ensi-iltansa saava HOP. Elokuvan pääosassa on pääsiäispupun poika E.B, joka lähtee seikkailemaan Hollywoodiin ihmisten joukkoon.

Hauskaa Pääsiäistä!

Millaista animaatiota toivoisit televisioon?

Blogissa oli kuukauden ajan kysely aiheesta Millaista animaatiota toivoisit televisioon? Vastaajia oli huikeat 174 ja yhdestätoista vaihtoehdosta oli mahdollista valita vaikka kaikki itselle mieluisat vaihtoehdot. Näin vastaukset jakaantuivat:

Lastenohjelmien uusintoja: 136
Klassikkoelokuvia: 55
Animaatioaiheisia dokumentteja: 44
Enemmän elokuvia: 41
Lyhytelokuvia: 30
Tuoreita elokuvia: 27
Nuorille suunnattuja tv-sarjoja: 27
Aikuisten tv-sarjoja: 26
Kotimaista animaatiota: 23
Uusia lastenohjelmia: 13
Mainoksia: 4

Se että kärjessä ovat lastenohjelmien uusinnat ja klassikkoelokuvat ei ole ainakaan minulle yllätys, vanhojen sarjojen uusintaa haikaillaan monilla keskustelupalstoilla ja asian puolesta kerätään jopa adresseja. Dokumenttien sijoittuminen kolmen kärkeen taas oli pienoinen yllätys. Toisaalta, kerrotaanhan tässä blogissakin animaatioiden taustoista ja tekemisestä aina kun tietoa löytyy, joten se että blogin lukijat katsoisivat myös animaatiodokkareita on oikeastaan aika loogista.

Mainosten jäämistä viimeiselle sijalle osasin odottaa, itse kyllä tykkään nähdä tv:ssä animaatiomainoksia. Osa on kieltämättä ärsyttäviä tai huonoja, mutta joukossa on myös oivaltavia ja hauskoja animaatioita. Ja mainosten joukossa on kotimaista tuotantoa varmaan eniten kun vertaa kotimaisen animaation osuutta television animaatioelokuvista tai -sarjoista. Kotimaista animaatioita toivoi televisioon 13% kyselyyn vastanneista. Itse toivoisin kanavien panostavan kotimaisiin animaatioihin rohkeammin, eli esittävän (ja siis ostavan) muutakin kuin pienille lapsille suunnattuja sarjoja. Pasila on hyvä esimerkki siitä että Suomessakin tehdään ja katsotaan monenlaisia, eri ikäisille suunnattuja animaatioita.

Mitä televisiossa sitten esitetään?

Animaatioita esittää maksuttomasti Ylen Tv1, Tv2, FST ja Yle Teema, Mtv3 ja Subtv, Nelonen ja Jim, SuomiTv, TvViisi ja Tv7. Lisäksi Maikkarilla on maksullinen Juniori ja Nelosella Nelonen Perhe. Muitakin maksullisia kanavia on, mutta ne jätän tästä jutusta pois.

FST esittää luonnollisesti ruotsinkielisiä ohjelmia ja animaatiot ovat lapsille suunnattuja. Usein samoja ohjelmia on näytetty myös Tv2:sen puolella. Tv7 esittää välillä uskonnollisia animaatioita.

Yle on jakanut ohjelmistonsa niin että lastenohjelmia esittää Tv2. Tv1 puolella animaatioita esitetään säännöllisesti kevätkauden Uusi Kino-ohjelmapaikalla. Uusi Kino esittää sekä kotimaisia että ulkomaisia lyhytelokuvia, ja mukana on suhteellisen paljon animaatioita. Animaatioiden joukossa on sekä aikuisille suunnattuja että myös lapsille sopivia ja eri tekniikoita ja tyylilajeja on runsaasti.

Tv2:lla animaatiot ovat suurimmaksi osaksi lapsille suunnattuja. Niiden joukossa on myös aikuisiin uppoavia sarjoja, esimerkiksi Late Lammas. Arkiaamuisin ohjelmaa tulee parisen tuntia, mutta kaikki tässä putkessa tulevat ohjelmat eivät ole animaatioita. Arki-iltaisin animaatioita tulee vajaan tunnin ajan, ensin Pikku Kinossa 20 minuutin ohjelma, sitten Pikku Kakkosessa lyhyitä ohjelmia. Viikonloppuisin ohjelmaa tulee aamuisin. Tv2:sen ainoa selkesäti aikuisille suunnattu animaatio on Pasila, joka on myös yksi sen kotimaisista animaatioista. Elokuvia esitetään yleensä vain juhlapyhinä.

Tv2 esittää paljon uusia tai melko uusia ohjelmia, mutta ohjelmistosta löytyy aina myös jonkun vanhan ohjelman uusinta tai uusintoja. Olen pitänyt todella paljon siitä että vanhoja sarjoja on esitetty viikonloppuisin. (Tao Tao, Alfred J. Kwak, Peukaloisen retket ja Matka maailman ympäri) Toivottavasti tämä tulee jatkumaan ja ruutuun saadaan näiden jälkeenkin hartaasti toivottuja uusintoja.

Yle Teema esittää opettavaisia animaatioita, esimerkiksi Olipa kerran... -sarjoja, dokumentteja ja elokuvia. Tosin viimeksi mainittuja aika harvoin, mutta silloin kun Teema dokumentin tai elokuvan esittää katsominen kyllä kannattaa. Muut kanavat esittävät animaatioista "näin tehtiin" -tyylisiä dokkareita, Teemalla on perehdytty mm.propaganda-animaatioihin ja Disneyn ja eurooppalaisen taiteen suhteeseen.

Mtv3 ei esitä arkisin animaatioita lainkaan. Viikonloppuaamujen animaatiot ovat sekä uusia että uusintoja ja suunnattu ehkä enimmäkseen kouluikäisille. Subtv:ltä tulee animaatioita myös arkiaamusin. Arki-iltaisin Subtv esittää Simpsoneita ja yleensä viikonloppuisin tulee joku aikuisille suunattu komedia-animaatio, mikä tarkoittaa Futuramaa tai Kukkulan kuningasta.

Mtv3 esittää Lauantaisin perheleffan, joka on usein animaatio. Elokuvat ovat lähinnä amerikkalaisia, Disneyklassikoita tai tuoreempia cgi-animaatioita. Joskus perheleffan tilalla on esitetty usea jakso Madagascarin pingviinit -sarjasta ja tällä hetkelä perheleffan jälkeen tulee Clone Wars-sarja mikä on yksi harvoja nuorille suunnattuja animaatiosarjoja tämän hetken ohjelmakartalla.

Nelonen esittää animaatioita arkiaamuisin, mutta ei viikonloppuisin. Vielä jokin aika sitten Nelonen näytti Sunnuntaisin animaatioelokuvia, mutta nyt kanavalla ei ole vakituista ohjelmapaikkaa nimenomaan animaatioelokuville. Sekä Mtv3 että Nelonen esittävät animaatioelokuvia juhlapyhinä. Ongelmana elokuvien suhteen on, että samat filmit tuntuvat pyörivän uudelleen ja uudelleen. Myös TvViisi esittää toisinaan animaatioelokuvia, mutta ongelma samojen elokuvien pyörittämisessä on vielä pahemmassa jamassa kuin muilla kanavilla.

Maksullinen Juniori esittää ohjelmaa lapsille lähes koko päivän ja sen animaatiotarjonta on melko kattava. Vaihtelevilla tekniikoilla ja tyyleillä toteutettua ohjelmaa on monenikäisille lapsille. Pitkä miinus Juniorille on että sen kotimainen animaatiotarjonta on olematonta verrattuna siihen että ohjelmaa tosiaan tulee pitkin päivää. Juniori näyttää myös vanhoja sarjoja, mutta osan vanhemman katsojakunnan nostalgiasta vie se että Juniori joutuu dubbaamaan sarjat uudelleen, jos ne on aiemmin esitetty Ylellä.

Nelonen Perhe on suht uusi maksukanava ja se esittää koko perheelle sopivaa ohjelmaa. Animaatiot ovat Neloselta tuttuja, mm. Puuha-Pete. Animaatioita tulee aamuisin, lisäksi kanavalla esitetään paljon perhe-elokuvia, ja niiden joukossa on välillä myös animaatioita.

Mitä ohjelmistosta sitten puuttuu? Mielestäni nuorille suunnatut animaatiot ovat kadonneet lähes kokonaan, jos niitä ikinä on kovin paljon ollutkaan. Nelosen aamuohjelmissa on nähty vielä vähän aikaa sitten esimerkiksi Kim Possible, Tehotytöt ja Avatar, mutta juuri nyt Neloseltakaan ei tunnu nuorille sopivaa ohjelmaa löytyvän. SubTv on joskus esittänyt nuorille/aikuisille suunnattuja animesarjoja, mutta tällä hetkellä tälläisiä sarjoja ei sen ohjelmistoon kuulu.

Aikuisille suunnattuja animaatioitakin saisi olla enemmän, muutakin kuin Simpsoneita. Ei olisi yhtään pahitteeksi osoittaa myös televisiossa etteivät animaatiot ole vain lapsille, vaan myös aikusille tehdään esimerkiksi elokuvia. Parin viime kuukauden aikana Subtv on esittänyt maanantaileffanaan animaation, mikä on ollut ihan virkistävää. Animaatioelokuvia voidaan siis esittää muutenkin kuin "lauantain perheleffana". Kolmesta kyselyn elokuvia koskevasta vaihtoehdosta suosituin oli "klassikkoelokuvia". Minusta tv:ssä on esitetty aika sopivassa suhteessa uusia ja vanhoja elokuvia.

Se miten korkealle sijalle dokumentit toivelistalla nousivat ei mene ollenkaan yksiin tarjonnan kanssa. Siis lisää dokumentteja! Myös lyhärit olivat kyselyssä suositummalla sijalla mitä niiden osuus television animaatiotarjonnasta nyt on.

Finnpanelin sivuilta löytyy tilastoja television katselusta. Nyt kun on käyty läpi kyselyn tulokset siitä millaisia animaatioita ihmiset haluaisivat katsoa ja toisaalta tutkittu millaista ohjelmaa televisio tarjoaa, niin tarkastellaanpa nyt tilastojen avulla sitä mikä television animaatiotarjonnasta on ollut eniten seurattua puolen vuoden aikana, eli Lokakuusta Maaliskuuhun.

Valitsin ohjelmaryhmistä ensin lastenohjelmat, mikä pitää sisällään eniten animaatioita. Tässä lista kolmesta suosituimmasta animaatiosta kuukausittain. Galaxia tai Pikku Kakkosta en nyt laske animaatioiksi, koska niissä on muutakin sisältöä.

Lokakuu 2010
(1.Pikku Kakkonen)
2. Pauli
3. Milli ja Molli
4. Lulu ja lehmä

Marraskuu 2010
(1. Pikku Kakkonen)
(2. Galaxi)
3. Milli ja Molli
4. Pauli
5. Dinojuna

Joulukuu 2010
(1. Joulukalenteri)
(2. Pikku Kakkonen)
(3. Tytti ja sätkynukke)
(4. Joulupukin kuumalinja)
5. Dinojuna
6. Hupsisen perhe: Hupsisten joulu
7. Lumiukko

Tammikuu 2011
1. Milli ja Molli
2. Late Lammas
(3. Galaxi)
4. Remakat ritarit

Helmikuu 2011
1. Martta puhuu
2. Late Lammas
3. Remakat ritarit

Maaliskuu 2011
1. Martta puhuu
(2. Pikku kakkonen)
3. Pikku Nikke
4. Hotelli ulappa

Sitten samalta ajalta elokuvat. Löytyykö 20. katsotuimman elokuvan joukosta animaatioita?

Joulukuu 2010
17. Röllin sydän

Helmikuu 2011
10. Kung Fu Panda
15. Karvinen 2

Maaliskuu 2011
15. Simpsons Movie

Entäs kotimainen fiktio?

Helmikuu 2011
19. Uusi kino: Viimeinen elefantti

Lastenohjelmien kohdalla suosituimpia näyttäisivät olevan uudet animaatiot, joita blogin lukijat eivät arvostaneet yhtä paljon kuin vanhojen ohjelmien uusintoja. Eron selittänee se että lastenohjelmien kohderyhmä (4-14 vuotiaat) ja blogin lukijat eivät ole ihan samaa porukkaa. Kuitenkin myös Muumilaakson tarinoita ja Matka maailman ympäri ovat tilastoissa 20. katsotuimman ohjelman joukossa. Ja Late Lampaan ja Remakoiden ritarien sijoittuminen tilastoissa kärkeen on minusta selvä viesti siitä että aikuisetkin katsovat animaatioita.

Kung Fu Panda ja Simpsons Movie olivat muuten juuri ne elokuvat jotka esittettiin SubTv:llä maanantai-iltana. Aiemminhan kirjoitin siitä miten mukavaa on ettei animaatioita esitetä ainoastaan perheleffoina ja se näkyy myös tilastossa. Tämäkin voisi viestiä siitä että aikusille voisi tarjota enemmänkin animaatioita katsottavaksi.

Olin yllättänyt ettei Pasilaa löytynyt 20. katsotuimman joukosta kotimaisen fiktion kohdalta. Positiivinen yllätys olikin sitten Uuden Kinon suosio. Uuden Kinon lyhärit olivat keränneet katsojia kuukausittain ja joukosta löytyi myös yksi animaatio. Tämä menee yksiin sen suhteen että blogin lukijat toivoivat televisioon lyhytelokuvia.

Yhteenvetona sanoisin että kanavien olisi syytä muistaa etteivät animaatiot kiinnosta vain lapsia. Aikuisille voisi olla tarjolla monipuolisemmin lyhytelokuvia ja elokuvia, sekä animaatioaiheisia dokumentteja. Vaikka vanhojen lastenohjelmien uusinnat eivät olisi lasten keskuudessa suosituimpia ohjelmia, ne saavat kyllä katsojia myös aikuisista.